"Niin kuin vuorokausista lopulta muodostuu vuosi, niin mekin nousumerkkimme avulla lopulta löydämme tarkoituksen elämälle. Vuosi ei koskaan täyty, ellei hyväksy jokaista vuorokautta sen osaksi. Samoin emme koskaan voi saavuttaa henkistä tasapainoa, ellemme hyväksy ja oivalla omaa persoonallisuuttamme sen kaikissa muodoissa."
Minä vielä kerran kopioin nämä muutamat lauseet tuolta astro.fi-sivustolta. Ne ovat niin kauniit ja samalla hvyin vaikeat. Miten nousumerkki voi osoittaa elämän tarkoitusta? Millainen on henkinen tasapaino?
Ja mikä se persoonallisuus on, varsinkin itsessä? Joku toinen pystyy sen paukuttamaan tuosta vain, pom, pom, kuten joissakin tilanteissa sen koke. Joku toinen voi sitten paukuttaa toisella tavalla adjektiiveja eteemme. Eikö jokainen näe minun persoonallisuuteni eri tavalla, omasta perspektiivistään? Miten sen sitten voisi oivaltaa ihan itse?
Jos talvi symboloisi yötä, niin syntymäni kellonajan mukaan tapahtui syksyllä eli illalla. Ja kun olen iltaihminen, aivonikin kirkastuvat vasta silloin. Ajatus laukkaa ja ideat tulevat päivänvaloon. Synkän skorpionimaisista syvyyksistä. Ehkä päiväsaikaan mieleni siellä sukelteleekin ja illalla vasta nousen pintaan. Oikein pulpahdan kaikkineni! Ja annan palaa! Oliskohan se sitä itseä?
Minulla on juuri nyt Mars avautuvassa neliössä Ascendenttiini. Samaan aikaan kuin synnyin illalla kello 19, vedin myös meditaation ryhmälle tänä iltana. Haastoin itseni sellaiseenkin. Rauha ja energia löytyi. Tunnustelin siinä itseänikin, pinnalle pulpahtaneena ja haasteellisen neliön energioissa, josko tämä olisi minun juttuani. En minä sitä omi. Ehdotinkin, että joku muukin halukas sen voi vetää. En nyt tiedä onko tässä mitään elämän tarkoitusta.
Ehkä tarkoitus on enemmänkin siinä, että kokoo ihmisiä yhteen, antaa heille tilan.
Mutta voiko itseä opiskella, jos ei osoita itselle haasteita? Tai ota toisen osoittamana niitä vastaan? Ja toimi! Oikeastaan Mars on oivallinen kumppani tutkia Ascendenttia ja persoonallisuutta.
Syteen taikka saveen, mutta kyseessä on aina itsen kykyjä, mahdollisuuksia ja rajoja tutkaileva osoitin. Sitä oppii kun laittaa itsensä liriin ja kokeilee miten kestää ivat, haukut tai naurut. Vielä vaikeampaa on kestää kehut, sillä se voi viedä pahempaan kuin naurut. Siis jos kokee naurut, voi aina tutkailla, kuinka niitä kestää, kuinka se suuri ego sen kantaa. Ja kuinka se kantaa kehut! No varmaan oppii jotakin omasta persoonastaan.
Näin se skorpionimaisuus taas vetää syville, tutkailemaan, epäilemään...
Kuitenkin, avautuva neliö on haaste, johon on tartuttu tai sitten torjuttu. Minä tartuin. Katsastin tilannetta. Tykkäsin siitä. Jatkan juttua.
Ja oivallan Neptunus yhtymä Kuu-kuvion aika mukavaksi. Se sopi tähänkin hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tosi iloinen kommenteistasi!