Mitä ajatuksia Neptunus Kaloissa herättää?

Minulla on mielessä jotakin omaa...

mutta kun olen utelias, katson mielelläni mitä kokeneemmat kirjoittavat asiasta. Muistan aina kun tutkimme ystäväni Anjan kanssa astrologiaa Kreetan rannoilla ja siellä oivalsin, että nämä suuret ja hitaat planeetat käsittelevätkin pitkiä aikoja ihmiskunnassa ja vasta sen kautta yksilöä. 

Katsoinkin jännityksellä Raimo Nikulan kirjaa Astrologian ihmiskuva, onko hän siellä jo ottanut esiin Neptunuksen Kaloissa. Löytyihän se sieltä, jo jotakin siitä.

Neptunus kulkee 13 vuotta Kaloissa, peräytymässäkin, nyt pysähdyksissä noin 15 astetta Kaloissa.

Nikula kirjoittaa: Kollektiivisesti tämä ajanjakso voisi olla tehokas vanhentuneiden ihanteiden ja tehottomien yhtieskuntien valtasysteemien hajottaja ja tyytymättömyyden luoja...vanhat rakenteet liukuvat, elämäntavat yhtenäistyvät, yritystä passiiviseen sopuun latistavien ihanteiden varassa. 

Näinhän se menee! Loppuosaa tiivistin tuossa edellä.Neptunus oli Kaloissa viimeksi 1847-1861 ja nyt 2012 - 2025. Elämme hyvin mielenkiintosta yhteiskunnallista ja ihmiskuntaan vaikuttavaa ajanjaksoa, josta joku astrologi sitten kirjoittaa mitä kaikkea tapahtui tuona ajanjaksona. Me saamme jo siitä paljon esimakua, sellaista jota yhdistetään Neptunuksen symboliikkaan.

Taikablogissa käsitellään Neptunusta tämän ajan kuvana; isot massat, ihanteelliset odotukset (pelastus?), vesi, muovimassat, hukkuminen, tulvat, huumeet jne. Kannattaa lukea!

Minulla itsellä tulee mieleen aika pelokkaita tuntemuksia tämän planeetan symboliikasta, johon mielestäni kätkeytyy jotakin niin syvää, ettei ajatus edes yllä sinne.

Jos Neptunus liitetään esim. hyvyyteen, niin tiedänkö minä mitä se on. Tiedän oman hyvän, mutta tiedänkö toisen hyvän?  Mitä muiden mielessä on hyvä? Siitä siirtyy ajatus tietoisuuteen. Tiedostanko itseni mitä minä olen? Tiedostanko mitä ympärilläni tapahtuu? Olenko täysin haparoiva, kadotettu ja itseni pettäjä? Minne olen menossa ja minkälaisen voiman vetämänä? 

Toiseksi liitän Neptunukseen tunteet. Tunteethan meitä vievät mennessään koko ajan. Mitä muuta on sodat kuin tunteiden johdattelemaa! Mitä muuta on kaupallisuus ja raha, kuin tunteiden synnyttämää siinä havitellaan havitellaan suurinta mielihyvää ja iloa! Mitä muuta on tiede kuin sen tunteen täyttämistä, että elämä olisi enemmän helpompaa ja onnellisempaa! Ja koskaan ei saavuteta tarpeeksi.

Onkin aikamoinen ristiriita siinä, että havittelemalla jotakin suurempaa, kadotamme onnen, kun se loppujen lopuksi löytyy pieninä murusina arkipäivästä. Neptunus vie illuusioiden maailmaan. Pikkuisen näen kaikessa tässä kuitenkin kaunistakin, jos siihen herkistyy; intuition säteen, joka voi avautua joskus, havisuttaa ja herättää todellisuuteen. Siihen sisältyy luovuus! Ja kun uskoo siihen, toisen ja omaan luovuuteen, voi löytää todellista iloa. Vaikka eipä silti, tieteessäkin on tätä luovutta mielestäni niin kauan, kun ollaan avoimia eikä suljeta jotakin dogmiksi ja lopulliseksi totuudeksi.

Toisaalta! Missä ajelehtii Aurinkokuntamme? Etsimme sille sisarusta? Miksi? Missä ajelehtii ihmiskunta, sen monimuotoisuudet? Sen unelmat? Haaveilemme yhteneväisestä viisaammasta ihmiskunnasta.

Se missä Neptunus voisi lähinnä Kalojen merkeissä koskettaa yksilöä tänäkin aikana, löytyy varmaan  sieltä millä sektorialueella se yksilönkartalla liikkuu. Minulla se on 3. huoneessa. Ja siellä korostuu lähisuku, lähipiiri, naapurit ja  arkinen kanssakäyminen siinä, sopeutuminen. Siinä on paljon tunteita mukana. Ja olisi hyvä, jos ne pystyisin minäkin tiedostamaan. Mitä itse tunnen, mitä toinen tuntee? Miten ne tunteet kohtaavat?

Enpä oikeastaan sanonut mitään. Kyselin vain. En ymmärrä vielä niitä merkityksiä, mitä Neptunus kätkee sisäänsä. Se on salaperäisin kaikista planeetoista. Aivan kuin ihminenkin.

Mars ja Kuukammarini

Kuu liitetään aina jotenkin kotiin. Se liitetään myös oman sisimmän tilaan, joka sekin on koti.

Koti taas liitetään tunteisiin, niihin piileviinkin, joita ei näy kasvojen maisemissa. 

Joskus olen mielessäni nimennyt Kuun ja sen huoneen missä Kuu on, salaperäiseksi peräkammariksi. Sellaiseksi, joita löytyi pappilasta, jonne ohjattiin vain hyvin tärkeitä vieraita. Tai se oli vieras-kammari, joka tarjottiin hyville ystäville yöpyä. Koska sitä käytettiin harvoin, se sisälsi myös sellaisia huonekaluja, joihin kajottiin harvoin. Siellä oli arkku salaisine aarteineen. Siellä oli lipasto tärkeine papereineen ja jopa salalaatikkoineen. Ja niistä tiesi vain kodin läheisimmät. Sanotaan, että vain läheisimmät, ne jotka elävät kanssasi arkielämää, näkevät sinussa sen merkkienergian paremmin kuin sinä itse. Skorpionipoikani ehkä tietää herkkyyteni siinä.

Mielen Kuukammari on myös sellainen, jossa on usein vain itsellä säilyvät asiat. Kuun virallinen huone on 4. eli kodin huone ja sen merkki on Rapu, koti-ihminen. Se on kartan yöpuolella kuten kuuluukin olla vähän piilossa päivänvalolta. Itsellä Kuu on 2.huoneessa, minän ominaisuuksien ja kehon huoneessa Kaloissa. 

Siksipä en ihmettele transiittia, jolloin Mars yhtyy Kuuhuni, että se merkitsee myös oman kehoni kuntoa, talouden pitoani, omien syntymälahjaksi saatujen lahjojeni huomioimista. 

Mutta tällä hetkellä tämä astro.fi-sivustolta poimimani tulkinta tästä loksahti ihan arkisiin tilohini, niin että nauratti:

Tässä asemassa Mars aloittaa uuden kahden vuoden mittaisen jakson kotiin, asumiseen, perhe-elämään ja kaikkeen sisäiseen turvallisuuteesi liittyvissä asioissa. Kannattaa tämän transiitin kestäessä keskittyä huolella kaikkiin näissä asioissa sinua kiinnostaviin uusiin mahdollisuuksiin, vaikka kysymyksessä olisi vain kalusteiden uusiminen tai joku muu vastaava pieneltä tuntuva projekti. Seuraukset kaikista tekemistäsi uudistuksista kantavat paljon pidemmälle kuin voisit tällä hetkellä kuvitella. Ellet pääse toteuttamaan uudistusintoasi, saattaa seurauksena olla voimakkaitakin aggressioita läheisiäsi kohtaan.

Tähän voisin liittää kaikki syystyöni, siskoni antamat ohjeen talonpidosta, metsän- ja puutarhanhoidolliset jutut ja kaikki miten toimin ja suunnittelen.

Minulla on yleensä pitkä lista kirjoitettuna jääkaapin oveen, josta aina yliviivaan ne jutut, mitkä olen suorittanut ennen talven tuloa. Nyt viivasin yli "piparjuuren juurien kaivamisen maasta". Se on tehty, tosin ystävän avusamana. Olen niin onnellinen, että yhden hankalankin asian sain yliviivattua. Nimittäin veden tippumisen vintille tornin juuresta. Nyt kävi levyseppä laittamassa suojan erääseen hankalaan tornin ja harjan väliseen tilaan. Luulen, että ei vettä enää tipu. Tosin minulla on ollut alla iso vati, jota välillä olen käynyt tyhjentämässä. Se on iso turva, jotta vesi ei tule sisään!

Vielä on kaksi muistutusta! Soita metsänyhdistykselle ja veteraaniyhdistykselle! Mutta näitä asioita en aio puida tässä.

Kyllä kodin kunnossapito on tärkeää jokaista tulevaa talvea silmällä pitäen. Kahden vuoden mittaisia suunnitelmia en vielä julkaise, vaikka korvien sisällä niitä pyöriikin. Kuitenkin arvelen, että sen henkisen kodin kunnossapito on vielä tärkeämpää.