On kansainvälinen astrologian päivä juuri kun Aurinko aloittaa uutta kierrostaan. Astrologian
Taika-blogissa se nostettiin hienosti esiin ja pyydettiin sitä kunnioittamaan.
Minä en oikein osaa ottaa osaa tuohon juhlaan. Katselen
karttoja ja transiitteja ja mietin miksi on jotenkin niin takkuinen olotila.
Löytyiskö syy sieltä? Ei kai itsessä mitään vikaa voi olla, höh? Ja kun
ympärillä olevat ihmisetkin ovat ihan siististi. Nettikin toimii ja taivas on
rauhallisen harmaa. Eikä aina jaksa ottaa osaa maailman murheisiin. Vai mitä meinaa tällainen aika uuden paavin valinnassa?
Mars on oppositiossa Neptunukseen ja väittää, että jos en
jotakin ota opikseni, niin tulee kolisemaan. Missä on itsepetokseni? Tässä vain
kantelen puita, pesiä sytyttelen, pesen pyykkiä ja paistelen muffinsseja. Onko
nämä kirjoittamiset jotakin itsepetosta? Nämäkö pitäisi lopettaa? No eihän
näitä paljoa kukaan lue, sillä itseksenihän tässä opiskelen. Onko se
astrologia, jolla petän itseäni? Vai petosta se, että luulen siitä jotakin
ymmärtäväni? Turhaan tässä rääpistelen?
Olen oppinut luottamaan taivaan energioihin, jotain meille
ihmisille hallitsematonta siellä on. Osaamme mukautua siihen, kun tiedostamme
sitä. Enemmänkin ymmärrän tuon opposition siten, että en luota omaan
intuitiooni. Olen antanut vallan jollekin järjelliselle epäluulolle. Annetaan
sen elää hetkensä. Sitten tulee muuta.
Yleisesti Mars ei ole nyt kilteimmillään muutenkaan, tulossa
vain tarkempaan yhtymään Uranuksen kanssa. Joten syytä on olla hiljaa
hissukseen ja kuunnella mitä ympärillä tapahtuu. Talven vesi ei ole vielä
päässyt vapautumaan, mutta pian, pian…
Etsin kartalta jotain positiivista. Ja löysinkin: Jupiter sulkeutuva
kolmio Keskitaivaalle. Ja kas kummaa. Plus miinus nolla! Jupiterin lupaukset
päihittää Marsin opposition heti reilusti. Se lupaa Kuut taivaalta ja kaikkea
hyvää. Mutta tämäkin sulkeutuvana. Se mitä joskus aloitin (vuosi sitten), sen kanssa mennään kohta lujaa. Huomenna onkin kurssipäivä ja opin varmaan jotain uutta
yrittämisestäkin. Ehkä sieltä saan jotain evästä tulevaan.
Kyllä näitä sinun kirjoituksiasi aina joku lukee :)
VastaaPoistaEn ymmärrä tuon taivaallista noista astrologia jutuista mutta kai niissä jotain taikaa on, ehkä, tai en tiiä.
Minusta Marsia juhlistetaan menemällä minne nenä näyttää lujaa pää kolmantena jalkana. Jos sattu iso kivi vastaan niin sitten tuumataan hetki ja etsitään helpompi tie ja taas riennetään.
Kiitos sinulle! Ja mikä parasta että viihtit kommentoidakin. Siitä saa intoa jatkaa.
PoistaOlin muuten sellaisessa kurssipäivässä, jossa oli tuon oinas-tulen jymyä. Eli luulen että jotain merkittävää syntyi juuri tuolla. Enkä voinut olla siellä kertomattakaan taivaanmerkkien oivallisesta sijainnista...
VastaaPoista