torstai 25. syyskuuta 2014

Lisää Kuun progressiosta

En vieläkään ymmärrä kaikkea tästä edistyksellisyydestä, muuta kuin sen, että aivan ihmeellisesti se on toiminut elämäni eri tilanteissa. Vaikkakin...onhan kartalla paljon muuta jotka vaikuttavat, kuten hitaiden planeettojen kulmat ja niiden paluut. Paljon muuta: geeni- ja ympäristöperimämme, kokemuksemme. Siksi tuntuukin hassulta, kuinka paljon kuitenkin Kuun edistyksellisyys kartalla näyttää tätä kulkua. Vai kuvittelenko vain? Astrologia saattaa vaarallisesti koukuttaa. Kuten ruusut nyt minua.


Mutta kun olen tähän jo näinkin paljon perehtynyt, en voi lopettaa mietintää. Tutkailen Johanna Karpovin tekstiä tästä. Uskon, kuten hän sanoo, että Kuu vaikuttaa sisäiseen muuttumiseen. Ja että oma syntymäkarttamme alkaa muuttua eli kehittyä Kuun liikkeitten myötä. Ja omassa elämässämme koemme sen muutoksen iän myötä. Kuun edistyksellisyys yhdessä kierrossa syntymäkartalla ottaa ajassa noin 25-30 vuotta. Eli ihmisen iässä tämä kierto voi kolme kertaa. Ehdimmekö kehittyä tarpeeksi? 

Ikä kuitenkin vaikuttaa näissä kierroissa. Johanna pitää yhtä merkkienergiaa hankalimpana muita, nimittäin Skorpionin merkkiä. Tähän merkkiin Kuun progressio osuu yleensä alle 20 iässä ja vaikuttaa murrosiän hankalaan aikaan. Jos peruskartan Kuu on Kaloissa, se osuu Skorpioniin n. 16-19- vuotiaana, kuten itsellä on. Elämäni surkeinta aikaa oli äidin ja isän ero, ja itse olin todella huonossa kunnossa. Minun murrosikääni oli kuitenkin vaikuttamassa enemmän ulkoiset seikat kuin oma sota muita vastaan tai jokin ihme astrologia. Henkisesti kuitenkin, se oli edistyksellisintä aikaa. Kasvoin ja ymmärsin jotakin maailman realiteetista. Sitähän skorpioni-energian tulee ollakin, kasvukipua.

Tästä aiheesta kirjoittaa lisää Astrologian Taika hänen sanomanaan suurpiirteisesti (minusta hyvin syvällisesti) sivullaan tässä.

Kuun edistyksellisyyden voi jakaa myös neljään eri vaiheeseen, joista jokainen neljännes kestää 7-8 vuotta; kevät, kesä, syksy ja talvi. Kevätvaiheessa Kuu on yhtymässä Aurinkoon ja ihminen kylvää elämänsä omat uudet siemenet ja on verrattavissa Oinaasta - Rapuun. Kun Kuu on avautuvassa neliössä Aurinkoon, on se kesävaihetta ja maan muokkaamista, rikkaruohojen kitkemistä ja hyvän lannoittamista. Syksyvaiheessa (Vaaka) korjataan satoa. Talvivaiheessa, jolloin Kuu on sulkeutuvassa neliössä Aurinkoon, valmistaudutaan uuteen kevääseen. Silloin on syytä luopua tarpeettomasta ja elämää vaikeuttavista asioista, kirjoittaa Johanna.

Mietin selventääkö tämä asiaa. Ehkä teoriassa, mutta täytyy sanoa, että vieläkään en ole sisäistänyt asiaa. Olen vain lukenut ja toistanut toisten sanoja. Tiedän, että en ole tämän seikan kanssa yksin. Kuinkahan moni astrologiaa opiskeleva on tämän sisäistänyt. Ihmettelen vain....

tiistai 23. syyskuuta 2014

Saturnuksen neliössä puristusta!

Mielenkiintoisia juttuja olen lukenut tuolta astrologian tantereelta. Syvällistä ajatusta ilmassa, taisteluhalua! Yksi puoltaa astrologian käyttöarvoa skeptikkoja vastaan, toinen ihmettelee omaa hyväuskoisuuttaan ja herkkyyttään, kolmas tanssii tulevan Uranus-Jupiterin kolmion loisteessa (tässä).

Vaaka-energiaa tulossa, rakkauden suloa Venuksessa ja mitä kaikkea vielä!

Itsellä Jupiterin yhtymä Plutoon ja Saturnukseen. Ja Saturnuksella neliö Saturnukseen. Olisin halunnut pohtia enemmän ja perusteellisemmin tuota Jupiterin yhtymää . Jokin seikka siinä kiinnosti ja mietitytti. Aika on uupunut. 

Painetta ja puristusta. Skorpioni-energiako vetää syvälle, mietteliääksi?

Mietin vieläkin viitaten edellisiin sivuihini sitä, kuinka astrologia toimii ajan hengen herättäjänä, osoittajana ja muistuttajana tietyssä kohdassa ihmiselämän sektoria. Ei ihminen voi hallita elämänsä kokonaisuutta, mutta se voi kiinnittää huomiota pariin seikkaan yhtenä hetkenä, toisena hetkenä taas muuhun. Vaikka astrologiaan ei uskokaan, tästä voi kuitenkin olla hyötyä elämän menossa. 

Tunnen melkein nahoissani Saturnuksen neliön puristuksen. Samalla tavalla se on neliössä myös Plutoon, (Pluto yhtymä Saturnus kartalla). Pakostakin sitä miettii, missä on rajat uhrautumiselle ja omalle elämälle. Raja on kaksisuuntainen. Kuinka paljon pitää hillitä omaa luovaa voimaa ja antaa aika muulle? Esimerkiksi ystäville ja omaisille. Tai kuinka paljon pitää antaa tuon luovan voiman elää, että saa voimaa antaa aikaa muulle? Kuinka paljon pitää olla itsekäs voidakseen olla epäitsekäs? Pluto-energiaan viitaten voisi myös ajatella henkistä olotilaa siinä, kuinka olla nöyrä jakaja ja kuinka olla nöyrä vastaanottaja.

Ystävät ovat ihania! Mummona olo on ihanaa! Siihen pitää löytyä aikaa ja voimaa. Kunhan muistaa, että se voima pitää myös synnyttää voidakseen sitä antaa. Kutsu toisen luo tai vastaanottaa toinen. Jos siihen ei löydy iloa, on jotain puutetta omissa voimavaroissa. Pitää oppia sanomaan myös ei. 

Skorpioni-energia toimii hyvin, kun osaa olla yksin ja pohtia. Kun saa olla yksin. Kun on yksin. 

Jousimies-energia tulee Marsin myötä ja hermostuttaa juuri noissa edellisissä kuvioissa. On vapauduttava Saturnuksen paineesta voidakseen taas iloita. Mars on malttamaton ja tunnen sen nahoissani.


tiistai 9. syyskuuta 2014

Saturnuksen sijainnin tarkastelua - mistä se muistuttaa?

Kun edellisellä sivullani yritin selvitellä astrologian osoittavuutta, yritän nyt katsella miten itse voi suunnata katsetta ympäristöönsä ja toimia siinä osoittajana. Voiko?

Kuvassa ihan tarkoituksella lapsen sinisilmä, kukka nimeltä "Baby blue eyes"

Minulla oli pari päivää sitten tässä seurue kyläläisiä talkoolaisia savusaunomassa ja istuttiin pitkään tarinoiden. Keskeisenä aiheena olivat nk. työpaikka- ja kylähullut. Tultiin siihen tulokseen, että vain he osaavat olla se ITSE. He jäävät sanomisineen ja temppuineen kaikkien mieleen iloisina muistoina. Heitä on vaikeampi osoitella eli vaikuttaa heidän elämäänsä. He ovat vain itse ja uskaltavat sen. He eivät koskaan ajattele kuten eräs täkäläinen: - Enhän minä voi sanoa mitä minä ajattelen. Mitä ne muutkin ajattelisivat jos minä sanoisin mitä minä ajattelen.

Olisi mielenkiintoista katsella miten Saturnus, jota usein kutsutaan rajoittavana tekijänä kartalla, sijoittuu tällaisten kylähullujen kartoilla. Heillä, joilla se persoona korostuu yli toisten johdattelun ja yli itsearvioimisenkin.

Olemme liikaa ulkoisen johdateltavissa. Liian vähän käytämme omaa kapasiteettia. Emme uskalla olla ITSE.

Nyt olen keskellä karttaani ja yritän keskittyä Saturnuksen kulmiin. Syntymä-Saturnus on tuolla Vestaan ja Plutoon yhtyneenä. Hyvä poppoo, sillä siitä ehkä syntyy arviointikykyni, se mitä minulla on. Onko se siinä liian hallitseva? Rajoittaako se liikaa? Ne ovat niin kutsutun oman mieleni huoneessa 8 ja Leijonassa kaikki. Nyt kun on Asikaista lukenut ja kuvitellut, että Au-merkkini kera stelliumi olisi jotenkin muka hyvä pakkaus, niin unohda se. Jos se pakkaus onkin juuri tuossa Leijonassa. Ärggh! Jos uskon tuon ärhentelyn voimakkuutta, voisin löytää itsestäni uusia ulottuvuuksia. 

Leijonavoima voisi olla juuri se kylähulluuden kantavin voima. Tulivoima, jolla on oma energiansa. Oinaassa se on liian itsekeskeinen (taas minua on loukattu), jousimiehessä se on liian maailmoille hajoava. Kun Jupiter on nyt Leijonassa, niin ei muuta kuin kaikki persoonalliset voimat kehiin. 'Minä' saa olla minä itse, ärhennellä ja laukoa oman maailman tuntoja ja ajatuksia, vaikka aidat kaatuisivat. Ja ympäristö nauraisi. Voishan siinä oppia nauramaan  mukana! 

Mutta missä se Saturnus kulkee nyt? 18 astetta Skorpionia. Suhteessa omaan karttaani se käy aikamoista keskustelua 18 asteen Chironin kanssa (syntymäkartalla perääntyvänä). Jos minä alkaisin jahkailemaan terveyteni kanssa, niin ei tulisi mitään puutarhahommieni tai Vuokatti-vaellusteni kanssa. Kaikella sillähän pidän terveyttä yllä. Olen aika terve tänään, aion olla huomenna ja eteenkin päin. Syön iloisesti hyvällä ruokahalulla, vaikka sen suklaankin, ja kovasti sieniä ja marjoja metsästä! Haaveilen karpaloista.

Ei tuollaiset yhtymät tarkoita sitä, että nyt pitäisi huolestua jostakin. Ehei! Vaan iloita itsen olosta, löytää se hyvä osa terveyttä ja vanhuutta ja kasvattaa sitä. Saturnus tuolla on hyvä muistutus siitä. 

Astrologia pitäisi parhaimmillaan olla sitä, että se herättää jokaista huomaamaan jonkun kulman itsen hyvinvoinnista ja olemassaolon mahdollisuuksista, ei vain vaaroista. Katsoin elokuvan "Olemisen sietämätön keveys", mielenkiintoinen näkemys ihmisen viettien voimista ja kamppailusta saada olla itse hyvin kipeällä lailla. Elokuva taiteellisesti oli tosin vähän hajanainen ja se häiritsi. Mutta juuri näitä ajatuksia se herätti. Osoitti jotakin.

Millaisissa kulmissa Saturnus siellä kurkisteleekaan? Syntymäkartallani Chiron on neliössä tähän tulipesään (Saturnus, Vesta ja Pluto), joten nyt Saturnus on siellä omassa kehässään myös. Nyrkkeilyottelu varmaan käynnissä. Melskatkoon rauhassa. Vesta on hyvä tuomari. Se jättää tulensa minulle luovaksi voimaksi. Jokaisella on luovuuden tuli jossakin, useimmilla vielä salaisissa kammioissa, jopa rautaholvin takana. Kuka sen on lukinnut? Kuka sen pystyy aukaisemaan? Jonkun täytyy uskoa sinuun tai sinun itsesi pitää uskoa sinuun.

Chiron on syntymäkartalla aina iloisessa sekstiilissä Marsin kanssa ja sallinut minun toimia omalla tavallani. Joten tässä on nyt myös samassa asemassa Saturnus eikä voi mitään. Ovi on jäänyt raolleen.
Toimi silloin kun siihen on vapaus ja tilaisuus!! Karkaa, kun ovi on auki!

Astrologisesti näitä tilaisuuksia on tarjolla sylin täydellä, jos huomioi ne. Astrologia tässä muistutuksena. Astrologia voisi olla hyvä muistutuslista! Sehän on kuin elämä itse! Elämässa löytyy estoja, esteitä ja  haasteita, mutta aina myös niitä aidanrakoja, josta voi kaikkea paeta ja olla enemmän itse kaikista niistä haasteista karaistuneena, rispaantuneena, mutta myös täynnä uutta elämänmahdollisuutta.

Kunhan ei  vain ajattele, mitä ne muut ajattelevat! 

Ja vielä, Saturnus on myös oppositiossa Kuun yläsolmuuni siellä Härässä 5. huoneessa. Jospa se vähän ravisuttelisi sitä minun luovan huoneen puolta. Tai muistutuksena taas; itse minun sitä pitää ravistella! Olen sitä ravistellut jo koko kesän. Se on ollut helteestä vähän unelias, mutta jotakin syntyy tyhjille maalauspinnoille kuitenkin. 

En tainnut osata, osoitella astrologiaa yhtään sen enempää kuin se osoitteli minua. Vaikeaa se on, kun on tulossa 'uskoon' tällä alalla. Ainoa millä ehkä osoitin, on nämä sanani. 

Saturnus-yhtye jotenkin toimii tässä, hyvä saundi!


lauantai 6. syyskuuta 2014

Leijona-Jupiter ja Pluto, ulos-ja sisäänhengitys

Tuolla edellä youtube-videolla kertoo Edwin Learnad Jupiterin ja Pluton yhtymästä aspektina. Minulla tuo yhtymä on nyt transiittina.

Mitä eroa on aspekteilla ja transiiteilla? Olen ymmärtänyt, että aspekti on olemassa sieltä syntymähetken ajoilta asti ja vaikuttamassa 'aina'. Transiitti on ohimenevää ja sen vaikutus riippuu kuinka henkilökohtainen planeetta transiitissa on mukana ja kuinka pitkävaikutteinen se on. Jupiter on yhteisöllinen planeetta ja se vaikutus yhtymässä kestää noin 40 päivää. Ei siis ihan pikku juttu. Ja kun tämä tapahtuu Leijonassa, missä on myös paraillaan progressiivinen Kuuni, on hyvä syy tarkkailla sitä vähän enemmän tästä astrologisesta näkökulmasta. Ja taaskaan...en voi olla laukomatta mietteitäni.

Loppujen lopuksi transiitin viesti on aspektin kaltainen; voitokas mieliala, tyytyväisyys tekemisiin, innostus ja usko omaan filosofiaan eikä periksi anneta. Tämä on ulospäin suuntautuvaa energiaa. Yhteisöön vaikuttavaa puolin ja toisin. Joko kulkee jonkun uuden trendin perässä tai sitten on kuin pillipiipari, jota muut seuraavat. Yhtymä on aina uuden kierroksen alkua, ehkä uuden jutun alkua, jota yhteisöllisesti kokee, tässä Plutolle ominaisesti henkisen oivalluksen tai muutoksen kautta.

Tällaisen transiitin tilassa (sen vastaanottavalla kannalla) ainakin minulle siitä tulee viesti mietiskellä vakavammin. Ei Jupiter voi olla pelkästään mikään lahjojen jakaja. Se voi myös vaatia antamiaan lahjoja käytettäväksi yhteisölle. Yhtymä voisi olla juuri tällainen heräte.

Minulle ikkuna on rakas vertaus ulos- ja sisäänhengityksestä, ulos- ja sisäänelämisestä. Sisällä on toisenlainen maisema kuin ulkona. Kun katsoo ulos, haluaa maailmalle, kun ulkona näkee ikkunan, se valoineen ja maailmoineen näyttää kutsuvalta. Sisällä on enemmän ihmistä itseä, hänen valtava maailmansa, joka on hänen hallittavanaan, ulkona maailma, jota ihminen ei hallitse.


Ihmisen energiavirtaus ulos ja sisään. Sisäänpäin kääntyneessä ja luterilaisessa opissa on varauksellisuus, nöyryys ja vaatimattomuus. Lapsi ei saanut puhua vieraiden läsnäollessa. Itseä ei saa tuoda esille. Ulospäin kääntyneessä energiassa tulee esiin olemisen vapaus. Myös ajatus siitä, mitä voi antaa elämänsä opista ympärilleen ja edelleen; velvollisuus antaa sitä mitä on saanut.  Kauhea ristiriita! Kumpi on parempi. Leijona-energia Jupiterissa ei antaudu luterilaiseen vaatimattomuuteen, se saattaa jopa pöyhkeillä. Jupiterin tullessa Neitsyeeseen voisi kanssaolemista taas tarkastella eri näkökulmasta.

Astrologia usein toimii osoittajana ihmiseen. Nöyrästi luemme, katsomme, tutkimme, mitä se meille osoittaa. Huomaammeko että se toimii toisinkin päin? Ihminen itse kokonaisuutena on kuin nuo 12 sektoria, kaikki nuo planeetat ja niiden väliset kulmat. Ja kaikkea sitä persoona elää ulos. Astrologia voi toimia muistutuksena siitä, mitä kaikkea ihminen ON. Itseä on vaikea hallita kokonaisuutena, mutta sen eri olemuspuolia voi kokea eri aikoina.

Tuli filosofia Lauri Rauhala mieleen. Hän ei puhunut enää eriytyvästi ruumiista ja mielestä, järjestä tai tunteesta, vaan kokonaisesta ihmisestä. Ihminen on tajunnallinen, kehollinen ja elämäntilanteisiin kietoutunut olento. Poimin tähän erään hänen mietteensä: "Persoona on ainutkertainen. Häntä ei voida tutkia eikä käsitellä esineenä eikä välineenä. Hänen olemassaololleen tunnustetaan integriteetti eli hänen yksilöllisyytensä ja yksityisyytensä loukkaamattomuus. Hän on vapaa valitsemaan ja juuri siksi vastuullinen. Hän on henkinen olento, tai toisella tavalla ilmaisten, hän tulee persoonaksi lähinnä juuri siksi, että hänessä toimii henkinen kapasiteetti."

Pluto herättää henkeä. Jupiter kiinnittää sitä yhteisöön ja tilaan. Muistan, kun eräs ystäväni luki kädestäni hätkähdyttävän ilmiön: -Sinä olet henkisesti vähän laiska. 
Mitä on henkinen laiskuus? Onko se sitä, että kätkee, ei ajattele, ei pysähdy, jähmettyy. Usein tuota olen miettinyt. Fyysisesti ahkera, mutta henkisesti laiska. Hyi olkoon! Tässä yritän herätellä nyt tuota laiskaa puolta. Tila on ihmisen yksi olemismuoto. Minkälaisessa tilassa elät? Kuinka ahdas tai laaja se on? Kuinka annat hengen siellä toimia? Onko nöyryys ja vaatimattomuus hengen laiskuutta vai viisautta? 

Ulla Palomäki sanoo Plutosta ja Jupiterin kanssakäymisestä näin: Alitajunnan maailma voi olla ehtymätön runsaudensarvi tälle yksilölle.....Yksilö voi alitajunnallisesti kieltää itseltään tämän menestymisen mahdollisuuden.

Tietenkin edellinen koskee aspektina syntymäkartalla olevaa kuviota, mutta transiittina voisi tuollaisen ottaa huomioon myös. Kuinka paljon ihminen kieltää itseltään esim. tilaa olla olemassa? Muistan parjatun Henry Millerin filosofian kirjoittamisen vimmasta jotenkin näin: - Olen jumalan välikäsi, kuin torvi, ja minun on sitä toteltava, kirjoitettava niin kuin sisin sanoo.

Stenbergin ja Lehtirannan kirjassa astrologiset syklit ja elämänhallinta, löytyy tämä Jupiter-Pluton sykli tällaisena: "Sinulla näkyy voimakas tarve kehittää ja uudistaa itseäsi. Haluat päästä elämässä eteenpäin ja olet myös valmis ponnistelemaan todella lujasti sen eteen. Todennäköisesti eräs tärkeä yrityksesi tuottaakin tämän transiitin aikana tulosta. Elät hyvin kunnianhimoista kautta. Voit tavoitella rahaa tai valtaa intohimoisesti, mutta jos pelaat liian kovaa peliä, saatat joutua ristiriitaan lain tai muun auktoriteetin kanssa. Voit joko saavuttaa jotain merkittävää tai pilata mahdollisuutesi pitkäksi aikaa. Vältä äärimmäisyyksiä äläkä käytä muita ihmisiä taloudellisesti hyväksesi.

Hyvin viisas virike ja varoitus ihmisen sisään-ja uloshengityksen olemispuolessa! Ollako laiska  vai ponnistella?

Huomioksi, että minulla on päällä ei pelkästään Jupiter yhtymä Pluto, vaan myös Jupiter sekstiili MC ja Jupiter sekstiili Neptunus. Toimintasuunnitelmat kutkuttavat ja alitajunta on hereillä. Pakko ilmaista silloin itseään! Vaikka vain tässä!

Esma ei ole ollut laiska fyysisesti eikä henkisesti! Romaanikuningattaren 'maailman kaunein laulu' sopinee tähän. Romanit eivät koskaan ole valloittaneet fyysisesti maata tai taloutta, mutta ihmissydämiä he ovat musiikillaan ja tanssillaan valloittaneet. 

maanantai 1. syyskuuta 2014

Olavi Asikaisen opissa nousumerkistä

Toin edellisessä blogiosiossani esiin omat mietteeni nousumerkistä ja siihen heijastuneista puhtaista energioista. Sitten lueskelin Olavi Asikaisen ajatuksia siitä ja yleensä astrologiasta. Hän on kuitenkin eräänlainen pioneeri ja veturi Suomen astrologisella alueella. Hän tuo esille paljon mielenkiintoista huomiota astrologiasta. Hänen korjattu versionsa kirjastaan Tähdet ja kohtalomme on vuodelta 1985, alkuperäisen hän julkaisi jo vuonna 1967.


Eräs seikka, jonka hän toi esiin, nostatti kulmakarvojani. Kuka toi astrologista tietoa ensimmäisenä Suomeen? Itse Mikael Agricola opiskeltuaan sitä Saksassa. Olisipa mukava saada tutustua hänen kirjoituksiinsa siitä enemmänkin. Liekö olemassa suomennettua tekstiä?

Asikainen tekee myös mielenkiintoisen jaon astrologien keskuudessa. En voi lyhykäisesti olla siitä kirjoittamatta eli jonkinlainen paremmuusjärjestys tässä, tosin lyhykäisesti karrikoiden:
1. Synnynnäiset astrologit eli luontainen taipumus, joilla on mahtavat astrologiaan vievät tähtiasennot.
2. Analysointikykyiset astrologit
3. Lainaaja-astrologit, jotka latovat tulkintoja lukemistaan kirjoista.
4. Omia juttujaan lisäävät ja vakaumuksellista paatosta vakuuttavat astrologit
5. Pintapuolisten pikahoroskooppien tekijät
6. Monistehoroskooppien kynäilijät
7. Ketkä tahansa kyhäilijät luonnehoroskooppien teossa, jotka eivät tiedä astrologiasta paljoakaan.

Joopa joo. Sitten saa kuulla kunniansa myös nämä elektroniikan hyväksikäyttäjät, jotka tekevät tietokonehoroskooppeja. Siitä syntyy hänen sanoillaan hyvin vajavainen, vain noin 5-10 prosenttinen näkemys kokonaisvaltaisesta tulkinnasta.

Asikainen korostaa itsensä ymmärtämisen oppimista. "On ulkopuolisen tavoin tunnettava oma mieli ja luonne voidakseen täydellisemmin ymmärtää toisten suhtautumista itseensä". Oman luonteen tarkkailu luo harmoniaa ulkopuolisen maailman kanssa. Tätä Asikainen nimittää käytännön astrologiaksi.

Aurinko on maapallomme elämänantaja, kuten se on myös sitä ihmiselle. Se on kuitenkin yleisempää, kollektiivisempaa. Luonteenpiirteen antajana toimivat enemmän Kuu ja Nousumerkki.  Kuten myös jokainen planeetta antaa siihen oman erillisvaikutuksensa. Kaikki vaikuttavat yhteisesti.

Asikaisen kirja kertookin etupäässä Nousumerkistä ja sen vaikutuksesta persoonan rakentajana.
" Niin kauan kuin jokin tähtikuvio on nousemassa itähorisontissa, niin pitkään se hallitsee vuorokauden kulumista, kunnes seuraava kohoaa ylös ja ottaa 'vaikutusvallan' omakseen." Tähän perustuu ihmisen luonteenpiirre keskeisimpänä Asikaisen mielestä.

Olisikohan tässäkin siis huomioitava se, miten alussa tai lopussa tähtimerkin vaikutuksen piirissä on syntynyt? Jos on syntynyt merkin alussa, se vaikutus on enemmän. Jos on syntynyt lopussa, sen vaikutus on vähäisempi jo ajallisesti ja siksi on otettava huomioon jo seuraava tähtimerkki, joka on nousemassa. Onkohan tässä järkeä?

Taisin kuitenkin ymmärtää jotakin nousumerkki-käsitteestä! Jotakin 'haistoin' . Eli eihän kukaan synny kuukauden (Aurinkomerkki) massaluonteiseksi, vaan omaksi yksilökseen, kuten Asikainen kirjoittaa.

Itse ymmärrän Aurinkomerkin energian lähtöenergiaksi ja johon energiaan persoona palaa kriisitilanteissa tai elämän kohokohdissa, josta ottaa taas voimansa ja viisautensa. Mutta luonne kehittyy nousumerkin kautta. Jos tarkkailen tässä suhteessa itseäni, niin kriisitilanteissa kallistun rapumaiseen kuorenkätkeytymiseen miettimään asioita ja yksi tapa miettiä niitä, on rakentaa jotain turvallista 'pesää' ympärille. Kun siinä märehtdin aikani asioita, taas elämä voittaa, kurkistan pesästä ja lennän 'maailmalle' kasvattamaan itseäni.

Tietenkin Suomessa jo sen napapiirin sijaisuudessa kaikki merkit eivät toimi yhtä vahvasti. Nousumerkkisiä Rapuja, Leijonia, Neitsyitä, Vaakoja ja Skorpioneja on eniten, kun taas Oinaat ja Kalat ovat vähemmistönä.
Mielenkiintoinen kansa tässä merkityksessä! Olemme yhteisöpersoonia! Vai olemmeko?

Asikainen uskoo nousumerkin fyysiseen rakenteeseen. Katselin vähän hänen tulkintaansa skorpioninousuista, johon itsekin kuulun, nippa nappa. Etelämaalaisen näköinen (pitää paikkansa, minulla on tumma iho), juutalaisen profiili (pitää paikkansa siskooni ja poikaani, mutta itsellä on pottunokka), tummat silmät ja läpitunkeva katse (pojalla kyllä), päälaki tulee helposti paljaaksi (aha). Luonteena itsevarmuus ja peräänantamattomuus (ehkä). Ankaruus, itsepäisyys, epäluuloisuus ja vallanhalu (jotakin). Viisas, tasainen käytös, vaikuttava esiintymistapa. Ylpeitä, kostonhaluisia, itserakkaita. 

Hei, tuo vaikuttaa pahalta. Eikö mitään positiivista? Tarmokkaita, kestäviä ja hellittämättömiä intohimossaan, vastuuntuntoisia....He saavat elämänsä varrella usein monia vihamiehiä! Nautinnonhaluisia, mustasukkaisia.

Skorpioneja nimitetään menestyjiksi. Tunnen näitäkin, mutta esim. poikani vaeltelee Lapin tuntureita ilman vakituista työtä. Siskoni on menestyjä. 

En varmaankaan tunne itseäni. Olen yleensä pitänyt itseäni jousimiesmäisenä. Ja taulukkojen mukaan minun pitäisi ollakin jousimiesnousuinen. Jos olisin syntynyt Helsingissä, olisinkin. Mutta kun olen syntynyt Pohjanmaalla, persoonaani on tarttunut pohjoinen synkkyys skorpparinousuisena. 

Kun luen jousimiehen fyysisestä muodosta, löydän itseäni enemmän; pitkä ja hoikka, nopealiikkeinen, usein etukenossa menevä, voi olla kumara. Kasvot soikeat, pyöreät posket, suora nenä, tummat silmät, ruskeat hiukset. Luonteessa avomielisyys ja suurpiirteisyys, hyväntahtoisuus ja ihmisystävällisyys. Käytös on vaihteleva, mielialan muutosalttius, yliampumista, liioittelua. Eivät unohda kokemaansa vääryyttä. Levottomia ja itsepäisen riippumattomuuden halu vallalla. Yritteliäitä, ujostelemattomia ja välittömiä, ailahtelevaisia. Innostuvat helposti ja lähtevät mukaan. Tuovat esiin oman mielensä ja käsityksensä asioista. Oikeudenmukaisuuteen pyrkiviä. Itsenäisyys ja riippumattomuus heidän keskeinen luonteenpiirteensä.

Hm. Ystäväni voisivat tuosta poimia, kumpi olen. Itse löydän itseäni molemmista. Tasapainottelen jousimiehen nuolen päällä ja yritän estää skorpionin pyrstön piikkiä. 

Mielenkiintoista tämä on!! Suosittelen muitakin astrologiasta kiinnostuneita palaamaan välillä Asikaisen ajatuksiin astrologiasta.

Minulla on tulossa syyskuun toisella viikolla Marsin yhtymä Nousumerkille. Tarkastelin mitä teinkään kaksi vuotta sitten saman kuvion hoiteissa. Silloin suunnittelin salaojan kaivamista ruusutarhaani. Kaivatin sen muilla. Enkä ihan niinkään, vaan lämmitin pyynnöstä savusaunan, keitin kahvet ja olin emäntänä eräälle porukalle, jotka pyysivät saada maksaa illasta. Sanoin, että jos toisitte lapiot. Ja salaoja syntyi tunnissa suurelta porukalta, aika johon itsellä olisi mennyt viikko kipeällä selällä. 

Aikaan ja mahdollisuuksiini reagoin, ratkoin ongelmaa, toimin luonteeni mukaisesti itsevarmana ja kekseliäänä. Ja kaikilla oli hyvä! Mars kärjistää tuollaisella kuviolla luonteen piirteitä ja toimii sen mukaisesti. Näinkö se tapahtuu? Samalla tavalla katselen nytkin grillipaikan kaivamista ja tunnustelen voimiani. Olen luvannut lämmittää saunan kahdellekin porukalle maksamalla täten heille 'omaa velkaani'. Toisaalta mietin jotain aivan muuta alkavaksi, joka ehkä sopisi avoimeen luonteeseeni. Nyt tähdet voivat osoittaa hyvää aikaa tähän. Onkohan minusta tulossa tähtiuskovainen?