Mars oppositio Jupiter- uhma!

En oikein tiedä uhmaanko minä vai uhmaako tähtitaivas. Aivan kyllästymisiin asti luen sitä, että jos työ mitä teen, ei ole sydämellä tehtyä eikä mielekästä, on syytä lopettaa.

Siis pitäisi lopettaa pieni hassu yritykseni? Tai ruusutarha? Tai yleensä puutarhurointi?

Vastustan. Vastustan uhmakkaasti!

UHMA, uhmakkaasti, uhmamieli jne. on aivan ihana sana! Se kuulostaa niin suomalaiselta. Kun tuota uh:ta korostaa, niin syntyy ihan todellinen tantra, suomalainen, melkein kuin OM...mutta uhmalla.

Ei jestas sentään! Puhun nyt astro-sivuston kielellisestä ilmaisusta. Toistoa liikaa! Mutta ymmärtää täytyy. Sillä jos lähtee tulkitsemaan tuhansia kulmia, niin johan on kumma jos ei kieli toista samaa, ajatus toista samaa. Tottakai. 

Jos on yhtään kiinnostunut taivaan liikkeistä ja astrologiasta ylipäätänsä, täytyy opetella katsomaan itse. Edelleen kuvissa siis tulppaanivoimaa!

Tässä kuviossani on oppositiossa myös Kaksonen (Mars) ja Jousimies (oma Jupiterini). Tuli ilmaa vastaan nuolee ja huitoo, ilma happia antamassa lieskoille. Marsin ideologinen tahdon halu toimia. Kyllähän Jousimiehen tuleen ei paljoa tarvitse puhallella. Miksi siinä mitään kuoleutuisi? Tottakai minä ideoin, aivan hurjasti, se ei lopu koskaan! Mutta ei minun elämäni kaadu yhden idean kaatumiseen. Ideoin toisen! Kun Mars on Kaksosessa, mielestäni ei mitään tekemisiä saa silloin ottaa ihan vakavissaan. Kokeilla voi kaikenlaista mihin puhtia vain löytyy, sanoo Mars. Nikula sanookin tässä yhteydessä yksilön työskentelystä hermopäillään yrittäen tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Just ku mä tässäkin hetkessä. Kirjoittelen useata blogisivuakin yhtäaikaa. Keskustellen poikani kanssa siinä sivussa. Ja välissä pitää hakea kieloja maljakkoon...Juu Mars Kaksosissa iskee suoraan, pikkuisen mahtipontisesti, mutta lyhytkestoista kaikki.

Kohdallani oppositiossa ovat myös huoneet seitsemän ja yksi. Ja siinä kaiken pohja. Vastassa minä-persoona ja vuorovaikutuksen tila-avaruus! Siinä huudellaan vastaan ja takaisin. 'Minä' ainakin voi koetella, mihin asti hänen huutonsa kuuluu ja onko sillä vastaanottoa. Toinen seikka on sitten se, kuka kuulee ja kuka on vastaanottavainen.

Tällä todistelen itselleni, uhmallako liene, että ei nyt ole kyseessä työ ja itse tekeminen, vaan kaikki se, miten toimitaan vuorovaikutussuhteissa, miten sosiaalisuus ilmenee ja miten minä-persoona siitä selviää. Ei siinä koskaan täysin kukaan selviäkään, eikä ole tarkoituskaan. Tarkoitus on elää ja oppia.