Mitä on hyvä astrologia?

Jostakin mielen uumenista nousi tällainen purkaus melkein kun Härkä-merkin voimista nousee vihreää pihamaalle pikkuhiljaa. Neptunus on voimakkaimmillaan kartallani, joten jotakin kiteytynyttä on pakko purkaa. 

Mitä enemmän luen eri teoksia ja mitä enemmän perehdyn astrologien erilaisiin näkemyksiin ja tulkintoihin, olen alkanut miettiä myös sitä, mikä tekee astrologiasta mielenkiintoista. Ja mikä tekee astrologista hyvän.

Uskoisin, että tarvitaan alkuun paneva sysäys, mielenkiinto, joka syttyy intohimoksi asti. Ja siihen tarvitaan mukaan suurta uteliaisuutta, uskoa ja jopa niitä illuusioita, jotka yhtä hyvin voi päätyä hyväksi tai pahaksi. Joku skeptikko päätyisi utopistiseen maailmankatsomukseen. Kukaan ei voi kuitenkaan kieltää Kuun konkreettista vaikutusta Maahan ja sitä kautta ihmiseen. Tai Auringon kaasuräjähdyksiä (pilkkuja) kun ne kohtaavat Maan ilmakehän. Mistä seuraa, että on vaikea kieltää kosmisia voimia ja niiden vaikutusta Aurinkokuntaan ja sitä kautta ihmisiin. Siitähän merkkitulkinnat ovat syntyneet.

Astrologia on tiede, jota skeptisyydestä ja pelon valtaamasta tuomiosta huolimatta ei ole pystytty polkemaan jalkoihin sen monituhatvuotisella taipaleellaan.

Tieto ja tutkiminen ei tee vielä opiskelijastakaan astrologia, jos hänellä ei ole tiettyjä taitoja hyppysissään. Näkisin, että siihen tarvitaan ennen kaikkea suullinen taito esittää asioita tai/ja hyvä kirjoitustaito. Tiedän astrologin, joka mielellään kertoo kasvotusten tai sanelee kasetille, mutta ei kirjoittele. Astrologiseen tulkintaan tarvitaan myös ihmistuntemusta, yleensäkin kiinnostusta ihmisen olevaisuuteen ja siitä miten ihminen suhteessa ympäristöönsä toimii. Siihen tarvitaan siis myös sosiaalista tuntemusta, kiinnostusta yhteisössä tapahtuviin asioihin. Siihen tarvitaan myös globaalista näkemystä ja kosmista tietämystä. Eli astrologi tarvitsee hurjasti erityisalojen tietoa ja kokonaisnäkemystä, josta pystyy skannaamaan ja kiteyttämään sen tiedon yksityiselle henkilölle ymmärrettäväksi.

Hurjaa hommaa siis!!!

Se ei riitä vielä. Astrologi tarvitsee myös rikkaan mielikuvasanaston, jonka avulla hän pystyy kääntämään tieteellistä asiaa arkikieleksi ja symboliikka mielikuvakieleksi. Hän tarvitsee myös kyvyn rakentaa synteesiä ja kyvyn analysoida siitä sen tärkeän pointin jota tietyssä hetkessä tarvittaan.

Eikä sekään riitä. Astrologin pitää kyetä myös luottamaan omaan sisäiseen näkemykseensä, intuitioonsa, sillä siitä syntyy vasta se oma yksilöllinen tulkinta, jossa ei tarvitse toistaa kirjan tai toisen astrologin rivejä. Hyvä tulkinta mielestäni syntyy yhdessä tietomäärän ja intuitiivisen näkemyksen yhteispelissä.

Astrologin on myös hyvä hallita nykyinen tekniikka. Siitä hyvänä esimerkkinä Seppo Tanhuan astro.fi – sivusto, jota varmaan moni kadehtien katselee ja toteaa, että hän ehti ensin. Ei ole ollut helppoa rakentaa jokaisen planeetan kulmille omat versionsa ja luonteensa sanoiksi siten, että ne eroavat toisistaan ja antavat aina uutta sisältöä. Siitä uupuu vain sitten se ’liimavärkki’, millä tehdä kokonaisuutta ja sitä miten ne toimivat yhdessä, päällekkäin ja lomittain jne. Toisaalta tällainen ohjelmatieto on hyvää pohjaoppia heille, jotka ovat heränneet astrologian maailmaan. Synteesiä ja analyysia oman elämän yhteyteen voi harjoitella itse.

Eikä astrologin taustalla tee pahaa hyvä yleissivistyskään. Mitä enemmän on opiskellut kasvatuksen ja mm. aikuiskasvatuksen eri aloja, psykologiaa, sosiologiaa ja filosofiaa, sitä vankemmaksi tulee astrologian tulkinnoissa käytetty sanasto, näkemys ja asioiden monipuolisuus. Antropologia ja semiotiikka voisivat olla myös hyväksi, ja kaikki mistä itse kukin tietonsa nappaa. Voisiko olla parempaa ihmisasiantuntijaa kuin baarimikko tai vanginvartija? En tiedä kuitenkaan kuinka moni saa elantonsa Suomessa pelkästään astrologian alalta, pelkään että hyvin harva. Eli astrologien taustalla on melkeinpä aina jokin toinen pääammatti, mikä ei varmaan ole paha juttu, sillä kaikesta oppii ja nappaa uutta astrologiseen arkkuunsakin.

Suomessa syntyy hyviä astrologeja ilman instituutioita, ilman päämääriä, ilman yhteisön tukea, ilman rahallista tukea, ilman kunniaa ja jopa ilman suurempaa kiitosta. Se todistanee tämän tiedealan kutsumusta ja kysyntää, mikä melkeinpä piilosta maan alta nousee hyvinkin voimakkaasti esiin.

Mutta milloin se on ’sallittua’, yliopiston opetussuunnitelmissa esillä ja arvostettu ammatti? Siihen voi mennä aikaa.

Nikin kommentissa alla Saturnuksen 'jättiruusu'.