tiistai 7. toukokuuta 2019

Makrokosmos ja mikrokosmos, löytö vessalukemisessa!

Uranus 7.huoneessa Kaksosissa merkitsee poikkeuksellisia ihmissuhteita! Näin luin kerran jostakin kirjasta. Mistähän, antakoon nyt olla tämän aika yleinen huomio. 

Totta se on! Menin naimisiin ihanan miehen kanssa välittämättä ollenkaan, että hän oli minua 24  vuotta vanhempi. Ja mikä ettei, hänelläkin Jupiter Jousimiehessä. Ja olenhan tutustunut astrologeihin ja astrologian harrastajiin, mitä kummallisimpiin tyyppeihin. 😊 Noin esimerkkeinä astrologian paikkansapitävyydestä. 

Sarjassa poikkeuksellisia ihmissuhteita, Kultakutri sammalsohvalla

Transistoiva Mars hiipuilee siellä juurikarattani Uranukseen yhtyen ja aloittaa yhtymän Stelliumiini. Kaiken lisäksi se on juurikartallani oppositiossa muhkeilevaan Jupiteriini. Siinähän iloittelevat ja härnäävät minua pientä ihmistä! Saa nähdä mitä tästä tulee! Ainakin veroilmoituksen virhe rassasi ja istuin pari tuntia verotoimistossa sitä korjaillakseni. Ja sitten tämä kummallinen innostus kummallisiin juttuihin. Vessakirjaan!

Ystäväni, eräs astrologiaan hullaantunut myös, silloin tällöin tuo julki hauskoja juttuja vuoden 1932 tietosanakirjasta, jota hän pitää vessassa lukuelämyksenä. Minä olen nyt tehnyt samoin. Laitoin silmälasitkin koriin kirjan viereen, että on aina käytettävissä. Tosin tämä kirja on vain vuodelta 1959. 

No istunnolla otin uteliaasti kirjan käteen ja summamutikassa avasin sen.  Onko tämä nyt sitten Mars -Uranus-temppuja, mutta sivulla komeili "Ennen tiedettä, nyt taikauskoa", astrologian sivu. No johan sattui. Oikeastaan on kauniimpi kuulla astrologian olevan uskomustiedettä (mikä tiede ei olisi?), mitä sanaa olen nykyään siitä kuullut sanottavan. 

Luin kirjaa innoissani. Hauskoja juttuja siinä oli Tyko Brahesta ja Johannes Kepleristä pitäen, Babyloniasta, Kiinasta, Intiasta jne. Mutta yksi asia minua ihmetytti.

Kun puhutaan kosmoksen ulottuvuuksista, usein puhutaan myös ihmisen sisäisen elämän ulottuvuudesta ja sen tuntemattomuudesta. Minä olen sen ymmärtänyt niin, että kun mennään ihmiseen syvälle; sieluun, geenien ja vaikkapa edellisten elämien salaperäisiin maailmoihin, siellä kohdataan löydetään toinen tuntematon avaruus. Minua ei ole ymmärretty, jos siitä olen puhunut. Toinen sanoo, että joo; mikrokosmos ja makrokosmos. 

Nyt luin tästä vanhasta tietosanakirjasta, että astrologinen järjestelmä on saavuttanut kohokohtansa käsityksessä, jonka mukaan ihmisruumis mikrokosmoksena on maailmankaikkeuden makrakosmoksinen kuva. Ihmisruumiin eri osat vastaavat eri taivaankappaleita ja eläinradan merkkejä. Siis näin yksinkertaista.

Tosin olen tästä jotakin lukenutkin. Tietosanakirjani hassu ihmispiirros selittää sen näin: Oinas hallitsee päätä, Härkä kaulaa, Kaksoset hartioita (pojalla hartiat kippeenä), Rapu rintaa (ilmankos minulla oli rintasyöpä), Jalopeura kylkiä ja sydäntä, Neitsyt mahaa, Vaaka takapuolta, Skorpioni sukuelimiä, Jousimies reisiä (ystävällä lonkka kipeä), Kauris polvia, Vesimies sääriä ja Kalat jalkoja. 

Ja taas törmään tähän ilkeään juttuun, mitä kirja osoittaa. "Tieteellisesti kehittyneen ja edellytystensä puitteissa moitteettomasti harjoitetun astrologian rinnalle syntyi kansanomainen astrologia, jonka harjoittajille hyödyntavoittelu oli tärkein suunnannäyttäjä ja joiden menetelmät olivat sellaisia, että valistuneet henkilöt pitivät tämän astrologian harjoittajia veijareina ja petkuttajina." 

Tietosanakirjoja uskottiin ennen varmaankin lujemmasti 60-luvulla kuin ikään tänään uskotaan somea. Ja tämä totuus on varmaan jäänyt monen minunkin sukupolveni järkevään päähän! Että!

En mainitse tässä lähdettä, näinhän kirjoiteltiin monelta taholta. Ja vieläkin.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Mihin minä tarvitsen astrologiaa?

Retroileva Jupiter sahaa minun juurikarttani Jupiteria, oikein kunnolla villitsee ja paisuttelee, antaa liian hyvää uskoa kaikkeen. On oltava varuillaan.

Käytiin Helsingissä kevään astropäivillä. Naurattaa vähäsen, mutta vakava asia, mikä jäi ystäväni mieleen sieltä; "Koko Linnunratamme on elävä olento". Siitä seuraa, että niin on Aurinkokuntakin, niin on planeetat kuten Maakin. Olen katsellut muurahaisten touhuja, ihmeellisiä eläviä olentoja. Minulta melkein jäi pihan haravointi kesken, kun ne siellä ruohistossa niin iloisesti touhuilivat. Miksi ihmeessä ne ovat tehneet pesiä aivan talon ympärille, kotitien varteen ja navetan taakse?  

Nyt ainakin tiedän, mihin muurahaisia tarvitsen. Ne saalistavat punkkeja. Punkit kaihtavat muurahaispesien lähistöjä. 

Huomaako kukaan kuinka mieleni paisuttelee asioita, hakee kaukaa? Jupiteria se on.

Mutta mihin tarvitsen astrologiaa? Samoin voi kysyä, mihin tarvitsen kaiken maailman tavaraa ympärilläni? Mihin tarvitsen ruusuja tarhassani? Mihin tarvitsen Ruusa-kissaani? Mitä ihmettä minun tarvitsee läpistä tätä kaikkea? Onko se oikeaa elämää? No blogit, facebookit ja yleensä netti on juuri sitä läpisemistä varten.

Ruusa-kissaa tarvitsen hoitamaan itseäni ja juttukaveriksi. Tarvitsen totta tosiaan! Ja ne tavarat, niiden kaaos kasvaa kuin Jupiter. En tarttisi niitä paljoakaan. Ruusuja? Tarvitsen niitä ehkä todistaakseni, että pystyn jotakin, luomaan kauneutta. Jokainen tarvitsee pystyä johonkin. Entäs astrologiaa? Jään miettimään...

Onko astrolgian tarve siksi, että haluaa tietää? Kyllä varmaan. Aina olen halunnut tietää enemmän ympäriltäni kuin vain kotitontin, kotimaan, Maan. Kosmos kiinnostaa. Ja olen ollut kiinnostunut energioista varmaankin jo 40 vuotta. En tekniikan energioista, vaan kaikesta siitä energiasta, jonka koen ihmisissä ja kaikissa elävissä olennoissa, galaxeissakin. Itse olen oma pieni energiapakkaukseni, välillä tukossa, välillä villinä pyörien. Mutta minuun vaikuttavat myös ulkopuolelta tulevat energiat omalla tavallaan, jokainen kasvi, jokainen ihminen, muurahainenkin, saatikka sitten nuo isommat  eläväiset tuolla taivaalla. Olen lukenut aromaterapiasta, väriterapiasta, kiviterapiasta, käynyt erilaisia energiakursseja. Ja jättänyt niitä taakse. Edelleen olen kiinnostunut astrologisista energioista. Se on jäänyt.

Miksikähän tässä nyt mietin astrologiaa energioiden kautta? Se kiehtoo ehkä loppujen lopuksi siinä eniten. Värähtelyjen vaikutukset ja ehkä uskomukset niissä. Sitä kai se on. Mutta uskomuksia pitää olla. Uskoa itseen, omaan energiaan. Uskoa astrologiaan. Uskoa muurahaisen viisauteen.

Nyt on ihana Härkä-aika, Härän energioiden ja värähtelyjen ilmasto. Tuolta se sinkoaa Linnunradan tuolta puolen valtavista voimista Auringon kautta ja antaa Maa-äidillistä voimaa. Huomasin tästä blogistani, että sivuni Härkää, härkää on yksi luetuimpia. Onko googlehaku työntänyt sitä esille kun ruokaintoilijat ovat etsineet herkkuja? Vai onko joku muustakin asiasta kiinnostunut löytänyt sivulleni. Se on tässä. 

Tunnelmat ovat minulla nyt aivan samat kuin tuolloin vuonna 2016 Härkäaikaan. Olen selättänyt pahan taudin, ainakin tällä haavaa, ja Jupiter näyttää taivaanloiston yhtymillään, aloittaa uuden 12 vuotta! Saiskohan elää niin pitkään? Taivas noin sanoo. Monta innoitusta onkin alulla, uusi kirja, uudet ruusut, uusi kahvilakesä! 

Kun esittelin tuossa Härkää, härkää-sivullani jämeränä seisovan vanhan hetekan, josta tein pihalleni sammalsohvan, laitan nyt kuvan siitä viime vuodelta. Luonto on tehnyt tehtävänsä, ruusut valloittaneet vanhan pellon parissa vuodessa. Vuoden 2016 nuo ruusut ovat juuri istutettuna pläntteinä. Nyt olen poiminut pajuja ja korjailen tuota hyvin mielellään istahdettavaa sohvaani. 

Kevät 2016

Kesä 2018


keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Kyllästynyt, väsynyt vai onko tieto laajentunut?

En ole viime vuoden aikana paljonkaan katsonut transiittejani, ehkä vilkaissut ja sähköpostissa jotakin lukenut. Saatikka sitten mitään horoskooppeja lukenut! Olenhan ollut väsynytkin. Väsymys johtaa kyllästymiseen. Mutta yleisesti mieluummin katson laajemmasti jotakin, kun yksityiskohtaista transiittia. Huumorimielessä niitäkin kyllä luen joskus. 

Siksi kysynkin itseltäni, että onko jotakin ihan oikeastikin mennyt astrologisesta tiedosta tähän kovaan päähän? En tyydy enää pikkujuttuihin enkä aina toisten tulkintoihinkaan. Haluan itse tulkita jotakin. 

Kun huomasin, että nyt riittää tämä sairastaminen ja löhöäminen, kutsuin astrologisen kerhon luokseni iltaa viettämään. Vikittelin heitä mukaan sanomalla, että nyt katsotaan transiittilistan ennustuksia vuodelle 2019 ja otetaan siihen tarotkorttikin 😇. 

He tulivat. Joten ensimmäistä kertaa esitin heille miten katsotaan ja luetaan transiittilistaa. Sitähän monet tietämättömät ihmettelevät, kun tilaavat tulkintoja ja astrologi lähettää ohjelmistostaan tuollaisia listoja. 

No enhän minä niitä jaksanut alkaa tulkitsemaan, vielä on pää jotenkin pöhnässä, mutta jotain osasin neuvoa ja pyysin heitä itseään katsomaan tilannetta ottaen rinnalle oman kartan, johon olimme merkanneet tämän hetken planeettojen sijainnit. Siitä jo pystyy näkemään paljon, kun seuraa miten planeetat liikkuvat siellä ja yhdessä transiittilistan kanssa jopa "ennustamaan" jotakin. Meillä oli hauskaa!


Eräs kerholainen innostuikin tuosta pienestä astrologisesta heräteillasta niin paljon, että oli jo lähdössä Astrologisen seuran kevätpäiville ja kysyi minua mukaan. Kyllä tekisikin hyvää! Mutta olotila on vielä heikko tuollaiseen matkustelemiseen. Majuri-kissa hukassa ja rahakin tiukassa, koska sähkölaskut ovat näin talvisin aikamoisessa nousussa, jos en puilla lämmitä metsämökkiäni.

Mutta sitten innostuin katsomaan itsekin omaa transiittilistaani, sillä porukka huomasi: -Nyt pitää sinun näyttää, kuinka sinä tulkitset omaa transiittilistaasi. 

Noh! Näytin transiittilistani (koneelta piuha TV:hen, joten näkyy hyvin kaikille) useitakin punaisella merkittyjä transiitteja ja niitähän piisasi: - Tässä on avautuvat Uranuksen sekstiilit minun stelliumilleni (Mer-Ve-Aurinko), joiden vaikutus alkoi jo viime kesänä, toivottavasti minuakin tervehdyttävinä energioina. Näillähän on pitkä, parisen vuotta kestävä vaikutus ja koska sekstiili varsinkin avautuvana on  uusia suuntia, avointa energiaa ja iloa esittävä transiitti, katson sitä hyvin toiveikkaana. Samoin Uranuksella on sulkeutuva sekstiili juurikarttani Kuuhun. Sen voisin lukea siten, että minulla on vielä mahdollisuus olla ja tulla toimeen tässä metsämökissäni. 

Mutta tuolla nousee keväällä  esiin myös Neptunuksen oppositio Marsiin. Neptunuksen energia ohjailee minua pari vuotta eteenpäin eikä tiedä ihan hyvää. Jos katson Neptunuksen energioita sumuisina ja illuusioihin taipuvaisina, niin saan olla varovainen, etten usko itsestäni liikoja, en henkisistä enkä fyysisistä kyvyistäni. Ilkeästi se nouseekin tuossa esiin hyvin Uranustransiittien rinnalle. Elämä ei saa olla liian auvoista. 

Ja koska transiiteista yleensä tärkeimmät ovat yhtymät, osoitin Marsin lyhytjaksoisia yhtymiä Stelliumiini heti alkukesästä. Jos nuo vielä yhdistäisi tuohon Uranuksen avoimeen voimaan, niin luulenpa, että pystyn keväällä hoitamaan ruusutarhani sekä kahvilani uuteen uskoon! Ja tuo Mars nyt mennä vipeltää aikamoista vauhtia, kun on jo  vuoden lopussa yhtymässä karttani Marsiin. Mitähän uutta sitten keksisi kahdeksi vuodeksi eteenpäin?

Mutta että monenlaisilla neliöillä alkaa tämä vuoteni. Parasta ottaa lunkisti ja yrittää hoitaa itsensä kuntoon! 

Nyt vain sitten katsotaan miten nämä ennustukset pitävät paikkansa!





maanantai 26. marraskuuta 2018

Mitä ajatuksia Neptunus Kaloissa herättää?

Minulla on mielessä jotakin omaa...
mutta kun olen utelias, katson mielelläni mitä kokeneemmat kirjoittavat asiasta. Muistan aina kun tutkimme ystäväni Anjan kanssa astrologiaa Kreetan rannoilla ja siellä oivalsin, että nämä suuret ja hitaat planeetat käsittelevätkin pitkiä aikoja ihmiskunnassa ja vasta sen kautta yksilöä. 

Katsoinkin jännityksellä Raimo Nikulan kirjaa Astrologian ihmiskuva, onko hän siellä jo ottanut esiin Neptunuksen Kaloissa. Löytyihän se sieltä, jo jotakin siitä.

Neptunus kulkee 13 vuotta Kaloissa, peräytymässäkin, nyt pysähdyksissä noin 15 astetta Kaloissa.

Nikula kirjoittaa: Kollektiivisesti tämä ajanjakso voisi olla tehokas vanhentuneiden ihanteiden ja tehottomien yhtieskuntien valtasysteemien hajottaja ja tyytymättömyyden luoja...vanhat rakenteet liukuvat, elämäntavat yhtenäistyvät, yritystä passiiviseen sopuun latistavien ihanteiden varassa. 


Näinhän se menee! Loppuosaa tiivistin tuossa edellä.Neptunus oli Kaloissa viimeksi 1847-1861 ja nyt 2012 - 2025. Elämme hyvin mielenkiintosta yhteiskunnallista ja ihmiskuntaan vaikuttavaa ajanjaksoa, josta joku astrologi sitten kirjoittaa mitä kaikkea tapahtui tuona ajanjaksona. Me saamme jo siitä paljon esimakua, sellaista jota yhdistetään Neptunuksen symboliikkaan.


Taikablogissa käsitellään Neptunusta tämän ajan kuvana; isot massat, ihanteelliset odotukset (pelastus?), vesi, muovimassat, hukkuminen, tulvat, huumeet jne. Kannattaa lukea!



Minulla itsellä tulee mieleen aika pelokkaita tuntemuksia tämän planeetan symboliikasta, johon mielestäni kätkeytyy jotakin niin syvää, ettei ajatus edes yllä sinne.

Jos Neptunus liitetään esim. hyvyyteen, niin tiedänkö minä mitä se on. Tiedän oman hyvän, mutta tiedänkö toisen hyvän?  Mitä muiden mielessä on hyvä? Siitä siirtyy ajatus tietoisuuteen. Tiedostanko itseni mitä minä olen? Tiedostanko mitä ympärilläni tapahtuu? Olenko täysin haparoiva, kadotettu ja itseni pettäjä? Minne olen menossa ja minkälaisen voiman vetämänä? 

Toiseksi liitän Neptunukseen tunteet. Tunteethan meitä vievät mennessään koko ajan. Mitä muuta on sodat kuin tunteiden johdattelemaa! Mitä muuta on kaupallisuus ja raha, kuin tunteiden synnyttämää siinä havitellaan havitellaan suurinta mielihyvää ja iloa! Mitä muuta on tiede kuin sen tunteen täyttämistä, että elämä olisi enemmän helpompaa ja onnellisempaa! Ja koskaan ei saavuteta tarpeeksi.
Onkin aikamoinen ristiriita siinä, että havittelemalla jotakin suurempaa, kadotamme onnen, kun se loppujen lopuksi löytyy pieninä murusina arkipäivästä. Neptunus vie illuusioiden maailmaan. Pikkuisen näen kaikessa tässä kuitenkin kaunistakin, jos siihen herkistyy; intuition säteen, joka voi avautua joskus, havisuttaa ja herättää todellisuuteen. Siihen sisältyy luovuus! Ja kun uskoo siihen, toisen ja omaan luovuuteen, voi löytää todellista iloa. Vaikka eipä silti, tieteessäkin on tätä luovutta mielestäni niin kauan, kun ollaan avoimia eikä suljeta jotakin dogmiksi ja lopulliseksi totuudeksi.

Toisaalta! Missä ajelehtii Aurinkokuntamme? Etsimme sille sisarusta? Miksi? Missä ajelehtii ihmiskunta, sen monimuotoisuudet? Sen unelmat? Haaveilemme yhteneväisestä viisaammasta ihmiskunnasta.

Se missä Neptunus voisi lähinnä Kalojen merkeissä koskettaa yksilöä tänäkin aikana, löytyy varmaan  sieltä millä sektorialueella se yksilönkartalla liikkuu. Minulla se on 3. huoneessa. Ja siellä korostuu lähisuku, lähipiiri, naapurit ja  arkinen kanssakäyminen siinä, sopeutuminen. Siinä on paljon tunteita mukana. Ja olisi hyvä, jos ne pystyisin minäkin tiedostamaan. Mitä itse tunnen, mitä toinen tuntee? Miten ne tunteet kohtaavat?

Enpä oikeastaan sanonut mitään. Kyselin vain. En ymmärrä vielä niitä merkityksiä, mitä Neptunus kätkee sisäänsä. Se on salaperäisin kaikista planeetoista. Aivan kuin ihminenkin.


lauantai 17. marraskuuta 2018

Mars ja Kuukammarini

Kuu liitetään aina jotenkin kotiin. Se liitetään myös oman sisimmän tilaan, joka sekin on koti.
Koti taas liitetään tunteisiin, niihin piileviinkin, joita ei näy kasvojen maisemissa. 

Joskus olen mielessäni nimennyt Kuun ja sen huoneen missä Kuu on, salaperäiseksi peräkammariksi. Sellaiseksi, joita löytyi pappilasta, jonne ohjattiin vain hyvin tärkeitä vieraita. Tai se oli vieras-kammari, joka tarjottiin hyville ystäville yöpyä. Koska sitä käytettiin harvoin, se sisälsi myös sellaisia huonekaluja, joihin kajottiin harvoin. Siellä oli arkku salaisine aarteineen. Siellä oli lipasto tärkeine papereineen ja jopa salalaatikkoineen. Ja niistä tiesi vain kodin läheisimmät. Sanotaan, että vain läheisimmät, ne jotka elävät kanssasi arkielämää, näkevät sinussa sen merkkienergian paremmin kuin sinä itse. Skorpionipoikani ehkä tietää herkkyyteni siinä.


Mielen Kuukammari on myös sellainen, jossa on usein vain itsellä säilyvät asiat. Kuun virallinen huone on 4. eli kodin huone ja sen merkki on Rapu, koti-ihminen. Se on kartan yöpuolella kuten kuuluukin olla vähän piilossa päivänvalolta. Itsellä Kuu on 2.huoneessa, minän ominaisuuksien ja kehon huoneessa Kaloissa. 

Siksipä en ihmettele transiittia, jolloin Mars yhtyy Kuuhuni, että se merkitsee myös oman kehoni kuntoa, talouden pitoani, omien syntymälahjaksi saatujen lahjojeni huomioimista. 

Mutta tällä hetkellä tämä astro.fi-sivustolta poimimani tulkinta tästä loksahti ihan arkisiin tilohini, niin että nauratti:

Tässä asemassa Mars aloittaa uuden kahden vuoden mittaisen jakson kotiin, asumiseen, perhe-elämään ja kaikkeen sisäiseen turvallisuuteesi liittyvissä asioissa. Kannattaa tämän transiitin kestäessä keskittyä huolella kaikkiin näissä asioissa sinua kiinnostaviin uusiin mahdollisuuksiin, vaikka kysymyksessä olisi vain kalusteiden uusiminen tai joku muu vastaava pieneltä tuntuva projekti. Seuraukset kaikista tekemistäsi uudistuksista kantavat paljon pidemmälle kuin voisit tällä hetkellä kuvitella. Ellet pääse toteuttamaan uudistusintoasi, saattaa seurauksena olla voimakkaitakin aggressioita läheisiäsi kohtaan.

Tähän voisin liittää kaikki syystyöni, siskoni antamat ohjeen talonpidosta, metsän- ja puutarhanhoidolliset jutut ja kaikki miten toimin ja suunnittelen.

Minulla on yleensä pitkä lista kirjoitettuna jääkaapin oveen, josta aina yliviivaan ne jutut, mitkä olen suorittanut ennen talven tuloa. Nyt viivasin yli "piparjuuren juurien kaivamisen maasta". Se on tehty, tosin ystävän avusamana. Olen niin onnellinen, että yhden hankalankin asian sain yliviivattua. Nimittäin veden tippumisen vintille tornin juuresta. Nyt kävi levyseppä laittamassa suojan erääseen hankalaan tornin ja harjan väliseen tilaan. Luulen, että ei vettä enää tipu. Tosin minulla on ollut alla iso vati, jota välillä olen käynyt tyhjentämässä. Se on iso turva, jotta vesi ei tule sisään!

Vielä on kaksi muistutusta! Soita metsänyhdistykselle ja veteraaniyhdistykselle! Mutta näitä asioita en aio puida tässä.

Kyllä kodin kunnossapito on tärkeää jokaista tulevaa talvea silmällä pitäen. Kahden vuoden mittaisia suunnitelmia en vielä julkaise, vaikka korvien sisällä niitä pyöriikin. Kuitenkin arvelen, että sen henkisen kodin kunnossapito on vielä tärkeämpää. 


tiistai 23. lokakuuta 2018

Voimaplaneetta(ni) Jupiterin transiitteja ja kulkua

Jotta en saisi kauhean itsekeskeistä leimaa tässä, niin tulkitsen ensin yleisesti Jupiteria ja sen kulkua.

Svenbergin ja Nikulan transiittikirjat vierelläni.

Jupiter on yleisesti noin vuoden yhdessä merkissä, kierto 12 vuotta. Nyt se tosin on sahannut peruutuksillaan koko kevään ja kesän tuossa samassa Skorpionin merkissä ja on viipynyt siinä pitkään. Se ei ole varmaan ollut sille mieleinen paikka, koska sen luonteeseen kuuluu olla suuresti näkyvillä ja kailottaa riemullisia ylistyslaulujaan. Nyt se on joutunut rämpimään Skorpionin syvällisissä heteikköissä.. Se ei ole ollut omimmillaan. Ja aivan kuin se olisi nyt juuttunut joihinkin suomaisemiin, se etsii ees taas ulospääsyään.  Jupiterin perääntymisvaihe oli 8.1. - 10.7.18, asteissa 23-13 lainatakseni Alexandra Alvista Astro Logoksesta 106/2018. Tällä hetkellä Jupiterin paikka  on Skorpionin loppupäässä ja lähestyy sujuvasti Jousimiehen aluetta. 



Jupiter on jappassut kuin Sote eduskunnassa. Jupiter on ollut juovuksissa ja sekopäin. Se ei ole pystynyt ohjailemaan laajentumista yhteiskunnassa, ei menttaalisesti eikä fyysisesti, yrittänyt kyllä. Tulee mieleen syöpämyhkyräni, joka sekin olisi mielellään sairaaloisesti laajentunut, mutta Saturnuksen rajoittavalla voimalla (sytosmyrkyt) se on jopa rajoittunut ja pienentynyt. Mitä Jupiter tässä vaiheessa voisi tuoda yksityiseen elämääni, on tuo yhteys yhteiskuntaan ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Mutta.... kerron myöhemmin.

En voi olla lainaamatta suoraa tekstiä Logoksen sivulta 61, koska se varmasti kolahtaa niin monen elämään ja myös yhteiskuntaan: "Jupiterin ollessa peräytyvä, sen fokus kääntyy sisäänpäin ja alkaa sen tien löytäminen, joka kertoo, minkälaisia arvostuksia tulee olla, mitä oman elämän tulee pitää sisällään ja mihin tulee uskoa ja mihin ei. Varsinkin Skorpionin merkissä Jupiter vaikuttaa plykologisiin rakenteisiimme ja monet ovat tämän ajanjakson aikana polttaneet siipensä ja saaneet sisäisen transformaation päätökseen. Fenix-linnun lailla he astuvat ulos siitä mikä on ollut, poistaen sellaiset asiat, jotka eivät enää palvele itseä, vaikka usein on kyseessä sangen tuskallinen prosessi."

Tuo teksti osoittaa paljon yksilöön, mutta yhtä hyvin se voi osoittaa yhteisöömme Suomessa ja koko maailman tilanteeseen, mikä on vaikuttamassa näihin koordinaatteihin. Jupiter on ensimmäinen yhteisöplaneetta Marsin jälkeen (jos sitä nyt voidaan laskea henkilökohtaisiin planeettoihin) ennen Saturnusta. Mihin uskoa mihin ei. Minä uskon tällä hetkellä lääketieteelliseen teknologiaan, jätin jopa ruusujuuren ja pakurikäävän syrjään. Mihin uskoo ympäristöni? Mihin Suomi? Sote on kriittisissä käsissä. Some on tullut  syvän kritiikin alle ympäri maailman. Tähän voisi liittää myös Metoo-kampanjan.

Kuitenkin Jupiterilla on oma voimakas valonsa, se voi osoittaa sillä parasta mahdollisuutta löytää totuus. Myös yksilössä itsessämme. Mikä on totta, mikä roolia ja teennäistä pintaa? Tulee mieleen tuo "oman itsen painottaminen ja päämäärä", kun katselee esim. tämän hetken Idolsia ja muita kilpailevia ohjelmia. Tuomareilta ei jää näkemättä roolit ja matkimiset, vaikka kaikki tolittaa sitä että ovat oma itsensä. Eiväthän nuoret tiedä vielä paljoakaan omista kyvyistään ja omasta itsestänsä! 

Jupiter myös iskee silmää tuossa humalassaan ja vinkkaa, että kannattaa kokeilla uusia päämääriä, uusia polkuja, josta voi löytää sen omimman. Hurraa!!! Minä yksilönä olen löytänyt kirjoittamisen ilon ja huuman ihan kirjoiksi asti! Jousimies-optimismini tässä taivain rantoja maalaamassa.

Näin tulen omaan napaani ja karttaani. Missä alueella tuo Jupiter on humaltuneena laahaillut? Niinpä.
Huoneessa 12, alitatuntaa herättämässä ja huoneessa 11, sosiaalisuuden suuntaa näyttämässä, paikkaa yhteiskunnassa. Sen lisäksi se on ohittanut Kheironini kolme kertaa. On siinä pokkuroitu "haavoittuneen parajantajan" edessä monesti. Ei siis ihme, että olen joutunut luontosuhteessani (vaihtoehtohoidot) ja lääketieteen ristiriidoissa miettimään, mikä on oikea tie lääkitä nyt itseäni. 

Naurahdin, kun huomasin transiiteissani, että Jupiter on juuri nyt yhtymässä Urania-asteroidiin. Ilmankos blogeissani tartuin ensimmäisenä nyt astrologiseen blogiini jättäen vielä kolme muuta taakseni! Kuitenkin se on terveemmän merkki, että taas innostun aiheesta!

Jupiterin muut transiitit karttaani kohtaa: 28.9-18.11.18 on karttaani voimistamassa Jupiterin yhtymä Nousumerkkiini. Siitä olen tukea etsinyt, jos nyt voi yleensä etsiä astrologiasta tukea? Persoonallisuuden transformaatio positiivisella pläjäyksellä! Luoda nahkaansa, vanha tissi pois ja uusi tilalle? Ruumiin muutos ja varmastihan tällainen vaikuttaa persoonaankin! Sairauteni on ainakin laajentanut ystäväpiiriäni ja lähentänyt lähisukulaisia niin minuun kuin toisiinsakin. Eikö tuo ole Jupiterin yhteisöllistä vaikutusta, jos mikään?

Huomaan myös, että taustalla on Uranuksen sulkeutuva sekstiili Merkuriukseen 11.8 - 12.11. Annan siis palaa, kun on sen aika! Ainakin taivaan energiat tuikkii persoonani lävitse.

perjantai 28. syyskuuta 2018

Mitä kertoo Saturnus? Minulle ja ympärillä oleville?

Etsin lisää negatiivisia ilmöitä ja haasteita Saturnuksen tiimoilta.

Ehkä paha sairaus jo sinänsä on niin negatiivinen ilmiö, että siitä jo voisi syyttää Saturnusta. Joten pitäiskö positiivisena ihmisenä puhuakin Saturnuksen hyvistä puolista. Vaikka se tuo sairauden, on sillä jokin merkitys.

Minulla on vieressä kaksi kirjaa: Raimo Nikulan "Planeettavoimat elämän rytmittäjinä" ja Sven Stenbergin ja Erkki Lehtirannan "Atstrologiset syklit ja elämänhallinta".

Nikula  tähdentää transiittikirjassaan Saturnusta elämämme kiinteytymisessä ja kiteytymisessä tarkoittaen usein sairautta, vanhuutta ja luutumista. Jotakin rajoittuu. Saturnus kaivaa syvemmältä ihmisen luonteen pysyviä piirteitä ja iskee nihin. Positiivisesti tuo tapahtuu rajaamalla liika pois ja luo turvallisuutta. Negatiivisena kiteytys tuntuu liian ahtaalta ja luo ahdistusta (neliöt, yhtymät ja oppositiot). Saturnus voi luoda terveen itsetunnon, juurtumisen ja järkevyyden (sekstiilit ja kolmiot).
Saturnus rajaa sen alueen tai akselin toimintaa minkä se ylittää.

Stenbergin ja Lehtirannan kirjassa Saturnukselle annetaan nimeksi "Isä Aika", se ajoittaa ihmisen ihmisen elämänvaiheet tarkasti. Sen päämäärä on opettaa ihmistä, sitä päämäärää, joka kuitenkin on työtä ja ponnistusta. Perääntyessä se koettelee ihmistä. Saturnusta hallitsee Kauris.


Näiltä pohjilta tutkin omaa Saturnusta. Tai todellakaan, se ei ole oma! Saturnus on yhteisöllinen planeetta ja usein se vaikuttaakin yhteisön kautta yksilöön.

Saturnus transiittina osui vuoden alussa stelliumiini (Au, Venus, Merkurius, Ceres ja Uranus). Näkisin, että tässä kosketuksessa Saturnuksen kuviossa Uranus muutti fyysisen elämäni, Ceres muistutti luonnon voimasta ja tuesta, Merkurius ilmoitti minulle aivan uutta oppimista, Venus testasi suhdettani ystäviin ja itseeni, Au kertoi voimavarastani, joka todella supistui ja rajoittui.

Ja koska Saturnus koskettaa laajemmasti ihmisen ympäristöä, se muistutti myös ympäristöäni siitä, miten elämä on rajallista, myös heihin kohdistettuna ja koskettavana. Ympäristön huoli kasvaa. Laajempi ympäristön huoli tuottaa myös uutta teknologiaa. Se muistutti myös virkakoneistosta, instituutioiden haltuunotosta. Omalta osaltani antauduin täysin OYKSin huomaan ja lääketeollisuuden luomiin keinoihin. Se, että pääsin kesäpäivinä pihalleni ruusutarhaan, piti minua liikkeessä (Ceres) ja valtava uteliaisuuteni kaikkeen painettuun tekstiin eli kirjallisuuteen ja musiikkiin antoi lohtua ja uusia innostuksen impulsseja (Merkurius). Mutta Aurinkovoimani oli tosi vähissä. Oli antauduttava ja nöyryttävä läheisten ja ystävien apuun. Onneksi heitä oli!

Saturnuksella oli tuolloin vuoden alussa myös sekstiili Kuuhuni. Nikula korostaa tässä tyytymistä siihen, mikä on mahdollista rajatuissa puitteissa. Itselläni nuo mahdollisuudet ovat arkirutiineissa rajalliset, mutta pyrin arkeakin hoitamaan. Toisaalta kauniin kesän jälkeen kiitän kovasti, että saan asua näin kauniin luonnon ja puutarhan ympäröimänä. Ruohonleikkuukin on sujunut ihan mukavasti ollessani enemmän voimissani, vaikka pitkään ei ole jaksanutkaan. Aika hauska, että Saturnuksen peruuttaessa tuo samainen transiitti Kuun kanssa on ajankohtainen nyt, kun rintani leikataan. Ja mitä vielä seuraakaan! Eli jälleen joudun tsekkaamaan rajalliset arkimahdollisuuteni.

Stenberg taas tähdentää tuossa sekstiilikuviossa tunteita ja mielialaa, joita pystyn hallitsemaan. Totta. Psyykettä tämä sairaus ei ole keikauttanut. Siinäkin kiitos edesmenneelle miehelleni, jonka kautta jo näitä sairauden kuvioita opin. Opin asennoitumaan sairauksiin luonnollisella tavalla, sekin kuuluu elämään.

Mutta nyt otan esille enemmän tuota Saturnuksen paluuta, sillä siitä oli aivan oivallinen luku uudessa ASTRO-Logoksessa no 106/2018.

Saturnuksen paluu on ollut 5.4 - 6.9.2018 sen ollessa Kauriissa 9-2 astetta. Näin ollen Saturnuksen vaikutus on juuri nyt myös oppositiossa Stelliumiini. Aika osuvaa. Vuoden alussa alkoivat sytosmyrkkyjen hoito 8 x kolmen viikon välein. Nyt voimani on viemässä itse leikkaus, huonosta yleiskunnosta eli makaamisesta aiheutunut huono selkäni ja sen kivut, mitkä tulevat esiin sytosten jälkeen ja sitten tulevat sädehoidot.
Saturnusko siis edelleen rajoittamassa elämääni ja opettamassa minua? Aika osuvaa!

Tässä otan huomioon myös huoneeni missä Saturnus tuota saksaamista tekee. 2. huoneessa, missä on esillä kehoni, arkeni, talouden hoito ja luontaiset ominaisuudet. Luontaiset ominaisuuteni eli luovan voimani laitan liikkeelle voimien puutteesta huolimatta, kun päässäni pyörivät tuhannet mielikuvat seuraavassa kirjassani. Talouteni ja rahavarani ovat pienet, mutta hallittavissa, arkeni myös, mutta osa kehoani annan muiden hoidettavaksi. Luonnosta tosin poimin marjat, nokkoset ja muut yrtit, joilla pidän yleiskunnon ja veriarvot kohtalaisena.

Lyhyesti poimin vielä joitakin asioita Saturnuksen paluusta. Teksti on englantilaisen nuorehkon astrologin Alekzandra Alvisin. Kiitos kääntäjälle Hannele Snickarasille! Suurella mielenkiinnolla luin tätä tekstiä.

Alvis painottaa sitä kuinka Saturnus edustaa kuria, omaatuntoa ja elämän läksyjä hyvässä ja pahassa.
Saturnuksen vallassa on vaikeat elämäntilanteet ja niistä selviytyminen. Silloin on hyvä kuunnella omantunnon ääniä, varoa suuria päätöksiä, aloittamatta uusia projekteja ja selvittää riitoja virkavallan kanssa.  Kaikki tämä panee meidät ajattelemaan sitä mikä on todella tärkeää elämässä ja tyytymään siihen, minkä rajoissa on hyvä olla.

Kauriit, Neitsyet ja Härät ovat tyytyväisiä olotilaansa jopa niin, että voivat aloittaa jotakin uuttakin vauhdittaakseen elämäänsä. Oinaat, Vaa'at ja Ravut joutuvat hillitsemään itseään.

Eli tällä hetkellä Saturnus palaa samaan menovauhtiinsa Kauriissa ja on jo kolme tai neljä astetta Kaurista. Saturnus viipyy yhdessä merkissä noin 2,5 vuotta. Joten on vielä aikaa kosolti laittaa talous, arki ja roppa kuntoon tälläkin muorilla. Ja mitä yhteisöön tulee, niin olen lukenut jo paljon, mitä uusia parannusmenetelmiä suomalaiset tutkijatkin ovat löytäneet mm. syövän hoitoon, johon osaltaan minunkin syöpä on ehtinyt mukaan. Katselin tässä nyt paljon Saturnusta tuon laajan kansantaudin tiimoilta, mutta jotakin selvisi minullekin taivaan energioista. Yhtä hyvin Satunuksen rajaamista voisi katsoa myös maahanmuuttajien tai ilmaston muutostenkin kannalta. Kahdessa vuodessa ehtii tulla rajauksia ja muutoksia siihenkin. Onhan Kauris kylmäkiskoisen järkevää energiaa! Ja Saturnus tässä omalla paikallaan,