Rapu, itsekäs lilluja?

Nyt puhun itsestäni. Jälleen kerran. Mutta saa näitä juttuja tarkkailla muutkin ravut.

Se että Saturnus on viipynyt vielä nousumerkissäni Skorpionissa, on synnyttänyt sellaista itsekritiikin reagointia, jotta välillä hävettää se mitä löytää itsestään. Ei sitä toisten mielistelyt eikä kehumiset peittoa.

Rapu saattaa olla inhottavan itsekeskeinen toimissaan ja puheissaan, jota usea väsyy kuuntelemaan. Varsinkin Leijona-Jupiterin suosiolliset kulmat ovat vain nostattaneet tätä puolta ravussa tänä kesänä esiin. Ja kun rapu itse sen huomaa, hän vetäytyy välillä omiin oloihinsa ja omaan panssariinsa, ennen kuin joku ehtii siitä huomauttamaan, sillä rapu on arka arvostelulle. Siis ei suinkaan kukaan ole vielä loukannut rapua, jos hän joskus eristäytyykin. Hän on nuolemassa itse itsellensä aiheuttamiaan haavojaan vain.

Katselen nyt vähän mennyttäni vielä tuossa Leijona-Jupiterin energioissa ja itsekritiikissäni. Toinen seikka, mitä tuo leijonainen energia kulmillaan on myös nostattanut esiin, on ravun myönteinen puoli eli se myötätuntoinen, antelias ja huolehtiva persoona.  Sekin on ollut nosteessa, mutta myös se varjoisampi puoli. Rapu on toiveikas, hyväuskoinen ja 'kyllä se järjestyy'-tyyppi myös. Kun jotakin sujuu hyvin, ajautuu rapu sen hyvän aallokkoon ja luulee, että kaikki menee hyvin. Siitä tuo "lilluja". Hänestä saattaa silloin tulla tosiaan vesielementtiin kuuluva passiivinen myötäeläjä, jolta uupuu omintakeinen toimintamuoto ja odottaa että kaikki sujuu itsestään. Hyi olkoon! Kuinkahan usein minun kauris-mieheni tuosta minua 'piiskasi'. 

Juttelin ystävieni kanssa elementtien äärilaidoista ja vesielementistä latelin tulemaan niin negatiivisia huomioita, että muut asettuivat puolustusasemaan ja alkoivat etsimään kehuja. Juuri sitä kai rapu minussa haki. Rapu on esimerkillinen olento herättämään tunteita; myötätunnosta inhoon saakka.

Varsinkin kriisitilanteessa rapu vetäytyy alkuenergiaansa tunteiden vellovaan, päihdyttävään maailmaan. Hän joko passivoituu ja odottaa muiden sääliä ja huomiota. Mutta voi se myötävaikutteinenkin puoli sieltä herätä, jos hän pääsee vähääkään oman napansa ulkopuolelle. Tällaisen kartalla tarvitaan tulta. Jos sitä on tarttumapintaan asti, ei rapu ole enää säälittävä reppana.

Onneksi omalta kartaltakin sitä löytyy, puolustaudun tässä.

Voikohan kukaan toinen rapu tällaista löytää itsestään? Ainakin löydän tätä eräistä rapu-ystävistänikin. Oikeastaan näitä asioita ei sitten ääneen pidä toistella. En myönnä, että olen tuota kaikkea pelkästään. On minussa vaikuttamassa monet muutkin energiat.

Onneksi taivaalla on muutakin kuin rapu-energiaa. Ja onneksi kaikki liikkuu universumissamme, joten mikään ei ole pysyvää. Mars piti Rapu-merkkisetkin viime kesänä jokseenkin toiminnassa eivätkä päässeet ihan lomaillessaankaan makoilemaan. Nyt kun Mars liikkuu Leijonassa, se on kohdannut oman karttani Pluton ja on pian yhtymässä Vestaani. Oman kodin tulisija on tärkeä. Olen juuri saamassa valmiiksi talon kivijalan kuntoon ojineen turvaamaan taloa liialta kosteudelta ja kylmältä. Toivon sen lisäävän tämänkin vanhan talon ikää. Kun Mars liittyy Saturnukseeni, on varmaan sitten se kriittisen silmäyksen aika. Onko kaikki niin hyvin kuin se silmälle näyttää? Mutta Ravulle on koti tärkeä. Ravun kodin tärkeysjärjestys ei ole omistavuudessa eikä ulkokultaisuudessakaan. Se on tärkeä turvallisuudessa ja viihtyvyydessä. Jupiter on tehnyt kuukauden ajan Kuuhuni oppositiota, joten kotini on ollut monenlaisen silmäilyn kohteena ja on sitä vieläkin.

Nyt on Jupiter siirtynyt Neitsyeeseen ja ravuillakin on uudelleen arvioinnin paikka ja uusi näkökulma elämään ja itseen. Tietenkin rapu alkaa kuuntelemaan oman kehonsa terveyttä, etsii siitä puutteita ja hoitoa omaan huolehtivaan tapaansa. Mutta etupäässä rapu etsii vanhoja ystäviään, tiivistää suhteitaan ja katsoo syksyn aktiviteettia mm. opistojen sivuilta.

Ps. Usein joudun jälkikäteen korjailemaan tekstiäni. Kirjoittaessani ajatus on tärkeä, joten virheille sokeutuu. Mielestäni planeetat tulisi kirjoittaa isolla kirjaimella, mutta horoskoopit pienellä. Kai näissäkin on olemassa joitakin kieliopillisia sääntöjä?