Mars yhtymä Venus, odottaa halausta!

Raimo Nikula toteaa tällaisessa Mars transiitissa, että se tuo pinnalle primitiivisiä tarpeita, erotiikkaa ja seksuaalisuutta.

Tässä merkityksessä on vähän hassua yhdistää nyt nämä kaksi kohtaamista; Mars yhtymä Merkurius ja Mars yhtymä Venus, melkeinpä yhtä aikaa. Mars on jo kovistellut Merkuriusta. Vaikea kuvitella, että se halaisi hellästi Venusta, vaikka se sitä odottaakin. Mutta yhdessä tämä voima voisi tuoda esiin jonkun viestin, ehkä vähän rakkaudellisenkin, kaipaavan, joka saa alkuun jotain uutta vuorovaikutusta. Tämänhän ei tarvitse tapahtua juuri minulle, vaan ympärilläni.

Totta kuitenkin tähän transiittini hetkeen Nikulan huomio siitä, että tässä tilanteessa kaipaa seuraelämää ja huomiota, vastakaikua tekemisilleen. Tämä tilannehan tässä juuri nyt on, kun olen tehnyt töitä puutarhan kaunistamiseksi valtakunnallisen Avoimien puutarhapäivien eteen! Mars kaivautti jo aikaisemmin Ceresin avittamana rappeutuneen kivijalan vuoksi salaojan taloni ympärille. Keskeneräisenä haittaa Venuksen kauneudentajuisuutta kovasti nyt. Siinä se tekeminen on vielä avoimena, vettä tulvina ojana, jonka suhteen ei ole voitu tehdä vielä mitään. Toivoin saavani sen valmiiksi ennen tätä avointa puutarhapäivää, oikeastaan jo juhannukseksi. Hätäilin ja olisin tehnyt virheitä, jos ei miehet olisi minua viisaudellaan toppuuttaneet. 

Peltokin kelpaa joutsenille, se on niin märkä!

Samoin Venus-sydämessäni oli toivo saada ruusut kukkimaan, mikä ei auringottoman pitkän harmaan aikana ei ole sekään toteutunut. Olisin halunnut näyttää kauniimman pihapiirin. Täten Venukseni on pettynyt. Mars vain mahtailee. Mars ei välitä arvoista eikä kauneudesta. Miehinen toiminta on vain jotakin. Mihin parkkeerata auto? Ota huomioon järjestys miten menettelet? Älä odota kehumisia. Nyt voi joku antaa nenillesi? Loukata herkkää Venus-ruusu-arvostustani.

Mikä ihmeen romanttinen aloitus siis tällainen yhtymä voisi olla? Ehkä liikaa keskityn arjen tohinaan. Voihan Marsilla olla yllätys repussaan. Kun koko kevät on ollut hankalaa aikaa kaikin puolin. Olen kallistunut pessimismille.

Onneksi saan apua kahvilaani. Onneksi ystävä tulee vierailulle, ehkä lohduttaa ja piristää (siina minun marsini). 

Nikulan tulkintahuumoria tässä: "Taiteellinen tai viihteellinen esiintyminen voi mennä hieman penkin alle. Huumorisi voi olla nyt karheaa tai lipsahtaa retkille navanalusmaille."

Huhhuh! Tällaisessa yhtymässä ovat kuulemma Katri-Helena ja Panu Rajala tavanneet ensi kerran.

Ja kohtalokkain seurauksin, kuten tiedämme. 

Nyt kestää tovi, ennen kuin Mars kohtaa Auringon. Sitten onkin kyseessä jo omat energiani. Riittääkö niitä ja mihin ne riittävät.

Haluan tähän loppuun jotain kaunista. Kuulin, että kaunein Leila-kappale ei olekaan Mamstenin vaan Eric Claptonin Layla. En tiennytkään sellaista. Missä olen ollut? Kiitos ystävälle, joka tästä muistutti!

Ps, Kun vasta nyt, transiitin jälkeen tämän julkaisen, voin kertoa yllätyksestä. Osanotto oli sittenkin hyvin runsas puutarhassani. Kukaan ei huomannut remonttihommiani, kukaan ei surrut avaamattomia ruusuja. Ihmiset kulkivat kamera kädessä ja 'varastivat' ideoitani. Olla hyvä vain! Mutta Jupiterini voima oppositiona ja sen tämän hetkinen oleminen vielä Leijonassa toteutui tuossakin päivässä. Sillä kaikkein iloisimpia ihmiset olivat toisistansa, hämmästellen kohtaamisiaan. He istuivat alas, tarinoivat, kuuntelivat musiikkia pitkän tovin, viihtyivät.... Sieluni hyrräsi.