Elämän karuselli

En tiedä mistä sain päähäni tällaisen vertauskuvan. Karusellin? Mutta kun se tuohon tuli, sitä pitää tarkastella. Ja kun olen tässä astrologisella alueellani, niin tarkastelen sitä kosmisien voimien myötä, tottakai. Olen ollut kyyrölläni muutaman kuukauden aivan kuin tuo kissa odottamassa auringon lämpöä ja vitalisuutta. Kello alkaa soida…pian.

Kissankello, vetäseekö sen soimaan Neptunus, Uranus, Jupiter vai Mars?

Kun katselen tuota tilaa, niin tulee tunne, että olen pienellä saarella. Neptunus kuin vesi, ympäröi ja hallitsee tuota kaikkea, puhaltelee leppeitä tuuliaan sen yllä. Eipä silti, se luo kaunista kuvaa; aurinko paistaa ja vesi liplattelee sen valossa rauhallisina timantteina, ei ne näytä hyökkääviltä. Mutta tiedän, että ei pidä tuudittautua tuohon turvallisuusvaikutelmaan. Ihmisen mieli voi olla hyvin ailahteleva, mielikuvien värittämä ja epämääräinen, joskus kuin meri. Miten luovia siellä niin, että tulee ’perille’. Nyt puhun melkein neptuaanisella kielellä varmaan, mutta kun on tällaiset kuviot siinä ympärillä: Neptunus sulkeutuva kolmio Venus, Neptunus sulkeutuva kolmio Merkurius ja Neptunus yhtymä Kuu.

Sulkeutuva on jonkin asian päätös, jotain on tullut koettua, jotain on tullut perille, ymmärretyksi ja valmiiksi. Merkuriuksen kautta olen sanani ja unelmani ilmoille lausunut, se riittänee. Nyt pitäisi löytyä sanoille teot, muuten on Neptunuksen lumovoima ottanut vallan. Venuksen liitän tässä tapauksessa elämän arvoihin ja kauneuteen. Minulle on näytetty sitä kaikkea monelta suunnalta. Nyt pitäisi osata antaa arvostus sille mikä on tärkeää. Nämä molemmat transiitit ovat pian ohi ja on päätöksen aika ja tarttua iloisesti toimeen.

Tässä on minun rakennustarvikkeet, tässä se mitä saareltani löydän. Olenko rakentamassa vain pyörivää karusellia vai jotakin jämerämpää? Neptunus ja Kuu yhdessä rohkaisevat luottamaan sisäiseen näkemykseeni, intuitiooni. Mitäs sitten jos se onkin karuselli, jonka haluan! Siellä saarellani on myös ja vielä toukokuuhun asti myös Uranuksen sulkeutuva neliö Aurinkooni.

Olenhan yrittänyt ’rakentaa jämerää taloa’. Mutta Uranus repii sitä hajalle. Miksi?  Onneksi Marsin perääntyminen on pitänyt minua ’järjissään’ ja antanut miettimisaikaa suunnitelmilleni.

Sillä minä olen Jupiterin lapsi. Ja Jupiter sanoo, että rakenna karuselli. Joskus pitää elämässä olla hauskaa ja löytää ilo. Siitä saa voimaa! Hah! Näiden edellisten voimallisien transiittien joukkoon on tullut vallaton Jupiterin kolmio omalle Marsilleni, sekin sulkeutuvana. Se sanoo, että osut kultasuoneen, jos löydät innon ja ilon. Se sanoo, että karusellille on sosiaalinen lataus. Pum! Ei muuta kuin rakentamaan siihen ratsuja. Ratsuille on pyrkijöitä, mukaan tulijoita. Sitten vain Mars mars antamaan vauhtia. Pikkuisen tuntuu vatsan pohjalla.

En tiedä. Mars itse vielä hidastelee, karuselli ei ole vielä vauhdissaan. Nyt on tulossa kuitenkin tällainen transiitti häneltä itseltään kuin Mars avautuva sekstiili Aurinko. Avautuva on jonkin uuden alku. Ja kun se on Aurinko mihin Mars koskee, se etsii omien energioitteni purkureittiä. Se tietää vauhtia purjeisiin. Vauhtia karusellin moottoriin.  Ei muuta kuin ratsaille!

Tässä sen näkee, miten transiitit ja kosmiset voimat vaikuttavat. Puheen kielikin jo muuttuu metafooriksi.

Tässähän se karuselli pyörii ja minun monet kasvoni!