Pyöräilyä ja mandalameditaatiota Neitsyen energioissa

Pyöräillessäni Kainuun korpia ja katsellessani tyhjiäkin tupia siellä, mieleen tuli maailman tapahtumat ja äkkiä oivalsin, mitä Uranus neliö Pluto on tehnyt. Sehän on vaikuttanut koko maailmaamme ja kollektiiviseen tajuntaamme. Uranus on särkenyt surutta vanhoja rakennelmia Oinas-tulellaan, ja Pluto on herättänyt kipeästi kollektiivista ymmärrystämme ihmisyydestä ja vastuusta toisistamme, on pakottanut kysymään ja miettimään, mitä on 'me' ja mitä on 'he'. Mikä ero siinä on?

Sain tukea ajatuksiini lukiessani Soile Naskalin blogia tässä, missä hän käsittelee ja tulkitsee koko tämän ajan karttaa. Aivan kuin olisi jo vuosia sitten nähnyt tämän koko pakolaistulvan. Miten nyt ollaan ihmisiksi? Onneksi vaa'assa on painamassa inhimillinen halu auttaa. Saksalla on hyvä hetki parantaa imagoaan. Entä Suomi ja isänmaalliset? Missä on äidinmaa?

Miksi aina pitäisi päästä ylöspäin parempaan?

Raapustaessani väriä aikuisten mandalakirjan värityskuvioihin, pyöri mielessäni myös vähän läheisempikin kysymys. Miksi niin monet minun ystävistäni ovat sairaita? Uskon tämän mietteen tulevan sieltä Neitsyt-osiosta, missä vielä on Aurinko ja Jupiter ja mihin on saapumassa pian myös Mars. Jupiterilla on oppositio Kheironiin.

Miksi tämä aika on ravinnollisesti niin toisenlainen kuin nuoruudessani, jolloin pullapitkot paistettiin lauantaina ja sitä syötiin koko seuraava viikko? Leipä oli leipää, maito yksinkertaisesti yhtä samaa maitoa. Jauhot hyllyilta saatiin yksinkertaisesti pyytämällä. Voi oli voita. Piimä piimää. Nyt pitää olla lukulasit päässä, että näkee mitä sorttia ostaa. Kyllä siihen meneekin joskus aikaa, että löytää sitä 'tavallista'.

Miksi en enää tiedä, mitä vieraille tarjoan, kun tulevat kylään? Yritän muistaa gluteenittomat, laktoosittomat ja muut allergikot. Sittenkään en ole ottanut huomioon kaikkea. Aina tulee yllätys. Voi, etkö tätäkään voi syödä? Usein vieraat tulevatkin nykyään kylään omien eväittensä kanssa. Kyllä siinä tänä päivänä se seitsemän sortin tarjous jää koskematta. Ennen se oli emännän ylpeys. Nyt sitä ei arvosteta yhtään. Eikö tuo ihminen terveellisyydestä tiedä mitään?

Miksi ei huoneessa saa olla enää kukkia, ei tuoksuja? Joskus pitää muistaa imuroida kunnolla, sillä joku voi olla allerginen pölylle. Tai jos minulla on vaikka hometta, jota itse en tunne. Toinenhan on sille todella herkkä. Eihän vanhaan taloon kukaan voi tulla enää! Saatikka kesällä, kun kukat kukkivat joka puolella ja vieressä on suuri metsä.

Miksi minulla ei ole marjastajakavereita enää? Joku voi olla allerginen ampiaisen pistolle. Niitä pesiähän on metsä täynnä. Tai sääsket purevat paukamille, sanovat että ovat allergisia! Mitä ihmettä! Ainahan minuakin on purtu paukamille. Ne laskevat, kun ei hankaa.

Miksi kaupat pullistelevat ulkomaan tuotteita? Kirjat ja lehdet ja jopa nuoret miehet niitä hehkuttavat. On jos mitäkin uutta hienoa, kaikkeen tautiin auttavaa marjaa ja siementä, kaiken ehkäisevää. Mitäs sitten, jos tulee maailmanlaajuinen kriisi, eikä kansainvälinen kauppa toimi? Kuinka paljon sairaita sitten on?

Miksi lapset eivät saa enää leikkiä metsässä? Miksi he eivät saa kurkistella liiteriin, navettaan, aittoihin? No kun siellä on hometta!

Joudun pian sakin hivuuttamaksi. Jään yksin.

Siis minä en ymmärrä ollenkaan, milloin tämä kaikki on tapahtunut! Eihän minun lapsuudessani puhuttu koskaan mitään tällaisista asioista.  Miksi minua ei vieläkään vaivaa mikään näistä edellä olevista haitoista. Olin 20 vuotta kalakasvissyöjä. Nyt olen siirtynyt takaisin lihaan. Nam!! Söin HK-sinisen lenkin tässä yksi päivä melkein kerralla koko pötkyn. Pikkuisen on vatsaa kiertänyt, mutta ohi se menee. Pitänee hillitä lihanhimo. Välillä taas palaan vanhaan kasvishommaan ihan kiltisti.

Varmaan minussakin on kaikki nuo ystävieni oireet. En vain huomaa niitä. Ja kuolen sitten ihan yhtäkkiä...

Onkohan jossakin menty vähän liian pitkälle? Ainakin eräs alue tästä kaikesta on tyytyväinen. Kaupallisuus ja teollisuus. Aina pitää olla jotakin toinen toistaan avittavampaa. Vanha siirtyy syrjään aina uuden tieltä. Miksi aina kurkottaa korkeammalle tai kauemmas? Jos vaikka ruoho olisi siellä vihreämpää. Kun katson tuota kuvaa ylhäällä Kajaanin linnan portaista, niin kyllä sitä kiivettiin äkkiä alas, kun hätä tuli.

Vai onko tämä kaikki sitä, että vanhavärähteinen ruoka ja ympäristö ei enää käy niille, jotka ovat jo siirtymässä toisenlaiselle tasolle? Valaistumassa? Ja minä olen kiinni vielä vanhassa? Siis jään jälkeen.

Oli pakko purkaa! Olen niin kauan pyöritellyt tätä yksin päässäni. Kun tuntuu, että näistä jutuista ei tohdi edes kohta toisten kanssa jutella, saatikka kritisoida. Laitan kaiken tämän  Neitsyt-energian syyksi. Minulla on siellä Kheiron oppositio Mars. Ja kaksi hankalaa neliötä; Mars neliö Asc ja Saturnus neliö Kuu. Marsini on yhdeksännessä huoneessa, jossa etsin totuuksia ja filosofoin. On pakko. Ei voi olla enää hiljaa monestakaan asiasta. Minusta tulee inhottava osoittaja. Inhoittava 'minä-tiedän' ja inhottava asioihin sekaantuja, kuten Neitsyt joskus. Monta juttua mielen päällä!

Onneksi on puolukka-aika ja akalla kulku metsään.

Rapu, itsekäs lilluja?

Nyt puhun itsestäni. Jälleen kerran. Mutta saa näitä juttuja tarkkailla muutkin ravut.

Se että Saturnus on viipynyt vielä nousumerkissäni Skorpionissa, on synnyttänyt sellaista itsekritiikin reagointia, jotta välillä hävettää se mitä löytää itsestään. Ei sitä toisten mielistelyt eikä kehumiset peittoa.

Rapu saattaa olla inhottavan itsekeskeinen toimissaan ja puheissaan, jota usea väsyy kuuntelemaan. Varsinkin Leijona-Jupiterin suosiolliset kulmat ovat vain nostattaneet tätä puolta ravussa tänä kesänä esiin. Ja kun rapu itse sen huomaa, hän vetäytyy välillä omiin oloihinsa ja omaan panssariinsa, ennen kuin joku ehtii siitä huomauttamaan, sillä rapu on arka arvostelulle. Siis ei suinkaan kukaan ole vielä loukannut rapua, jos hän joskus eristäytyykin. Hän on nuolemassa itse itsellensä aiheuttamiaan haavojaan vain.

Katselen nyt vähän mennyttäni vielä tuossa Leijona-Jupiterin energioissa ja itsekritiikissäni. Toinen seikka, mitä tuo leijonainen energia kulmillaan on myös nostattanut esiin, on ravun myönteinen puoli eli se myötätuntoinen, antelias ja huolehtiva persoona.  Sekin on ollut nosteessa, mutta myös se varjoisampi puoli. Rapu on toiveikas, hyväuskoinen ja 'kyllä se järjestyy'-tyyppi myös. Kun jotakin sujuu hyvin, ajautuu rapu sen hyvän aallokkoon ja luulee, että kaikki menee hyvin. Siitä tuo "lilluja". Hänestä saattaa silloin tulla tosiaan vesielementtiin kuuluva passiivinen myötäeläjä, jolta uupuu omintakeinen toimintamuoto ja odottaa että kaikki sujuu itsestään. Hyi olkoon! Kuinkahan usein minun kauris-mieheni tuosta minua 'piiskasi'. 

Juttelin ystävieni kanssa elementtien äärilaidoista ja vesielementistä latelin tulemaan niin negatiivisia huomioita, että muut asettuivat puolustusasemaan ja alkoivat etsimään kehuja. Juuri sitä kai rapu minussa haki. Rapu on esimerkillinen olento herättämään tunteita; myötätunnosta inhoon saakka.

Varsinkin kriisitilanteessa rapu vetäytyy alkuenergiaansa tunteiden vellovaan, päihdyttävään maailmaan. Hän joko passivoituu ja odottaa muiden sääliä ja huomiota. Mutta voi se myötävaikutteinenkin puoli sieltä herätä, jos hän pääsee vähääkään oman napansa ulkopuolelle. Tällaisen kartalla tarvitaan tulta. Jos sitä on tarttumapintaan asti, ei rapu ole enää säälittävä reppana.

Onneksi omalta kartaltakin sitä löytyy, puolustaudun tässä.

Voikohan kukaan toinen rapu tällaista löytää itsestään? Ainakin löydän tätä eräistä rapu-ystävistänikin. Oikeastaan näitä asioita ei sitten ääneen pidä toistella. En myönnä, että olen tuota kaikkea pelkästään. On minussa vaikuttamassa monet muutkin energiat.

Onneksi taivaalla on muutakin kuin rapu-energiaa. Ja onneksi kaikki liikkuu universumissamme, joten mikään ei ole pysyvää. Mars piti Rapu-merkkisetkin viime kesänä jokseenkin toiminnassa eivätkä päässeet ihan lomaillessaankaan makoilemaan. Nyt kun Mars liikkuu Leijonassa, se on kohdannut oman karttani Pluton ja on pian yhtymässä Vestaani. Oman kodin tulisija on tärkeä. Olen juuri saamassa valmiiksi talon kivijalan kuntoon ojineen turvaamaan taloa liialta kosteudelta ja kylmältä. Toivon sen lisäävän tämänkin vanhan talon ikää. Kun Mars liittyy Saturnukseeni, on varmaan sitten se kriittisen silmäyksen aika. Onko kaikki niin hyvin kuin se silmälle näyttää? Mutta Ravulle on koti tärkeä. Ravun kodin tärkeysjärjestys ei ole omistavuudessa eikä ulkokultaisuudessakaan. Se on tärkeä turvallisuudessa ja viihtyvyydessä. Jupiter on tehnyt kuukauden ajan Kuuhuni oppositiota, joten kotini on ollut monenlaisen silmäilyn kohteena ja on sitä vieläkin.

Nyt on Jupiter siirtynyt Neitsyeeseen ja ravuillakin on uudelleen arvioinnin paikka ja uusi näkökulma elämään ja itseen. Tietenkin rapu alkaa kuuntelemaan oman kehonsa terveyttä, etsii siitä puutteita ja hoitoa omaan huolehtivaan tapaansa. Mutta etupäässä rapu etsii vanhoja ystäviään, tiivistää suhteitaan ja katsoo syksyn aktiviteettia mm. opistojen sivuilta.

Ps. Usein joudun jälkikäteen korjailemaan tekstiäni. Kirjoittaessani ajatus on tärkeä, joten virheille sokeutuu. Mielestäni planeetat tulisi kirjoittaa isolla kirjaimella, mutta horoskoopit pienellä. Kai näissäkin on olemassa joitakin kieliopillisia sääntöjä?