perjantai 26. kesäkuuta 2015

Rapumaisia mietteitä

Onko Rapu-merkki tai rapumainen energia jonkinlainen puhdistaja tai virtaus, jonkinlainen itsekeskeisyyden tiivistymä oinas-härkä-kaksonen-omanapamerkkien jälkeen? Kuin vanhojen teiden kilometripaalu? Ainakin se osoittaa aikasyklinä kesäpäivän seisauksen. Vesimerkkinä se voi olla kuvajainen, jota esim. Astrologian Taika tässä blogisivussaan tulkitsee jopa peilinä. Yksi hänen oivalluksensa ravusta on se, että kun rapua katsoo, ei näekään rapua vaan itseä. Tämä siksi, että rapu on Kuun merkki (Kuka kumma senkin on keksinyt?!) Aurinko on Kuun hallinnassa ja Kuu on se peilaava tekijä.


Minulla on eräs rapu-ystävä, joka heikompana hetkenään käänsi minulle selkänsä. Hän vain hiljeni, enkä kuullut hänestä pitkään aikaan. Tuo selkä näkyi fyysisenäkin olomuotona usein siinä, että kun hän lähti, ei hän koskaan katsonut taaksensa. Katselin hänen poistuvaa selkäänsä. Kerran siitä mainitsin hänelle: - Miksi usein käännät selkäsi minulle? Viisaana ihmisenä hän vastasi: - Ehkä siten olen parempi peili sinulle ja voit todentaa itseäsi helpommin.

Siinä tämä kyllä piti paikkansa. En usko, että kukaan ihminen on ollut minulle niin hyvänä peilinä näkemään omaa totuuttani. Lohtuna itselle se, että voisiko minussa oleva 'rapu' auttaa jotakin toistakin samalla tavalla. Tämä peilaus liittyy hyvin vahvasti henkiseen kasvuun, ja se käy aina kipeään.

Astrologian Taika kirjoittaa asian, jota jäin syvästi pohtimaan: On niinikään selvää, että kaikissa merkeissä Aurinkoa hallitsemaan päässyt planeetta voi muuttaa merkkiään, mutta ravun merkin hallitsija Kuu on ainoa kiertolainen mikä voi tarjota saman kuukauden sisällä syntyneille kaikkien merkkien kirjon ollessaan hallitsijana. Jos yksi rapu syntyy Kuun ollessa vaa’assa, on se jo paria päivää myöhemmin syntyneellä ikätoverilla toisessa merkissä. Ravuilla on kuin sisäsyntyinen mahdollisuus useuteen, runsauteen ja vaihtuvuuteen.

Mielenkiintoista! Siis ymmärtää se, että Kuu vikkelänä kiertolaisena on tosiaan vain pari päivää samassa merkissä ja siis hyvin muuntuvainen. Onko ravuilla herkempi kosketus kaikkeen heijasteena, kaivaa esiin toisten tunteita niiden kaikissa kirjoissa ja jättää jälki joko negatiivisena tai positiivisena?

Sitten mietinkin noita eri kauden kuita, nuoresta nousevasta vanhaan laskevaan, josta samaisessa blogissa on mainio luonnehdinta. Itselläni on vanha Kuu Kaloissa (="kärjistetysti toisten kautta elävä myötääjä"). Tuo on minusta vähän loukkaava ilmaisu (Tottakai rapu loukkaantuu, jos kokee arvostelua!). Sillä tuon voi tulkita aika negatiivisena. Mutta jos ottaa huomioon kalojen empaattisuuden ja halun ymmärtää toista, niin tuossa elämisessä voi yhtä hyvin olla se syvä intenssiivisyys kohdata toista ja toisen energiaa. Kun rapu on myös hyvin intuitiivinen ja esim. tuossa intenssiivisyydessään, olen itse huomannut, että vaistoan usein jo ennakoivasti toisen ajatuksen ja autan jopa toista tuomaan sen esille. Sellainen intenssiivisyys (uskon sen kuuluvan kalat-energiaan) vie usein hyvin paljon energiaa, ehkä juuri subjektiiviselta ravulta, joten vastineeksi rapu sitten kätkeytyy yhtä helposti panssaariinsa, kun on tarve ja usein vain kerätääkseen voimia. 

Puolustan tässä tuota ravun ominaisuutta olla subjektiivinen, ehkä se subjektiivisin merkki kaikista muista, kuten Astrologian Taika sen tuo julki. Sillä rapu tuo sen myös selvästi esille. "Tässä olen heikkouksineni ja vahvuuksineni muistuttamassa ihmisen olemisesta niillekin, jotka välillä unohtavat itsensä". Muistuttamassa tätä varsinkin juuri muiden taakkoja kantaville vanhemmille merkeille. Merkit oinaasta rapuihin elävät hyvin vahvasti yksilön itseä, mutta tönäisevat sitä omilla energioillaan muille hyödyksi. Heissä on se hyödyksi esiintulemisen paljas tarve, jota he eivät piiloittele.

Olen hyvin monesti todennut tuosta itsekeskeisyyden tiivistymästä sen, että se todella ärsyttää muita. Huomasin sen hyvin elävästi esim. poikani juhannusviestinnästä netissä. Kun kaveri oli ilmoittanut, että siellä puhuu punkki, poika ilmoitti, että täällä puhuu äiti. Kyllähän sitä jää miettimään noita karvaita totuuksia. Ravussa tiivistyy oinaasta lähtevä tuli, härästä lähtevä maa, kaksosista lähtevä ilma ja sitten itse vesi. Leijonassa se kaikki taas vapautuu uudenlaiseksi energiaksi. Rapu ui itse vedessä kuorensa kanssa kaikki tämä mukanaan virta niin painavana, että täytyy ottaa taka-askelia.

Ei siis ihme, että Rapu usein joko ärsyttää tai ihastuttaa. Onko niin, että se useimmiten ärsyttää juuri noita edellä mainittuja merkkejä eniten ja leijonaa? Oinas ja härkä useimmiten pysyvät etäällä ravusta. Kaksonen ja rapu jo alkavat ymmärtää jotenkin toisiaan. Toteavatko alkumerkit liiankin kirkkaasti peilin, kuvajaisen vedessä, jota säikähtävät. Leijona ei voi sietää vetistä rapua ollenkaan. Se on liian utuinen hänelle. Entäs jos hänkin katsoo omaa kuvaansa, lähtöenergioitaan? Mitä vanhempiin merkkeihin menee, sitä kiinnostuneempia he usein ovat ravuista. Kauris kaikkein eniten, jos rapu tulee vastaan. Löytääkö kauris lopulta syvimmän itsensä juuri tässä kuvajaisessa, sen tunteikkaan ihmisen, jota niin helposti piilottaa? 

Joten turha minun on piilottaa subjektiivisuuttani. Koko blogini on hyvin subjektiivinen, sen tarkoituskin olla. Tiedemaailmassa aikoinaan seikkaillessani totesin, että objektiivisuus on aika harhaa. Tiede suuntaa siihen, mutta jokaisen ihmisen tulkitsemana löydän siitä subjektiivisuuden ja sen päämäärä hakuisuuden. 

Jälleen tässä rapu puolustautuu.



2 kommenttia:

  1. Happy returns!
    Sisäinen tuli palakoon tulikolmiolla
    vaikka ulkona vihmois vettä vesikolmiolla.
    Luovuus kukkikoon,
    vaistot toimikoon
    ja sisäinen lapsi leikkiköön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, astro-ystäväni! Näin se pitää mennä!

      Poista

Olen tosi iloinen kommenteistasi!