Olen lukenut tietoa Marsista, seurannut Marsin taivaallista kulkua sen asteluvuissa. Samalla olen sattumalta palannut flamencon pariin. Kävin katsomassa erään lavaesityksen, ja televisiostakin tuli mielenkiintoinen dokumentti rakkaudesta flamencoon.
Jotenkin yhdistän nuo kaksi nyt. Hallittuna, keskitettynä voimana. Pinnan alla piilossa. Siitä minun tulisi saada jotakin moneen siihen toimintoon mitä edestäni löydän. Alkaa olla toiminnan aika. Pois jo pähkäilyt, suunnittelut, analyysit ja laskelmat.
Siksi kiehtoo juuri nyt tuo flamenco ja Mars. Samaa tulista elementtiä. Samaa voimakasta tunnetta. Tämä kaikki tässä on vain ehkä sen tunteen sanelemaa mielikuvaa, mutta tekee mieli kirjata se ylös.
Mars on ollut hyvin tuliperäinen taivaankappale. Mars on tulvinut vesiä, joenuomia. Muutamia vuosikymmeniä sitten naurettiin niille, jotka kuvittelivat Marsissa olevan vettä, jopa kanavia. Nyt on todistettu, että Marsissa on virrannut vesi. Pinnanmuodostelmissa on jäätä, pysähtyneisyyttä, juuttunutta voimaa. Marsin ydintä tutkitaan, onko siellä vielä eloa. Pölymyrskytkö ainoa Marsin sotaisa uhka?
Mars on aikojen alussa ottanut vastaan valtaisan meteoriittipommituksen. Tulee mieleen kuin se olisi toiminut jonkinlaisena kilpenä Maalle, kuten Kuukin. Vaikka ne ovat niin pieniä, Marskin vain noin puolet Maan koosta. Siltikin kaikki mitä Marsin pinnalla kohtaa, on valtaisan suurta verrattuna Maan maisemaan.
Yhtenä esimerkkinä tuo jähmettynyt Marsin suurin tulivuorikraateri, Olympus Mons. Se on 27 kilometriä korkea. Siis kolme kertaa niin korkea kuin Mont Everest, Maan korkein vuori. Olympus Mons on purkautuessaan laajentunut niin, että sen läpimitta on noin 600 km. Jos se laitettaisiin Suomeen, se peittäisi koko E- ja Keski-Suomen. Huipulla oleva kaldera eli syvänne, joka on luhistunut tyhjentyneestä laavakammiosta, on noin 90 ja 60 km halkaisijaltaan. Eli jos sinne sitä pääseekin paikan päälle ihastelemaan, sitä ei näe, vain pölynsekaista alavaa maisemaa silminkantamattomiin. Siksipä sitä onkin parempi ehkä ihastella kaukaa, vaikka vain kuvastakin.
Mutta mitä ihmeellistä hallittua voiman tunnetta se synnyttääkään! Siinä voi yhtä hyvin olla paljon pahaa ja yhtä hyvin paljon hyvää. Sitä kaikkea voi ihminenkin olla. Heimot, kansakunnat, koko ihmisen sivilisaatio.
Toivonpa todella, että tuo nykyinen Neptunus Kaloissa toisi esiin sitä hyvää.
Kuvat toin Wikipediasta.
En osannut sanoa, mitä tarkoitan, mutta jos jaksat keskittyä tähän uskomattoman taidokkaasti kuvattuukin flamencoesitykseen, se kertonee paljon.
Eräs ystäväni kiteyttikin Marsin energiaa näin:
"Marsenergia on hyvin nopeaa toimintaa niinkuin kissan syöksy hiiren kimppuun mutta myös ystävällisen myhäilevää oleilua silloin kun ei ole toiminnan aika. Mars hyökkäävyyteen ei liity ilkeyttä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tosi iloinen kommenteistasi!