Jostakin mielen uumenista nousi tällainen purkaus melkein kun Härkä-merkin voimista nousee vihreää pihamaalle pikkuhiljaa. Neptunus on voimakkaimmillaan kartallani, joten jotakin kiteytynyttä on pakko purkaa.

Mitä enemmän luen eri teoksia ja
mitä enemmän perehdyn astrologien erilaisiin näkemyksiin ja tulkintoihin, olen
alkanut miettiä myös sitä, mikä tekee astrologiasta mielenkiintoista. Ja mikä
tekee astrologista hyvän.
Uskoisin, että tarvitaan alkuun
paneva sysäys, mielenkiinto, joka syttyy intohimoksi asti. Ja siihen tarvitaan
mukaan suurta uteliaisuutta, uskoa ja jopa niitä illuusioita, jotka yhtä hyvin
voi päätyä hyväksi tai pahaksi. Joku skeptikko päätyisi utopistiseen
maailmankatsomukseen. Kukaan ei voi kuitenkaan kieltää Kuun konkreettista
vaikutusta Maahan ja sitä kautta ihmiseen. Tai Auringon kaasuräjähdyksiä
(pilkkuja) kun ne kohtaavat Maan ilmakehän. Mistä seuraa, että on vaikea
kieltää kosmisia voimia ja niiden vaikutusta Aurinkokuntaan ja sitä kautta
ihmisiin. Siitähän merkkitulkinnat ovat syntyneet.
Astrologia on tiede, jota
skeptisyydestä ja pelon valtaamasta tuomiosta huolimatta ei ole pystytty polkemaan jalkoihin sen
monituhatvuotisella taipaleellaan.
Tieto ja tutkiminen ei tee vielä
opiskelijastakaan astrologia, jos hänellä ei ole tiettyjä taitoja hyppysissään.
Näkisin, että siihen tarvitaan ennen kaikkea suullinen taito esittää asioita
tai/ja hyvä kirjoitustaito. Tiedän astrologin, joka mielellään kertoo
kasvotusten tai sanelee kasetille, mutta ei kirjoittele. Astrologiseen
tulkintaan tarvitaan myös ihmistuntemusta, yleensäkin kiinnostusta ihmisen
olevaisuuteen ja siitä miten ihminen suhteessa ympäristöönsä toimii. Siihen
tarvitaan siis myös sosiaalista tuntemusta, kiinnostusta yhteisössä tapahtuviin
asioihin. Siihen tarvitaan myös globaalista näkemystä ja kosmista tietämystä.
Eli astrologi tarvitsee hurjasti erityisalojen tietoa ja kokonaisnäkemystä,
josta pystyy skannaamaan ja kiteyttämään sen tiedon yksityiselle henkilölle
ymmärrettäväksi.
Hurjaa hommaa siis!!!
Se ei riitä vielä. Astrologi
tarvitsee myös rikkaan mielikuvasanaston, jonka avulla hän pystyy kääntämään
tieteellistä asiaa arkikieleksi ja symboliikka mielikuvakieleksi. Hän tarvitsee
myös kyvyn rakentaa synteesiä ja kyvyn analysoida siitä sen tärkeän pointin jota
tietyssä hetkessä tarvittaan.
Eikä sekään riitä. Astrologin
pitää kyetä myös luottamaan omaan sisäiseen näkemykseensä, intuitioonsa, sillä
siitä syntyy vasta se oma yksilöllinen tulkinta, jossa ei tarvitse toistaa
kirjan tai toisen astrologin rivejä. Hyvä tulkinta mielestäni syntyy yhdessä
tietomäärän ja intuitiivisen näkemyksen yhteispelissä.
Astrologin on myös hyvä hallita nykyinen tekniikka. Siitä
hyvänä esimerkkinä Seppo Tanhuan astro.fi – sivusto, jota varmaan moni
kadehtien katselee ja toteaa, että hän ehti ensin. Ei ole ollut helppoa
rakentaa jokaisen planeetan kulmille omat versionsa ja luonteensa sanoiksi
siten, että ne eroavat toisistaan ja antavat aina uutta sisältöä. Siitä uupuu
vain sitten se ’liimavärkki’, millä tehdä kokonaisuutta ja sitä miten ne
toimivat yhdessä, päällekkäin ja lomittain jne. Toisaalta tällainen
ohjelmatieto on hyvää pohjaoppia heille, jotka ovat heränneet astrologian
maailmaan. Synteesiä ja analyysia oman elämän yhteyteen voi harjoitella itse.
Eikä astrologin taustalla tee
pahaa hyvä yleissivistyskään. Mitä enemmän on opiskellut kasvatuksen ja mm.
aikuiskasvatuksen eri aloja, psykologiaa, sosiologiaa ja filosofiaa, sitä
vankemmaksi tulee astrologian tulkinnoissa käytetty sanasto, näkemys ja
asioiden monipuolisuus. Antropologia ja semiotiikka voisivat olla myös hyväksi,
ja kaikki mistä itse kukin tietonsa nappaa. Voisiko olla parempaa
ihmisasiantuntijaa kuin baarimikko tai vanginvartija? En tiedä kuitenkaan
kuinka moni saa elantonsa Suomessa pelkästään astrologian alalta, pelkään että
hyvin harva. Eli astrologien taustalla on melkeinpä aina jokin toinen
pääammatti, mikä ei varmaan ole paha juttu, sillä kaikesta oppii ja nappaa uutta
astrologiseen arkkuunsakin.
Suomessa syntyy hyviä astrologeja
ilman instituutioita, ilman päämääriä, ilman yhteisön tukea, ilman rahallista
tukea, ilman kunniaa ja jopa ilman suurempaa kiitosta. Se todistanee tämän
tiedealan kutsumusta ja kysyntää, mikä melkeinpä piilosta maan alta nousee
hyvinkin voimakkaasti esiin.
Mutta milloin se on ’sallittua’, yliopiston opetussuunnitelmissa esillä
ja arvostettu ammatti? Siihen voi mennä aikaa.
Nikin kommentissa alla Saturnuksen 'jättiruusu'.