keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kartan kokonaisuutta

Vaikka keskittyykin mihin tahansa osaan astrologiassa, ei se pidä paikkaansa, jos ei katso myös koko kartan tilannetta ja koko kosmista kenttää. Tietenkin minä Mars-Neitsyenä mielelläni jään tuijottamaan johonkin yksityiskohtaan, mutta yritän nähdä myös kokonaisuutta.

 
Onneksi Pluto on liikkunut radallaan sen verran, että oppositio Aurinko-Venus-Merkurius-stelliumistani on ohi. Se jos mikään on pitänyt paikkaansa. Koko kolme viimeistä vuotta (Pluto kulkee niin hitaasti) ovat olleet yhtä suurta mullistusta, kuolemaa ja muutosta elämässäni. Olen selvinnyt ja etsin nyt tasapainoista, mutta elävää uutta tilaa.

Aika itsekkäältä astrologia joidenkin tulkitsemina vaikuttaa. Usein se varoittaa itsensä unohtamisesta ja itsensä laiminlyönnistä.  Uranus ei ole mikään tunteilija, eikä varsinkaan säälin planeetta. Uranuksen neliöt stelliumiin ravistavat minusta irti kaikkea epäolennaista, minulle itselleni sopimatonta ja tarkoituksetonta, sellaista, missä vähäsenkin yritän kiertää totuutta.  Uranus haluaa valheellisesta ja pinnallisesta elämästä tehdä hakkelusta. Se vaatii jyrämisellään siistit paperit, useimmiten aivan uudet ja rikkoo mielellään vanhoja raja-aitoja nurin.  Kaikki se toiminta, joka ei ole tasapainossa ihmisen sisimmän kanssa, koituu turmioksi. Vain se kelpaa, minkä itselle kokee hyväksi. Näin tulkitsen tämän neliön, varsinkin kun se osuu itsetutkiskelun ja kuoleman huoneeseen 8.

En ole kokenut tuota kuviota niinkään vaikeaksi. Uranus itse kulkee taivaalla Oinas-tähtikuviossa ja osuu karttani huoneeseen 3, jossa on sisarukset, oppiminen ja kotimaan matkat. Sainkin olla siskoni kanssa yhdessä yhden kuukauden ja kyllä kävimmekin elämää läpi. Jos Ruotsi on toinen kotimaani, niin sekin osuu. Uutta oppimista taas olen saanut opetella homesienen ja otsoonin kanssa. Tekniikka se on siinäkin jyllännyt, sillä Uranus usein liitetään myös tekniikan maailmaan.

Näen tuossa Uranuksessa siis paljon hyvääkin. Se on nyt yhtymässä siellä 3. huoneessa myös minun Junoni ja Rosenkavaljeeriini (asteroideja). Juno voisi kertoa aviollisesta suhteestani (sen jälkeisiä asioitahan tässä hoitelen, rajoja kaatuu siis) ja Rosenkavaljeerini on selvästi edesmennyt mieheni. Ja arvata voi, että hyvinkin paljon taustalla. Asiat alkavat olla hoidossa ja uudenlainen jakso tässäkin suhteessa alkaa, suhteessa taloon ja kaikkeen siihen mitä minulle on jätetty hoidettavaksi.


Näin puhuu astrologia. Sitä on helppoa tulkita jälkikäteen. Niin kuin on helppoa puntaroida asioita nurkan takana kokouksenkin jälkeen. Mutta olen näitä juttuja katsellut toki jo ennakoltakin. Ja varautunut.
Täytyy myöntää suhteessa Uranukseen (kai tässä koko ajan ollaan suhteessa myös noihin kosmisiin voimiinkin voimatta sitä estää edes, näithän Auringon räjähtelyn vaikutukset) että en tunne sitä vaikeaksi. Uranus on Merkuriukseni kaveri syntymäkartallakin. Ei siinä sovi teekeillä, on toimittava totuudellisesti ja suoraan. Eipä silti, ei siinä tarvitse töykeäkään olla, joskus on vain hyvä olla hiljaa ja antaa ajan hoitaa asioita. Kaikki kasvaa ja kehittyy ympärillä, usein paljon enemmän kuin minä itse. Hirvittääkin joskus, kun huomaa ihmisten pitävän kiinni jostakin ihmiskuvasta, jonka on saanut joskus 20 vuotta sitten.

Kuvia ja musiikkia planeetoista...

6 kommenttia:

  1. Kukkaan ei kehu minun kuviani, pittää ite kehua.
    Tuo ylimmäinen nyt ei tosin ole omani, kuten näkyy. Mutta minusta on niin hyisevän harmaan karun ihana tuo savusaunakuva ukkoni Karhu-symbolin kanssa. Tammikuun aurinko. Kuin uhkaava Mars, pysähdyksissä, ja sen arvaamattomuudessa kun se lähtee liikkeelle, pikkuhiljaa. Olenkin etsinyt tuolle harmaalle pinnalle marsinvärisiä kuvia, punasta ja kylmää...

    VastaaPoista
  2. Niinhän se on usein elävässäkin elämässä, että jää se palaute antamatta,
    pienet sanat, joskus se rakentava kritiikkikin,
    saati sitten että kommentoitas täällä netissä.
    Ehkä ihmisten maailma on niin täynnä visuaalisia ärsykkeitä,
    ettei niihin malta pysähtyä,
    ainakaan kommentoidakseen.

    Mutta kyllä ihmiset reagoivat ja kuvat herättävät tunteita ja ajatuksia.
    Meinasin aiemmin kommentoida just tuota aurinko-karhu-kuvaa.
    Aattelin että, jes! sinä sait tallennettua tuon huuru-pakkasauringon, jonka itsekin havainnoin ja oisin halunnut ikuistaa, muttei ollut kamera matkassa.
    Sitten tuo karhu toi mieleen Lenormandin mystiset kortit, joissa karhu nousee ärhäkkäästi kahdelle jalalle yltääkseen nauttimaan hunajaa puusta.
    Se on ykköshuoneen kortti ja olen mieltänyt sen oman voiman nousemiseen,
    uskoa itseen, voimaa ja sitkeyttä. Se voi myös edustaa voimakasta ja myönteistä vanhempaa miestä, isoisää, entistä aviomiestä tai rakastettua.
    Itelläni tuo on mukana puolen vuoden "korttipöydässä" viestinä ystävien ja myös itsensä ruoskimisen kanssa.

    Eli tuossa sinun kuvassasi oli itelleni paljonkin symboliikkaa,
    Auringon valovoima, karhun voima ja tuo sauna sitä vanhaa ja pysyvää.
    Ehkä sauna myös sitä "itsensä puhdistamista" niistä uskomuksista, ettei minusta ole.. minustahan on, kun vain nousen jaloilleni!
    Neliö ikkuna työstää näitä asioita ja nousee sitten katolle katsomaan kauemmas..
    ja eikös siihen tarvita Marsin vitaalienergiaa ja tahtoa?
    Aiheeseen liittyen.

    VastaaPoista
  3. Lämmin kiitos Nikki!

    Enhän minä oikeastaan tarkoittanut 'syrjäänjätettynä' rypeä. Kun kuitenkin on kyseessä ihan omani tutkimus ja opiskelu Marsin parissa. Päiväkirjamerkintöjä kaikki, pikkuisen avoimempana, ei enää lukon kanssa laatikossa...

    Mutta ihana kun huomasit kuvan vahvuuden. Aikaisemmin jo ajattelin, että tuo toinen ylhäällä on liian kehno olemaan tuon saunakuvan kanssa, mutta se on sen vuoksi, että se tuntui siltä suurelta tuntemattomuudelta, mikä aina on ympärillä. Ja tuo toinen tutulta, sellaiselta, joka luottaa voimaan ja tahtoon omalla kotikonnulla.

    Ystäväni nimittivät miestäni 'Pikku-Karhuksi' vaikka hän olikin aika iso.
    Enpäs huomannut TUOTA NELIÖTÄ ikkunassa! Kiitos! Yksi päivä haeskelin kameran kanssa huoneista neliöitä, kun se nyt jotenkin on työn alla purtavana myös.

    VastaaPoista
  4. Tuo aurinko-karhu-kuva on jo kuvana erinomainen,
    hyvin moniulotteinen.
    Siinä on tavallaan löydettävissä monta horisonttia,
    horisonttiviivaa alkaen jo saunarakennuksesta,
    pelto-ojaa, metsänlaitaa, puunlatvoja ja aurinkokin viivalla horisontissa.
    Karhulla on sitten ihan oma viivansa korostuneena.
    Ja taas saunan pystyviivat jatkuvat karhun viivoiksi yläilmoihin,
    saunan ikkunakin on samassa linjassa.
    Kuva tavallaan viestittää, että asioita voi katsoa monesta vinkkelistä,
    asettaa päämäärän lähelle tai kauas,
    ja kaikki me saamme nauttia auringon luovasta energiasta,
    se on yhteinen horisontilla,
    oli maisema kenen hyvänsä.
    Heinien latvat, puiden latvat,
    saunan katon kulmalinja,
    ja taas karhun ihan oma päinvastainen suunta,
    kaikki vaikuttavat alitajuisesti.
    Katon kulma puolittaa pellon,
    pelto ja metsä yhtä korkeat, karhun pystykeppi myös,
    hyvin geometrinen, matemaattinen,
    ja silti luonnollinen.
    Luultavasti kultaisen leikkauksen kuva ihan intuitiolla?

    VastaaPoista
  5. Voi Nikki, sää oot ihana!

    Sinähän se vasta arvioitsija olet! Ei kaikki tuollaista saakaan, kannattaa valittaa joskus! Tuo kultainen leikkaus on kai intuitiomaista editoidessani, etsin kuvan tasapainoa. Kiitos, kiitos. Muuten tuo karhun takamus näyttää että pakkanen kiristyy. Tuuli idästä, Siperiasta puree karhuh persuuksiin kylmästi. Karhu haikailee länteen, Auringon tuli etelästä ja minä seison selkä pohjoiseen.
    Mutta kaikki tuo vain pihaltani arkista maisemaa.

    Kiitos kun innostuit! Sinulla on silmää.

    VastaaPoista
  6. Täytyy myöntää, että huomio on IHANAA!

    VastaaPoista

Olen tosi iloinen kommenteistasi!