Mars ja tanssi

Mietin eilen illalla vielä tuota Marsiani. Hah. Kaikkea sitä miettiikin! Astrologia on kuitenkin minun kanavani pois tästä rankasta arjesta välillä, mutta myös tuen hakeminen tähän arkiseen toimintaan.

Mietin myös kuinka tärkeätä ihmiselle on pysähtyminen, kehon toiminnan kuunteleminen, kuten se joogassa tapahtuu. Ajatellaanko tai keskitytäänkö useinkaan kehossa olemiseen? Sairaanako vasta? Kuulla hengityksen tuntu, tunnustella miten ilma kulkee kehossa, tuntea lihaksen venyminen, se pieni mukava kipu. Löytää jäsenet, nivelet. Happi kulkee verisuonissa ja lämpö laajenee, vaikka liike on ihan pieni. Voi kuinka rauhoittavaa se on myös tuolle Jupiter Jousimieheni hätäilevälle energialle.

Eikö kaikki toiminta lähde juuri tästä? Ajatuksesta, mielen tilasta, kehosta.

Mietin myös miten tärkeä on kehon koordinaation ylläpitäminen. Se että aivojen kautta pystyy antamaan käskyä pitää käsi tietyssä asennossa samalla kun käskee jalkaa kulkemaan  ja koko kehoa tiettyyn asentoon. Myös se, että tekee keholla tiettyjä määrättyjä liikkeitä järjestyksessä, ristikkäin, eteen, taakse, ympäri ja vieläpä musiikin tahtiin ja niin että katse on suunnattu oikeaan suuntaan, rassaa muistihermoja aika lailla. Taas tuli mieleen tuo Jupiter-Jousimieheni levoton voima. Tarvitsen tiettyä kuria toiminnalleni, olkoon se sitten vaikka tietyt tanssiaskeleet. Kurinalaisuus on toiminut samalla lailla myös kansantanssissa ja kilpatanssissa, joita olen myös harrastanut. Suunniteltu ja rajattu koreografia sopii minulle. Toiselle, jolla on rauhallisemmat energiat, sopisi paremmin luova ja villi tanssi. Ja tarvitsen sitäkin. Olen aina nauttinut diskotanssista, missä mikään määrätty ei kahlitse kehoani, se saa hurjistua ja villiintyä rauhassa. Se rikkoo silloin Mars-Neitsyeen kontrollia. Mihin sitten sopinee tuo lavatanssi, jossa täydellisesti antaudun miehen käsivarsille ja nautin suunnattomasti? Ehkä se on jonkinlainen lepotila, välitila.

Naurattaa, kun huomasin, että Mars-Neitsyt vaatii myös kauneutta, eräänlaista hienostuneisuutta.

Kaikessa tanssissa on myös ulkoisella merkitys. Siinä miten meikkaat, pukeudut ja näytät ilmeitäsi.

Monet tulevat mukaan itämaiseen tanssiin sen vuoksi, että siinä nainen saa koreilla; on kimalletta, pitsiä, heliseviä koruja, huiveja. Ja kyllä se on niinkin ollut, että kun olen silitetyn, tärkätyn ja tuuletetun kansallispukuni pistänyt päälleni, niin kummasti selkä ja kaula suoristuu. Pukeutumisella on oma taianomainen leima ja ehkä Neitsyt-energia sitä paljon hallitsee.

Japanilaisessa siluettiristikossa täytyy myös hallita tietty koordinaatisto vaaka- ja pystytasoon nähden. Siinä on pakko olla tarkka. Yksikin virhe koituu koko ristikon virheeksi. Se rauhoittaa minua, keskittää ajatuksiani, kokoaa niitä sieltä täältä.

Taisin tuotakin tehdä kahvin kera, kun on läikkä.

Tässä esitellään kaunis Naisen Suomi puku.