Tuntuu, että Ravun suurten galaksien voimissa on tapahtunut aika paljon Jupiterin viipyessä siellä. Jupiter haluaa järisyttää Ravun hidasta olemusta liikkeelle. Minulle ainakin koko vuosi on ollut hyvin värikästä ja tapahtumarikasta. Nytkö se on ohi? Jupiter vaeltamassa kohti Leijonan voimallisia merkkejä, vaativampaan aikaan. Siis kun Ravussa minulla on Merkurius, Venus, Aurinko, Vertex ja se salaperäinen onnenpiste, siinä on jyllännyt uudet seikat ja ihmisetkin osoittamassa uusia suuntia. Mutta ei, Rapu on jämähtänyt tähän! Uskoo onnensa olevan yksin puurtamisessa ja siinä paikassa, jonka tuntee omaksensa. Mitenhän lienee? Alan myöntyä ravun vanhoillisuuteen ja vanhan ylläpitämiseen. Nuorena vaarallista! Vanhana turvallista! Jähmeää...
Muistan hyvin tällaisen Jupiter-Rapu-kauden 12 vuotta sitten. Se oli surun ja ilon kyyneleitä täynnä! Silloin kysyttiin myös missä Ravun sydän oikeastaan on. Niin on kysytty nytkin. Jupiter suo lahjojaan. Mutta mitä tekee Rapu? Tulee mieleen laulu Laakson Liljasta, jossa kotka vieraalta maalta tulee ja pyytää kaunista Liljaa mukaansa. Mutta Lilja ei lähde, vaan jää paikallensa. Löytyisiköhän se youtubesta? Isä aikoinaan keräsi vanhoja lauluja, ja yksi oli tämä, hyvin kaunis.
Nousumerkkiin kohdistuu nyt paineita. Auringonpaluukartallani oli Saturnus yhtymänä siihen ja vaikuttamassa koko tulevaa vuottani. Kontrolli pelaa. Astrokalenteri on kylläkin yhtä 'sydäntä' nyt koko heinäkuun. Tanssiystäväni synttärille menossa. Hänen veljensä kerran kaatoi minut 10-vuotiaana koulun eteisen lattialle ja yritti varastaa suudelmaa. Hänet kyllä tahtoisin tavata. Ja senkin miehen, jolle annoin pakit, kun hän pyysi saatille, enkä lähtenyt. Koko ikäni olen sitä katunut. Huom! Tässä puhuu Rapu, romanttisesti taaksepäin hamuileva!
Mutta sitä henkistä kasvua on kovasti luvassa, jos ei romantiikkaa kuitenkaan. Jupiterilla on sulkeutuva kolmio Nousumerkille. Pitäisi olla kypsä jonkinlaiseen itsensä toteuttamiseen. Ja sitä kyllä teen. Sain mielestäni hyvän maalauksen valmiiksi. Puutarhassa hulluttelen ja hihittelen itsekseni hassujen luomusteni kanssa. Viimeksi laitoin sammalsohvan taakse ikkunakehykset ja siihen nostalgiset vanhat verhot. Ilolla sitä teen! Siinä tarpeeksi Jupiterin palkkiota; löytää luomisen ilo. Mutta voiko tällaista persoonaa kukaan toinen kunnioittaa, se on eri asia. Tulisikohan poika Lapin erämaista ja pilkkoisi loput puut liiteriin?
Yleisesti olen miettinyt sitä, kuinka paljon olen saanut apua. Hyvin paljon! Voiko kiitollisuus edes jotenkin palkita sitä? Sen tiedostaminen on alkua siihen. Huomataanko yleensäkään, miten paljon kanssaihmiset sinua auttavat, sinua ohjaavat, sinua tönivät eteenpäin, kannustavat. Usein se päänsilitys ei sitä suinkaan tee, vaan se, että joku huomaa sinut ja 'haukkuu'. Olen oppinut olemaan kiitollinen niillekin, jotka ovat niin paljon välittäneet olemassa olostani, että ovat sylkeneet ja haukkuneet minut päin naamaa. Siinä on iso osa energiaa annettu minulle. Kuinka paljon se onkaan herättänyt ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta! Ehkä tässä on auttanut filosifian tieto minua, Buber, joka juuri tätä edellä mainittua näin pohti kirjassaan Minä ja sinä. Viha ja rakkaus kulkevat yhdessä, kun sinua huomataan. Välinpitämättömyys on ihmisen katalin olitila. Välitätkö itsestäsi?
Auringonpaluun aikana on hyvä pohtia tällaisia. Tähän aikaan síjoittuu myös Marsilla kaksi mukavaa kulmaa. Sehän on tehnyt solmunsa ja on porhaltamassa eteenpäin kohti Skorpionia.
Heinäkuun alusta tuli Marsin avautuva sekstiili Saturnukseen. Vaikka kirjoittelin yhdessä blogissa 'kulijailemista', niin sekin on elämässä tärkeää. Ajautua joskus hulluttelemaan ilman järjen häivääkään. Tehdä asioita, joka ei ole järkevää, mutta tuo iloa. Kyllä se arkikin tuo taas murheensa. Mars on vasta alkamassa suhdettaan kriittiseen Saturnukseen.
Toinen kiitoksen aihe voisi löytyä Marsin sulkeutuvasta sekstiilistä Jupiteriin. Marsin ja Jupiterin suhde on kohdannut taas kierroksensa loppuosan. Tässä on mahdollisuus vielä tarkastella tekemisiä ja suunnitelmia, jotta ollaanko kuljettu oikeaa tietä vai olinko ottanut väärän suunnan. Miten ihmeessä jupiterimainen positivisti voisi löytää väärää suuntaa! Kyllähän hän löytää siitäkin hyvän, ainahan oppirahat pitää maksaa ja varmasti tuli opittua! Hah! Enhän millään voisi myöntää, että suuntani olisi ollut väärä! Tässäkin olisi itsetutkiskelun paikka.
Mutta miksi ihmeessä minun kuitenkin on niin hiton hyvä olla? Skål på det!
Jos ei sitten muuta tuo astrologia ole, niin ainakin se saa pohtimaan asioita! Ajattelun hyvä väline!
Löysin muuten Laakson Liljan, mutta se ei ole sama, jonka isäni löysi. Mutta tässä Maaritin laulama Laakson lilja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tosi iloinen kommenteistasi!