Marsin sulkeutuva sekstiili Saturnukselle!
Vaikka edellä hehkutin hyvää elämää, niin ei sen tarvitse merkitä sitä, että kaikki on hyvää ympärillä. Tietyn tyytyväisyyden eteen täytyy joskus purra hammasta, antaa anteeksi, ottaa tilaa itselle, löytää tilaa toiselle, antaa ja ottaa ja kirotakin välillä.
Kuitenkin kun kesä etenee, alkaa tuntua helpottavammalta. Murinat vaimenevat ja riittämättömyyden tunteelle voi antaa anteeksi. Kaikkea ei jaksa, kaikkeen ei vain innostu, kaikessa ei sydän ole mukana, vaikka haluaisikin. Aina, joka hetki, on valittava, miten aikaa jakaa, miten ajatusta, sanaa jakaa, kelle jakaa. Kun halaisi kuitenkin olla hyvä. Eikö itseriittoisuus synny siitäkin, että pyrkii olemaan kaikille hyvä ja jopa luulee, että voi?
Varmaan juuri nyt tuo Saturnus pukkaa tällaisia ajatuksia esiin. Riittämättömyys ja itseriittoisuus! Hankalia sanoja sisällöltään. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, etten ole lähtenyt juhlimaan toisten iloa, esimerkiksi ylioppilaitten, vaikka kutsun olen saanut. Lähetin kortit. Joskus yllättyy. Yksi ylioppilaista oli hihkunut ilosta, kun sai kortin minulta! Olin ihan ällikällä lyöty! Osasiko joku olla todella iloinen 'vain kortista'? Tällaistakin tapahtuu. Eipä silti. Kuulin erään äidin kertovan, että häätkin ovat helpompia järjestettäviä kuin ylioppilasjuhlat.
Oma poika ilman valmistujaisjuhlia siellä jossain pohjoisessa. Toinen poika ilman synttärijuhlia. Surettaa, kun ei voi osallistua. Velvoitteet painavat. Häitä, hautajaisia, kutsuja. Hautajaisiin menin.
Taas löydän astrokalenterista lauseen: "Oikeaa ajankäyttöä on kaikki sellainen tekeminen, josta voit sielusi tasolla nauttia siitäkin huolimatta, että se olisi arkipäiväistä tai viikottain toistuvaa rutiinia."
Opettaako astrologia ihmisistä itsekkäitä, itsekeskeisiä jne. Jos jokainen ihminen olisi aina siten kuin itse haluaa ja hyvältä tuntuu, niin mitä jää silloin syrjään? Jääkö syrjään ystävät, sukulaiset ja ihmiset, jotka tarvitsisivat sinua? Siinäkin on ristiriita. Luulemmeko itsestämme liikaa tuossa tarpeellisuudessa? Tai kuinka paljon löytyy todellisia resursseja itsensä jakamisessa? Missä on todellisen sydämen halun ja velvotteiden kylmä raja?
Kukka jakaa itsensä ja kauneutensa puhtaasti koko maailmalle! Mutta silläkin antamisella on tarkoitusperä. Että joku tulisi ja siittäisi sille lisää jatkuvuuden siemeniä. Sen avulla se jaksaa loistaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tosi iloinen kommenteistasi!