Heinäkuun lopulla minulla oli Venuksen paluu.
Silloin toteutui eräs toiveeni kohdata sellainen ihminen, jonka kanssa voisin rikkaasti keskustella eräänlaisista asioista, mm. taiteesta ja kirjallisuudesta. Kohtasinkin vanhan ystävän nuoruuteni poluilta.
On hieno juttu kohdata vanhaa ystävää ja todeta kuinka hän on kulkenut omia polkujaan ja kasvanut omalla vahvuudellaan. On upeata kohdata toista samoissa kasvukuvioissa ja vaihtaa luottavaisesti ajatuksia ja elettyä elämää.
Kiitos Venus! Sen paluu oli kyllä täysosuma! Innostuinkin seuraamaan Venukseni kulkua. Se ei tarkoita aina sitä suurta rakkautta, jota helposti jokainen astrologian tulkinnan ohessa kyselee. Se tarkoittaa enemmänkin omaa kasvun vaihetta kohdata siihen sopivia ihmisiä. Olisikin mielekästä seurata Venuksen vuosittaista liikkeitä, mitä tapahtuu itsen taidolle kohdata ihmisiä. Miten niitä kohtaa väsyneenä, ahdistuneena tai voimaantuneena ja vapautuneena? On helppoa odottaa jotakin tärkeää kohtaamista. Mutta onko itse valmentautunut kohtaamisiin. Mitä on oppinut arvostamaan itsessä ja toisessa? Miten näkee toisen kauneuden, sillä ihminen on aina kaunis tavalla tai toisella. Kuinka kaunis on sana, ääni, liike, ilme, silmän välähdys, henkäys! Miten voimme kohdata toista rakkaudella, jos meillä puuttuu näkemisen ja kuulemisen lahja?
Sain myös sydäntä sykähdyttävän puhelinsoiton erään ystäväni tyttäreltä. Huomasin silloin, että Venus teki avointa sekstiiliä Venukselleni, jolloin se on melkein sama kuin Auringolle ja Merkuriuksellekin. Sydämeni avautui. Siksi innostuin tuon vikkelän ja hyväntahtoisesti lämpimän planeetan liikkeistä. Venus Maamerkissä Neitsyessä Vesimerkkiini Ravussa. Avaa silmäni näkemään, miettimään ja kohtaamaan omat tunteeni. Pysähdyin niitä analysoimaan jopa.
Voisin vähän enemmän opiskella Venuksen liikkeitä. Kyllä.
