lauantai 17. marraskuuta 2018

Mars ja Kuukammarini

Kuu liitetään aina jotenkin kotiin. Se liitetään myös oman sisimmän tilaan, joka sekin on koti.
Koti taas liitetään tunteisiin, niihin piileviinkin, joita ei näy kasvojen maisemissa. 

Joskus olen mielessäni nimennyt Kuun ja sen huoneen missä Kuu on, salaperäiseksi peräkammariksi. Sellaiseksi, joita löytyi pappilasta, jonne ohjattiin vain hyvin tärkeitä vieraita. Tai se oli vieras-kammari, joka tarjottiin hyville ystäville yöpyä. Koska sitä käytettiin harvoin, se sisälsi myös sellaisia huonekaluja, joihin kajottiin harvoin. Siellä oli arkku salaisine aarteineen. Siellä oli lipasto tärkeine papereineen ja jopa salalaatikkoineen. Ja niistä tiesi vain kodin läheisimmät. Sanotaan, että vain läheisimmät, ne jotka elävät kanssasi arkielämää, näkevät sinussa sen merkkienergian paremmin kuin sinä itse. Skorpionipoikani ehkä tietää herkkyyteni siinä.


Mielen Kuukammari on myös sellainen, jossa on usein vain itsellä säilyvät asiat. Kuun virallinen huone on 4. eli kodin huone ja sen merkki on Rapu, koti-ihminen. Se on kartan yöpuolella kuten kuuluukin olla vähän piilossa päivänvalolta. Itsellä Kuu on 2.huoneessa, minän ominaisuuksien ja kehon huoneessa Kaloissa. 

Siksipä en ihmettele transiittia, jolloin Mars yhtyy Kuuhuni, että se merkitsee myös oman kehoni kuntoa, talouden pitoani, omien syntymälahjaksi saatujen lahjojeni huomioimista. 

Mutta tällä hetkellä tämä astro.fi-sivustolta poimimani tulkinta tästä loksahti ihan arkisiin tilohini, niin että nauratti:

Tässä asemassa Mars aloittaa uuden kahden vuoden mittaisen jakson kotiin, asumiseen, perhe-elämään ja kaikkeen sisäiseen turvallisuuteesi liittyvissä asioissa. Kannattaa tämän transiitin kestäessä keskittyä huolella kaikkiin näissä asioissa sinua kiinnostaviin uusiin mahdollisuuksiin, vaikka kysymyksessä olisi vain kalusteiden uusiminen tai joku muu vastaava pieneltä tuntuva projekti. Seuraukset kaikista tekemistäsi uudistuksista kantavat paljon pidemmälle kuin voisit tällä hetkellä kuvitella. Ellet pääse toteuttamaan uudistusintoasi, saattaa seurauksena olla voimakkaitakin aggressioita läheisiäsi kohtaan.

Tähän voisin liittää kaikki syystyöni, siskoni antamat ohjeen talonpidosta, metsän- ja puutarhanhoidolliset jutut ja kaikki miten toimin ja suunnittelen.

Minulla on yleensä pitkä lista kirjoitettuna jääkaapin oveen, josta aina alleviivaan ne jutut, mitkä pitäisi suorittaa ennen talven tuloa. Nyt viivasin yli "piparjuuren juurien kaivamisen maasta". Se on tehty, tosin ystävän avusamana. Olen niin onnellinen, että yhden hankalankin asian sain yliviivattua. Nimittäin veden tippumisen vintille tornin juuresta. Nyt kävi levyseppä laittamassa suojan erääseen hankalaan tornin ja harjan väliseen tilaan. Luulen, että ei vettä enää tipu. Tosin minulla on ollut alla iso vati, jota välillä olen käynyt tyhjentämässä. Se on iso turva, jotta vesi ei tule sisään!

Vielä on kaksi muistutusta! Soita metsänyhdistykselle ja veteraaniyhdistykselle! Mutta näitä asioita en aio puida tässä.

Kyllä kodin kunnossapito on tärkeää jokaista tulevaa talvea silmällä pitäen. Kahden vuoden mittaisia suunnitelmia en vielä julkaise, vaikka korvien sisällä niitä pyöriikin. Kuitenkin arvelen, että sen henkisen kodin kunnossapito on vielä tärkeämpää. 


tiistai 23. lokakuuta 2018

Voimaplaneetta(ni) Jupiterin transiitteja ja kulkua

Jotta en saisi kauhean itsekeskeistä leimaa tässä, niin tulkitsen ensin yleisesti Jupiteria ja sen kulkua.

Svenbergin ja Nikulan transiittikirjat vierelläni.

Jupiter on yleisesti noin vuoden yhdessä merkissä, kierto 12 vuotta. Nyt se tosin on sahannut peruutuksillaan koko kevään ja kesän tuossa samassa Skorpionin merkissä ja on viipynyt siinä pitkään. Se ei ole varmaan ollut sille mieleinen paikka, koska sen luonteeseen kuuluu olla suuresti näkyvillä ja kailottaa riemullisia ylistyslaulujaan. Nyt se on joutunut rämpimään Skorpionin syvällisissä heteikköissä.. Se ei ole ollut omimmillaan. Ja aivan kuin se olisi nyt juuttunut joihinkin suomaisemiin, se etsii ees taas ulospääsyään.  Jupiterin perääntymisvaihe oli 8.1. - 10.7.18, asteissa 23-13 lainatakseni Alexandra Alvista Astro Logoksesta 106/2018. Tällä hetkellä Jupiterin paikka  on Skorpionin loppupäässä ja lähestyy sujuvasti Jousimiehen aluetta. 



Jupiter on jappassut kuin Sote eduskunnassa. Jupiter on ollut juovuksissa ja sekopäin. Se ei ole pystynyt ohjailemaan laajentumista yhteiskunnassa, ei menttaalisesti eikä fyysisesti, yrittänyt kyllä. Tulee mieleen syöpämyhkyräni, joka sekin olisi mielellään sairaaloisesti laajentunut, mutta Saturnuksen rajoittavalla voimalla (sytosmyrkyt) se on jopa rajoittunut ja pienentynyt. Mitä Jupiter tässä vaiheessa voisi tuoda yksityiseen elämääni, on tuo yhteys yhteiskuntaan ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Mutta.... kerron myöhemmin.

En voi olla lainaamatta suoraa tekstiä Logoksen sivulta 61, koska se varmasti kolahtaa niin monen elämään ja myös yhteiskuntaan: "Jupiterin ollessa peräytyvä, sen fokus kääntyy sisäänpäin ja alkaa sen tien löytäminen, joka kertoo, minkälaisia arvostuksia tulee olla, mitä oman elämän tulee pitää sisällään ja mihin tulee uskoa ja mihin ei. Varsinkin Skorpionin merkissä Jupiter vaikuttaa plykologisiin rakenteisiimme ja monet ovat tämän ajanjakson aikana polttaneet siipensä ja saaneet sisäisen transformaation päätökseen. Fenix-linnun lailla he astuvat ulos siitä mikä on ollut, poistaen sellaiset asiat, jotka eivät enää palvele itseä, vaikka usein on kyseessä sangen tuskallinen prosessi."

Tuo teksti osoittaa paljon yksilöön, mutta yhtä hyvin se voi osoittaa yhteisöömme Suomessa ja koko maailman tilanteeseen, mikä on vaikuttamassa näihin koordinaatteihin. Jupiter on ensimmäinen yhteisöplaneetta Marsin jälkeen (jos sitä nyt voidaan laskea henkilökohtaisiin planeettoihin) ennen Saturnusta. Mihin uskoa mihin ei. Minä uskon tällä hetkellä lääketieteelliseen teknologiaan, jätin jopa ruusujuuren ja pakurikäävän syrjään. Mihin uskoo ympäristöni? Mihin Suomi? Sote on kriittisissä käsissä. Some on tullut  syvän kritiikin alle ympäri maailman. Tähän voisi liittää myös Metoo-kampanjan.

Kuitenkin Jupiterilla on oma voimakas valonsa, se voi osoittaa sillä parasta mahdollisuutta löytää totuus. Myös yksilössä itsessämme. Mikä on totta, mikä roolia ja teennäistä pintaa? Tulee mieleen tuo "oman itsen painottaminen ja päämäärä", kun katselee esim. tämän hetken Idolsia ja muita kilpailevia ohjelmia. Tuomareilta ei jää näkemättä roolit ja matkimiset, vaikka kaikki tolittaa sitä että ovat oma itsensä. Eiväthän nuoret tiedä vielä paljoakaan omista kyvyistään ja omasta itsestänsä! 

Jupiter myös iskee silmää tuossa humalassaan ja vinkkaa, että kannattaa kokeilla uusia päämääriä, uusia polkuja, josta voi löytää sen omimman. Hurraa!!! Minä yksilönä olen löytänyt kirjoittamisen ilon ja huuman ihan kirjoiksi asti! Jousimies-optimismini tässä taivain rantoja maalaamassa.

Näin tulen omaan napaani ja karttaani. Missä alueella tuo Jupiter on humaltuneena laahaillut? Niinpä.
Huoneessa 12, alitatuntaa herättämässä ja huoneessa 11, sosiaalisuuden suuntaa näyttämässä, paikkaa yhteiskunnassa. Sen lisäksi se on ohittanut Kheironini kolme kertaa. On siinä pokkuroitu "haavoittuneen parajantajan" edessä monesti. Ei siis ihme, että olen joutunut luontosuhteessani (vaihtoehtohoidot) ja lääketieteen ristiriidoissa miettimään, mikä on oikea tie lääkitä nyt itseäni. 

Naurahdin, kun huomasin transiiteissani, että Jupiter on juuri nyt yhtymässä Urania-asteroidiin. Ilmankos blogeissani tartuin ensimmäisenä nyt astrologiseen blogiini jättäen vielä kolme muuta taakseni! Kuitenkin se on terveemmän merkki, että taas innostun aiheesta!

Jupiterin muut transiitit karttaani kohtaa: 28.9-18.11.18 on karttaani voimistamassa Jupiterin yhtymä Nousumerkkiini. Siitä olen tukea etsinyt, jos nyt voi yleensä etsiä astrologiasta tukea? Persoonallisuuden transformaatio positiivisella pläjäyksellä! Luoda nahkaansa, vanha tissi pois ja uusi tilalle? Ruumiin muutos ja varmastihan tällainen vaikuttaa persoonaankin! Sairauteni on ainakin laajentanut ystäväpiiriäni ja lähentänyt lähisukulaisia niin minuun kuin toisiinsakin. Eikö tuo ole Jupiterin yhteisöllistä vaikutusta, jos mikään?

Huomaan myös, että taustalla on Uranuksen sulkeutuva sekstiili Merkuriukseen 11.8 - 12.11. Annan siis palaa, kun on sen aika! Ainakin taivaan energiat tuikkii persoonani lävitse.

perjantai 28. syyskuuta 2018

Mitä kertoo Saturnus? Minulle ja ympärillä oleville?

Etsin lisää negatiivisia ilmöitä ja haasteita Saturnuksen tiimoilta.

Ehkä paha sairaus jo sinänsä on niin negatiivinen ilmiö, että siitä jo voisi syyttää Saturnusta. Joten pitäiskö positiivisena ihmisenä puhuakin Saturnuksen hyvistä puolista. Vaikka se tuo sairauden, on sillä jokin merkitys.

Minulla on vieressä kaksi kirjaa: Raimo Nikulan "Planeettavoimat elämän rytmittäjinä" ja Sven Stenbergin ja Erkki Lehtirannan "Atstrologiset syklit ja elämänhallinta".

Nikula  tähdentää transiittikirjassaan Saturnusta elämämme kiinteytymisessä ja kiteytymisessä tarkoittaen usein sairautta, vanhuutta ja luutumista. Jotakin rajoittuu. Saturnus kaivaa syvemmältä ihmisen luonteen pysyviä piirteitä ja iskee nihin. Positiivisesti tuo tapahtuu rajaamalla liika pois ja luo turvallisuutta. Negatiivisena kiteytys tuntuu liian ahtaalta ja luo ahdistusta (neliöt, yhtymät ja oppositiot). Saturnus voi luoda terveen itsetunnon, juurtumisen ja järkevyyden (sekstiilit ja kolmiot).
Saturnus rajaa sen alueen tai akselin toimintaa minkä se ylittää.

Stenbergin ja Lehtirannan kirjassa Saturnukselle annetaan nimeksi "Isä Aika", se ajoittaa ihmisen ihmisen elämänvaiheet tarkasti. Sen päämäärä on opettaa ihmistä, sitä päämäärää, joka kuitenkin on työtä ja ponnistusta. Perääntyessä se koettelee ihmistä. Saturnusta hallitsee Kauris.


Näiltä pohjilta tutkin omaa Saturnusta. Tai todellakaan, se ei ole oma! Saturnus on yhteisöllinen planeetta ja usein se vaikuttaakin yhteisön kautta yksilöön.

Saturnus transiittina osui vuoden alussa stelliumiini (Au, Venus, Merkurius, Ceres ja Uranus). Näkisin, että tässä kosketuksessa Saturnuksen kuviossa Uranus muutti fyysisen elämäni, Ceres muistutti luonnon voimasta ja tuesta, Merkurius ilmoitti minulle aivan uutta oppimista, Venus testasi suhdettani ystäviin ja itseeni, Au kertoi voimavarastani, joka todella supistui ja rajoittui.

Ja koska Saturnus koskettaa laajemmasti ihmisen ympäristöä, se muistutti myös ympäristöäni siitä, miten elämä on rajallista, myös heihin kohdistettuna ja koskettavana. Ympäristön huoli kasvaa. Laajempi ympäristön huoli tuottaa myös uutta teknologiaa. Se muistutti myös virkakoneistosta, instituutioiden haltuunotosta. Omalta osaltani antauduin täysin OYKSin huomaan ja lääketeollisuuden luomiin keinoihin. Se, että pääsin kesäpäivinä pihalleni ruusutarhaan, piti minua liikkeessä (Ceres) ja valtava uteliaisuuteni kaikkeen painettuun tekstiin eli kirjallisuuteen ja musiikkiin antoi lohtua ja uusia innostuksen impulsseja (Merkurius). Mutta Aurinkovoimani oli tosi vähissä. Oli antauduttava ja nöyryttävä läheisten ja ystävien apuun. Onneksi heitä oli!

Saturnuksella oli tuolloin vuoden alussa myös sekstiili Kuuhuni. Nikula korostaa tässä tyytymistä siihen, mikä on mahdollista rajatuissa puitteissa. Itselläni nuo mahdollisuudet ovat arkirutiineissa rajalliset, mutta pyrin arkeakin hoitamaan. Toisaalta kauniin kesän jälkeen kiitän kovasti, että saan asua näin kauniin luonnon ja puutarhan ympäröimänä. Ruohonleikkuukin on sujunut ihan mukavasti ollessani enemmän voimissani, vaikka pitkään ei ole jaksanutkaan. Aika hauska, että Saturnuksen peruuttaessa tuo samainen transiitti Kuun kanssa on ajankohtainen nyt, kun rintani leikataan. Ja mitä vielä seuraakaan! Eli jälleen joudun tsekkaamaan rajalliset arkimahdollisuuteni.

Stenberg taas tähdentää tuossa sekstiilikuviossa tunteita ja mielialaa, joita pystyn hallitsemaan. Totta. Psyykettä tämä sairaus ei ole keikauttanut. Siinäkin kiitos edesmenneelle miehelleni, jonka kautta jo näitä sairauden kuvioita opin. Opin asennoitumaan sairauksiin luonnollisella tavalla, sekin kuuluu elämään.

Mutta nyt otan esille enemmän tuota Saturnuksen paluuta, sillä siitä oli aivan oivallinen luku uudessa ASTRO-Logoksessa no 106/2018.

Saturnuksen paluu on ollut 5.4 - 6.9.2018 sen ollessa Kauriissa 9-2 astetta. Näin ollen Saturnuksen vaikutus on juuri nyt myös oppositiossa Stelliumiini. Aika osuvaa. Vuoden alussa alkoivat sytosmyrkkyjen hoito 8 x kolmen viikon välein. Nyt voimani on viemässä itse leikkaus, huonosta yleiskunnosta eli makaamisesta aiheutunut huono selkäni ja sen kivut, mitkä tulevat esiin sytosten jälkeen ja sitten tulevat sädehoidot.
Saturnusko siis edelleen rajoittamassa elämääni ja opettamassa minua? Aika osuvaa!

Tässä otan huomioon myös huoneeni missä Saturnus tuota saksaamista tekee. 2. huoneessa, missä on esillä kehoni, arkeni, talouden hoito ja luontaiset ominaisuudet. Luontaiset ominaisuuteni eli luovan voimani laitan liikkeelle voimien puutteesta huolimatta, kun päässäni pyörivät tuhannet mielikuvat seuraavassa kirjassani. Talouteni ja rahavarani ovat pienet, mutta hallittavissa, arkeni myös, mutta osa kehoani annan muiden hoidettavaksi. Luonnosta tosin poimin marjat, nokkoset ja muut yrtit, joilla pidän yleiskunnon ja veriarvot kohtalaisena.

Lyhyesti poimin vielä joitakin asioita Saturnuksen paluusta. Teksti on englantilaisen nuorehkon astrologin Alekzandra Alvisin. Kiitos kääntäjälle Hannele Snickarasille! Suurella mielenkiinnolla luin tätä tekstiä.

Alvis painottaa sitä kuinka Saturnus edustaa kuria, omaatuntoa ja elämän läksyjä hyvässä ja pahassa.
Saturnuksen vallassa on vaikeat elämäntilanteet ja niistä selviytyminen. Silloin on hyvä kuunnella omantunnon ääniä, varoa suuria päätöksiä, aloittamatta uusia projekteja ja selvittää riitoja virkavallan kanssa.  Kaikki tämä panee meidät ajattelemaan sitä mikä on todella tärkeää elämässä ja tyytymään siihen, minkä rajoissa on hyvä olla.

Kauriit, Neitsyet ja Härät ovat tyytyväisiä olotilaansa jopa niin, että voivat aloittaa jotakin uuttakin vauhdittaakseen elämäänsä. Oinaat, Vaa'at ja Ravut joutuvat hillitsemään itseään.

Eli tällä hetkellä Saturnus palaa samaan menovauhtiinsa Kauriissa ja on jo kolme tai neljä astetta Kaurista. Saturnus viipyy yhdessä merkissä noin 2,5 vuotta. Joten on vielä aikaa kosolti laittaa talous, arki ja roppa kuntoon tälläkin muorilla. Ja mitä yhteisöön tulee, niin olen lukenut jo paljon, mitä uusia parannusmenetelmiä suomalaiset tutkijatkin ovat löytäneet mm. syövän hoitoon, johon osaltaan minunkin syöpä on ehtinyt mukaan. Katselin tässä nyt paljon Saturnusta tuon laajan kansantaudin tiimoilta, mutta jotakin selvisi minullekin taivaan energioista. Yhtä hyvin Satunuksen rajaamista voisi katsoa myös maahanmuuttajien tai ilmaston muutostenkin kannalta. Kahdessa vuodessa ehtii tulla rajauksia ja muutoksia siihenkin. Onhan Kauris kylmäkiskoisen järkevää energiaa! Ja Saturnus tässä omalla paikallaan,

torstai 27. syyskuuta 2018

Ajatuksia Kuun progressiostani

Jälleen tutkin hyvin omanapaisesti ja itsekeskeisesti, kuten Rapu energioiltaan on, mietin omaa astrologista tilannettani. Yritän positiivisena ihmisenä löytää siitä jotain positiivista, tietenkin, tämän hetken elämäni tilanteeseen. Löydänkö myös negatiivisen eli haasteen ja oppimisen mahdollisuuden?

Toisaalta, onko astrologia koskaan ihan itsekeskeistä tai omaa elämää koskevaa. Sehän on yleismaailmallinen näkemys ihmisestä. Jos nyt tuon esille Kuuni tämän hetkistä progressiota, tuon esille hyvin monen henkilön samankaltaista tilannetta.

Minulla on tällä hetkellä progressiivinen Kuu Vaaka-merkissä 9. huoneessa yhtyneenä progressiivisen Merkuriuksen kanssa samassa tilassa. Mikä puhdas tietoisuus tässä aukeaa! Tai aukeaisi, jos sen näen.




Mutta ensin poimin tuolta sen mitä opin Johanna Karpovin progressio-opista, kuitenkin oman näkemykseni saattelemana oman sivuni; Mitä progressiivinen Kuu edustaa eri huoneissa.


Huone 9, totuuden etsimisen ja korkeamman koulutuksen alue. Tässä korostuu oppi toisten ajatusmaailmasta, halua etsiä 'toisen maailmaa', oppia laajemmin tuntemaan ihmistä ja maailmaa. Tässä korostuvat myös pitkät matkat (myös henkiset matkat, näkisin) ja yliopisto.
- Tämä on tulevaa hetkeäni. Kaipaan päästä mukaan muiden maailmaan, laajempaan lukemiseen ja ajatteluun, tutkimiseen. Ja toivon, että viimeistään tässä minulla on aikaa ja halua paneutua filosofian ja kirjojen maailmaan ja jättää jotain muuta sivuun. Ihmettelenkin näitä vuosia, koska en vain ole osannut tarttua tuollaiseen. Pakerran jotain numeroleikkejä ja japanilaista ristikkoa ym. sellaista, saatan lukea todella kevyttä kirjallisuutta ja laittaa vähänkin ajattelua vaativan syrjään.


- Todella pitkä henkinen matka, ainakin vuoden kestävä ja sen jälkeen varmasti loppuelämän kestävä on rintasyöpäkin. Tällaista olen lukenut facebookin rintasyöpäryhmässä. Meitä on paljon! Eräs "shamaaniystäväni" minua tutkiessa sanoi: "Olet päässyt henkisen korkeakoulun uudelle kurssille, jossa sinun tulisi oppia uusia asioita". Näin on! Olen päässyt syvemmälle yhteisöllisessä piirissä, muuallakin kuin syöpäpiirissä. Olen kori kaupalla raahannut kirjastosta kirjoja, penkonut lukemattomia kirjoja kirjahyllyistäni, kuunnellut ylen puheohjelmia, TV:n dokumenttiohjelmia ja keskustellut ystävieni kanssa. Sen, mitä olen jaksanut ja kun en ole jaksanut lukea, olen kuunnellut äänikasetteja.

- Näin olen pystynyt irtautumaan Vaaka-energian avulla omasta navastani ja löytää ystäviäni ja laajemmasti yhteisön maailmaa. Jopa ensimmäisen kerran kesällä juhlimme lähisuvun kanssa synttäreitä Ruotsissa siskon luona, ihana reissu! Ihan kuin edellä olen todennut, kaikki tämä on ollut kuin köyteni Vaaka-pilviin. Tuota köyttä myöten olen halunnut kiivetä nähdäkseni enemmän ja löytääkseni sen pelastavan ylös päin kiipeävän voiman pois pohjalta, jonne helposti vajoaa. Mutta aina on vaara, että ote heltiää ja putoaa sinne katkerien kyyneleiden joukkoon: Miksi juuri minulle? Tuossa asiassa voi kiittää facebookin suomaa laajentumista myös syöpäryhmässä. Ei se ole vain minä! Kuinka paljon meitä onkaan? Kuinka kauan on yhteiskunnalla varaa auttaa meitä? Kuinka paljon jaksavat läheisemme meitä tukea? Kuinka paljon ....jos et itse tee mitään? 

Katselin sairaalan sytosmyrkkytiputuksessa, kuinka viereisen rouvan hoidossa istui mies vierellä. Tuli työstä soittoja, missä mies viipyy. Mies oli tukemassa ja passaamassa rakastaan! 

Itse olin aina yksin sairaalamatkat. Joskus sytosmyrkyn heikkoina aikoina kotona hiipi mielihyvän savuttamaton hirviö ajatuksiini: "Voi kun joku keittäisi minulle edes kahvia". Mutta ei. Itse siitä piti kömpiä ylös vaappuvin askelin. Ja hyvä näin. Sen avulla pysyin kunnossa. Osin olin tyytyväinenkin, että sain heikot hetket olla yksin. En olisi jaksanut seurustella. Ja pian siitä tokenin ja olin valmis ottamaan vieraita ja ystäviä vastaan ja keittämään heille kahvia, jopa tarjoilemaan sitä puutarhaan. Voi kuinka paljon he toivatkaan energiaa tullessaan minulle ja auttoivat monessa fyysisessä asiassa. Miten ruusutarhanikaan olisi selvinnyt ilman heitä! Joskus mietin ihmisten vierailuista: "Luulevatko he että pian kuolen ja sen vuoksi niitä häärii ympärilläni." Rintasyöpäpotilaista suurin osa selviää. Haluan olla heidän joukossa. Ei. Positiivinen ihminen kuitenkin ajattelee näin: "Minä annan heille energiaa ja uskoa siihen, miten tällaisesta selvitään". Uskon, että jokaisella sairaallakin on mahdollisuus vaikuttaa yhteisöönsä positiivisesti. 

Eikö tämä kaikki vaikuta ihan Vaaka-energialta, läheisen Kuun kautta. Kasvamista!

Tällaisia olen ajatellut. Olen istunut, kerrankin, aurinkotuolissani vaahteran varjossa sen lehtien havinaa kuunnellen ja mietiskellen. On ollut pysähdyksen kesä elämässäni! Tarvittiinko siihen sairaus, jotta pysähtyisin? Ehkä juuri näin usein on. 

- Sairauden voi ottaa huomaansa monella tavalla. 

Progressiivinen Vaaka-Kuu ja se mitä Johannakin tuo esille: Vaaka-energia on toista silmäilevä, ikävää toisen luo, halua toimia ryhmissä tai yhteisössä, olla vaikuttajana siellä. Halua harmoniaan ja tasapainoon elämässä. On toive hyvästä kumppanuudesta, riitojen sovittamisesta ja  sopusoinnusta kaiken kanssa. Jos se ei onnistu, tulee helposti masennus, luopuminen ja vaikka tarttuminen johonkin oljenkorteen, mikä voi viedä suohonkin. Esim. alkoholi, lääkkeet ja liika syöminen. Ei aivan helppoa aikaa. Mieliala voi tasapainotella ilon ja ahdistuksen välillä. Etsimme kunnioitusta ja huomiota muilta, kumppanilta ja yritämme osoittaa sitä itsekin. Välillä olemme hukassa ja on vaikea löytää oikeaa suuntaa, oikeaa sanaa, tekoa ja päätöstä.

- Syksyllä vesien pinnat heilahtelevat hyvin äkisti. Aivan kuin vesi vaakakupissa keikkuen puolelta toiselle. Muistan meren rannat syksyllä, vesi oli usein korkealla. Näinkö Kuu heijastaa ihmisenkin olotilaa? Kallistuen suunnasta toiseen. Vesi lainehtii kehossa ja se tuottaa epävarman tunnetilan. Kuu hallitsee tunnetiloja, tähtikartan peräkammaria ja sen salattuja asioita. Tunteet ovat sielun maisemaa, sumussa ja kirkkaassa valossa.

- Olenko osannut kirjoittaa noin? Sairauskin ravistelee syviä tunnetiloja! Outoa onkin, että nekin ihmiset, jotka ovat vihanneet minua, ovat tulleet tykö. Ihan kuin ei mitään kriisiä olisi koskaan ollutkaan. Onko sairaus jonkinlainen riitojen tasapainottaja? Ehkä minulla on vain niin hitonmoinen tuuri tässä yhteisössä! Positiivisuuteni rikkoo negatiivisuuden raja-aitoja? Vai luulenko liikoja?

- Kuu viipyy Vaaka-energioissa kaksi ja puoli vuotta. Siinä Kuun rinnalla Merkuriuksella on myös oma merkityksensä astrologisesti, näkisin. Progressiivisen Merkuriuksen kesto merkissä on paljon pitempi. Jos lasken Merkurius Ravun alkuasteilla ja tämän ikäni, tulee Merkuriuksen viipymiseksi yhdessä merkissä noin 23 vuotta. Niin paljon vikkelämpi on Kuun progressio. Olenkohan ymmärtänyt oikein? 

Jos kohotan tässä Merkuriuksen "jumalten sanansaattajaksi", niin tässä minun tapauksessa se nyt on todella ollut tuollainen. Miksi juuri nyt, Merkuriuksen tullessa Kuun kylkeen, aloin kirjoittaa sitä tarinaa, joka on koputellut tuossa korvan juuressa jo 12 vuotta? Jos Thelba on jokin menneen elämäni henkilöitymä, niin oikeaan aikaan aloin tuon tarinan kirjoittamaan. Aloitin sen kirjoittamisen syksyllä 2017, kun pakkanen lankesi maahan ja editoin sen loppuun ystävieni tukemana keväällä 2018. Pidin julkaisemistilaisuuden heinäkuun kauniina kesäpäivänä ennen helteitä ihanien ystävien keskellä (minut kaulittiin 30 metrin kaulahuivilla jopa kylän Jätiksikin yllättäen). Ja olen iloinen kirjani suosiosta. Se on jopa ollut tuki usealle, ovat löytäneet siitä lohtua ja suuntaa omille ajatuksilleen. 

- Tämä kirja on ollut juuri tässä tilanteessani hyvin merkityksellinen sekä minulle että ystävilleni. Mutta taidan kirjoittaa siitä toisella sivulla. Tästäkin purkauksesta tuli jo liian pitkä ja raskas muille luettavaksi, jos se kiinnostaa.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Elämä yllättää!

Minun viimeisin blogisivuni on tammikuun 8.päivä.

Jotenkin säikähdin ja tiesin, kun löysin influenssaviruksen potemisen jälkeen kovan kyhmyn rinnastani, että se on nyt se. Vähän minä säikähdin, kun lääkäri ilmoitti kokeiden positiivisen tuloksen. Syöpäkasvain. Ja samana päivänä totesin, että tuo alkuvuoden iso punainen verikuu oli osunut suoraan juurikarttani Plutolle. Suuri transformaatio edessä! Todella. Olinko siis tullut astrouskovaiseksi?

En ole säikky sairauden uhatessa. Totuin siihen seuratessani mieheni sairauksia ja äkillisiä lähtöjä sairaalaan. Kiitos mieheni siitäkin! Joten en sitä kauhistellut, olen vain siinä herkässä iässä. 

Olin juuri saanut ensimmäisen romaanini valmiiksi editointia vailla. Kirjotin vihdoinkin vanhan uneni fiktioksi ja sain siihen mielestäni hyvän juonen. Ehdottomasti siinä on mukana myös Marsin seksuaalinen energia, mutta kerron siitä myöhemmin. 

Haluaisin nyt jälkikäteen vähän tarkastella, oliko taivaan pleneetoilla jotakin yhteenosuvuutta. Ja kas, sattumoisin edellisen blogisivun kirjoitin juuri transiiteista.

Saturnus siellä on oppositiossa Aurinkoon juuri helmikuussa, jolloin 8 sytostaattihoitoa alkoi myrkyttämisen kehossani 3 viikon välein. Näin pyrittiin rajaamaan ja pienentämään syöpäkyhmyni ja estämään etäpesäkkeiden synty. Aika paha laji siis. Nyt olen ne kaikki kestänyt, mutta kyllä energiani ovat olleet koetuksellani. Verrattuna moneen muuhun olen kyllä selvinnyt aika hyvin, ei yhtään tulehdusta eikä ylimääräsitä sairaalamatkaa. Kiitos läheisten, ystävien, ruusujen, kissojen ja aurinkoisen kesän ja hyvän tuurini, jolloin kerrankin olen saanut istua aurinkotuolissani hyvällä omalla tunnolla.



Ja kiitos, että progressiivinen Kuuni on Vaa'assa! Uskon, että tämä on auttanut yhteisöllisyyttä ympärilläni. 

Saturnusta tarkkailen enemmän toisella sivulla, sillä näen sen perääntymisine aika mielenkiintoisena ja siitä sainkin lukea uusimmassa Astro-Logos-lehdessä. Kiitos siitäkin!

Toinen energioihini viitaten on kevään Marsin oppositio stelliumiini (Uranus, Ceres, Venus, Merkurius ja Aurinko). Kyllä ihmettelinkin, kuinka yksi lääke vie jalat osittain alta. Mutta kuntouduin aina seuraavalle sytoskuurille ja taas maattiin maan matona jonkin aikaa. Marsilla oli neliö myös Marsiini ja MC:hen.

Kolmas vaikea haaste koko kesän aikana on ollut Kheironin neliö stelliumiini, vasta Venus ja Merkurius läpikäytynä, Aurinko-energiani ottaa vielä haasteen vastaan nyt, kun minut vihdoinkin sytoshoitojen jälkeen leikataan ja yritän kuntoutua. 

En ole ollut yksin. Se on ihana asia, vaikka asunkin yksin. Paljon ovat ihmiset auttaneet ja tukeneet. Siitä kestävyyteni! Taivaskin kai jotenkin huolehtii. Kiitän tuota progressio-Vaaka-Kuutani henkisestä tasapainottelustani ja Uranuksen upesita sekstiileisä stelliumiini. Sieltä kosminen energiani! 

maanantai 22. tammikuuta 2018

Mars Skorpioni- Ascendentissa vastassa Härkä- Descendenttiä

On se aika. Mars yhtymässä Skorpioni Ascendenttiini. Siinä missä "nousin elämään". Tuon sanonnan löysin pienen poikani mietteenä paperilappusesta, johon hän oli ensimmäisiä kirjoituksiaan hatarasti, mutta niin viisaasti laittanut: "En tiennytkään, kun nousin elämään, että tämä maailma on niin suuri".
Hänelläkin on Nousu Skorpionissa.

Pähkäilin samaa yhtymää viisi vuotta sitten tällä sivulla. Miten tuntuu, että olen ollut silloin viisaampi, ainakin analysoivampi? 

Nyt kun Saturnuskin on tuolla Kauriissa, tulee tunne, että Mars on agressiivisempi, lyö minua lujasti.  Hallitseva planeetta Plutokin on Kauriissa. Ehkä senkin vuoksi tuntuu siltä, että kaikkea vanhaa luettaessa löydän itseni taantumustilasta. Ja minunhan pitäisi kasvaa. Pelkään että olen lillunut jossakin itsetyytyväisyydessä. Minua on vähän pakko kurittaa nyt. 

Maailma ympärillä on nyt tosi jäässä. Pakkasasteita mittarissa tänään -28. Olenko minäkin jäässä, kohmettunut? Ei, vaan toimintani kulkee enemmän alitajuisessa maailmassa, sen jään alla. Jos viitsisin kaiken kertoa, niin sen ymmärtäisi. 


Varmasti joku astrologi on sanonut, että kaikkien planeettojen yhtymät Nousumerkin kohdalla pitäisi tarkistaa. Pitäisi tarkistaa elämän tila, missä mennään ja minne suunta! Mistä kumpuaa tietoisuus arkeen? Nousumerkki eli Ascendentti on tarkistusasema. Samoin kun tuli auto tarkistettua (mikä muuten ei mennyt läpi), pitää tarkistaa muutakin. Olen jo vähän huolestunut talon savupiipuista. Jos ei nokikolaria näy, pitää soitella perään.
Samoin oma tilanne. Sairastin juuri kunnon influenssan ja aivoni ovat ainakin saaneet lepoa. Mutta miten on muu kunto? Olisi hyvä käydä vähän verikokeissa.

Huomasin ihanan ilmiön tuosta oppositio Descendentissä Härässä. Minulla on nimittäin eräs kirjallinen työ alla, jota Härkä-ystäväni on avittamassa, kritisoimassa, korjailemassa, välillä huutia antaen, välillä kohottaen. En ole ennen ajatellut, mitä Härkä-energia vaikuttaa oppositiollaan Nousumerkin yhtymiin. Härän energia on tässä vakauttavaa, antaa turvaa, luotettavuutta. Kuinka tarpeen se onkaan juuri nyt!  En ole aikaisemmin huomioinnut tätä. En sitä, että näissä yhtymissä kannattaa kääntyä Härkä-energian puoleen, jos on mahdollista. Kiitos Härkä!

Elämän kulku on ihmeellistä!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Töks, töks - tökkii!

Vielä tuohon transiittilistaan. Siellähän ei näy henkilökohtaisten planeettojen osumaa karttani planeettojen sijaintiin. Sen sijaan taas astro.fi:n sivuston astrologisella kalenterilla tällaiset pienetkin kulmat ovat näkyvillä ja saan niistä tiedon gmail-postiini. 

Seppo Tanhualla on siellä video, jossa hän selittää aika juurta jaksain selvällä hitaalla puheellaan, miten se toimii. 

Tiedän myös sen, että kokeneemmat astrologit ja astrologian harrastajat viis veisaavat tuosta sivustosta, eivät ainakaan siitä mitenkään mainitse. Minulle se kuitenkin on ollut suuri koulutuskenttä, jossa olen turvallisesti nimimerkinkin takana saanut kysellä, udella, kokeilla ja oppia. Tästä olen usein puhunut. Se on hyvä koulutuskenttä! Seppo Tanhua on luonut astrologisen maailman, minne on helppo mennä, pikku hiljaa ymmärtää ja päästä kiinni astrologisiin käsitteisiin. Jopa helpommin, kun lukemalla kirjaa.



Eilen aamulla avasin uuden transiittitiedoston sähköpostissani ja mielessäni naurahdin. Niin osuva se oli!

Mars neliössä Saturnukseen saa suksesi tökkimään pahemman kerran sellaisten sitoumuksien ja velvoitteiden kohdalla, jotka eivät enää vastaa tarkoitustaan elämässäsi. Kosminen virtaus on tällä hetkellä tavallista voimakkaampi ja se osaa kyllä vastustaa kaikkea sellaista tekemistä, joka pyrkii vastavirtaan.
Nyt on oivallinen hetki tarkkailla kaikkien velvollisuuksiesi todellista luonnetta ja aivan uskomattoman upeaa olisi, mikäli pystyisit lopettamaan turhan raskaaksi käyneen melomisen niissä asioissa, jotka tällä kertaa tuntuvat tosi hankalilta ja raskailta. Voit voittaa tosi paljon sekä aikaa että rahaa, jos nyt uskallat tunnustaa edes muutaman asian elämässäsi käyneen liian sitovaksi ja annat itsellesi luvan tehdä jotain muuta sinä aikana, jonka normaalisti käyttäisit jonkun toisen ihmisen tai asian hoitamiseen.
Mars avautuva neliö Saturnus
Alkaa: 06.01.2018, voimakkaimmillaan: 10.01.2018, päättyy: 14.01.2018

Marsin kuviot Saturnuksen kanssa ovat aina vähän varoittavia. Tuota lukiessa mietinkin, että onkohan oikea päivä viedä 17 vuotta vanha autoni katsastukseen. Ei ollut, tai oikeammin se sai kuulla kunniansa. Eihän se läpi mennyt. Jarruihin tarvitaan uusia jarrulevyjä ja muitakin vikoja löytyi. Mikä on ihan hyvä, ennen kuin pitemmälle ajomatkalle lähden. Minullahan on karttani varoittava kuvio Mars neliö Jupiter, joka jo sinänsä varoittaa liiallisesta luottamuksesta esim. liikenteessä. 

Jäin miettimään elämää muutenkin. Tätä vanhaa taloa, sen moninaista työtä. Ystävä, saman ikäinen, muutti juuri mukavempiin olosuhteisiin kaupunkiin. En vielä ole siihen valmis. Mutta yhden elämääni helpottavan ja joustavan toimen tein. Peruutin mielessäni kolmannen Ruusutarina-kirjasen teon ensi talvena. Se saa vielä odottaa. Ensi kesänähän vasta näen miten kanadalaiset ja ranskalaiset ruusut käyttäytyvät, aihe, josta kertoisin kolmannessa kirjassa. Punaisena lankana siinä olisi se, miten ruusu hoitaa ihmistä. Ja siihenkin tarvitsen enemmän työskentelyä fyysisellä tasolla. Viime kesän ruusumarmeladi ja ruusuöljy ei oikein onnistunut. 

Olen hyvilläni tästä joustosta ja kiitän Saturnusta. Se onkin tällä hetkellä 2 astetta Kaurista, joten ihan hyvä tarkkailla vähän yleisestikin taakkoja, mitä ottaa kannettavakseen. Tartteeko kaikkea kantaa? Mitä voi riisua pois? Ja hyvällä syyllä, kun Saturnus on saapunut 2. huoneeseenikin, lähimmän omaisuuteni ja luonnon lahjojen alueelle. Miten hoidan kehoani, joka on jo kaksi viikkoa lojunut influenssan kourissa? Miten käytän luontaisia lahjojani? Miten hoidan talouteni, rahavarat, arkiympyräni? 

Saturnus on saapunut hyvään paikkaan, omille energioilleen Kauriiseen. Nyt jos koskaan pitää auto, arkiolosuhteet ja itsen jaksaminen laittaa kuntoon!