Uskallanko olla oma itseni?

On ollut vähän muita hommia, mutta sormet ja mieli ovat syyhynneet tarttua tähän aiheeseen yhä uudestaan. Sain vähän satikutia, kun menin tässäkin aiheessa rikkomaan rajoja, huoneen rajoja, ja mielikuvani teki omiaan.

 Aihe huoneet syntymäkartalla ei ole pelkästään joku tähtikartan huone tai rajattu sektori. Se on osina ja näkökulmina ihmisen elämää. Näissä on eräs tärkeä aihepiiri, jonka ääreen on ystävien kanssa mielenkiintoista pysähtyä, avautua ja laittaa itseään "pöydälle". Kysymys on jo muustakin kuin astrologiasta. Astrologia on vain välinen, jonka kautta tutkiskelemme ihmisen moninaisuutta ja etsimme omaa persoonaamme.

Näin teimme pienen astrokerhomme puitteissa kahden tunnin ajan, neljän ihmisen kesken, pelkästään 2. huoneesta, joka sisältää suuren kysymyksen: MITEN KÄYTÄT SITÄ MITÄ OMISTAT?

Tähän keskusteluun meitä innoitti Astro Logoksen numero100-101/2016 teksti, jossa Dane Rudhyar paneutuu 2. huoneen ongelmiin ja tehtävään. Luimme jonkin osion siitä ja pysähdyimme keskustelemaan. Teksti oli oiva pohjustus sille.

Tämän kysymyksen äärellä en voi olla menemättä mielikuviini olennosta ihminen. Jos ihminen tosiaan syntyy monikerroksisena sieluna tuhansien koettujen elämien kautta, niin mitä hän jo sellaisena omistaa? Mitä tietoutta hän jo kantaa mukanaan? Mitä geenejä alkaa hänen kehonsa kantaa syntyessään taas uuteen kehoon? Millaiseksi keho muodostuu? Mitä luonteenpiirteitä häneen leimatuu jo perittynä isältä ja äidiltä? Mitä taitamisen lahjoja? Miten ympäristö häntä hioo, mihin suuntaan osoittaa, mitä ongelmia ja rikkauksia ihmisen mieleen se luo? Mistä syntyvät asenteet, unelmat, pelot, ennakkoluulot?

Nämä olivat omia kysymyksiäni ja jälleen luettuani Rudhyarin tekstiä, kyselen lisää. Hän jatkaa sujuvasti 1.huoneen sisältöä siitä, missä kysytään kuka minä olen.

Millainen on keho, jonka persoona saa jo hedelmöitystilanteessa, lihakset, luut ja hermosto?  Mitkä sen heikkoudet tai puutteet? Miten sitä kaikkea hoidetaan ja miten käytetään? Pelolla vai rakkaudella? Pakolla sairauksien pelosta vai luonnollisesti siten miten on mahdollista? Kovalla kurilla vai hellyydellä hemmotellen? Torjuen tai syrjätyksi tullen? - Tajuamatta, että kaikilla ihmisillä on oikeus omaan arvoonsa ja merkitykseensä ja ehkä oppimatta, mikä elämäntehtävä sen taakse sisältyy.

Rudhyar tulkitsee ihmisen syntymähetken olevan se ensimmäinen hengenveto, kun hän tulee ulos maailmaan ja näin ollen keho on ensimmäinen omaisuutesi, osa maan materiaalia. Hän on myös geenien yhdistelmä, uusi tekijä ja potentiaalisesti se muuttuva tekijä, josta tulee yksilö.

Millaista ravintoa hänen kehonsa käyttää? Miten keho käyttää ravinnon hyväkseen? Miten hän ymmärtää mikä ravinto on hyväksi mikä pahaksi. Osaako hän kuunnella kehonsa tarpeita? Millaisesta opista ja ympäristöstä äly kasvaa? Millainen arvostus itsestä hänellä on syntynyt tai arvostus toisista ja maailmasta ympärillä?Onko arvossa haasteet vai mukavuudenhalu? Tavarat, siisteys, toiminta, lepo, meditaatio, stressi? Tarkkaileeko hengitystä, vatsantoimintaa, sydäntä jne?

Tämä kaikki koostuu yleensä ympäristön tarjoamasta annista, arvoista ja opista. Ja sitä kaikkea voi muuttaa.

Millaisen vastuun ihminen ottaa siitä mitä hän omistaa? Mihin hän hyödyntää sitä kaikkea omaa? Vai salliiko hän muiden käyttää tätä omaisuuttansa? Minkä osan itsestä antaa toisen käytettäväksi? Onko ihminen vain se mitä hän omistaa vai se miten hän voisi käyttää omaisuuttaan tullakseen enemmän yksilöksi? Haluaako ihminen lisätä kiinteää omaisuutta ja omistusoikeuksia, jota voi luovuttaa tulevaisuudessa eteenpäin? Jakaako hän vain jatkaa omilta vanhemmilta saatua sosiaalista asemaa tai perinnettä kuluttaen ja tuhlaten? Vai haluaako hän tulla yksilöksi, tehdä omaa, luoda ja raivata pois turhat? Millaisia ratkaisuja ihminen tekee eri elämän tilanteissaan? Mitä hän valitsee?

Siis tulkitsen Rudhyarin tekstiä rakentamalla sen pohjalta kysymyksiä. Tässä tekstin osio suoraan lainattuna tekstistä:  "Se, mikä merkitsee eniten, ei ole se, että tulkitaan onko oletettu lopputulos vähäinen tai runsas, vaan se tapa, millä toinen käyttää sitä, mitä hän sitten omistaa kaikkein yksilöllisimmällä, luovimmalla, anteliaimmalla, jaloimmalla mahdollisella tavalla. Astrologi voi auttaa meitä tässä asiassa - mutta ainoastaan, jos astrologi ymmärtää selkeästi mikä on todellinen ongelma ja että omaisuuden tarkoitus on tarjota keinoja, joiden avulla me voimme luoda sisältöä ja painoarvoa sille mitä me olemme. "

MITÄ OLEN KOKENUT SAAVANI SYNTYMÄLAHJAKSI? MIKÄ ON  PÄÄOMANI? MITEN KÄYTÄN SITÄ?

Tämä on eri asia kuin se mikä todentuu vastakkaisessa huoneessa 8. Siellä käsitellään sitä omaisuutta minkä ihminen ansaitsee elämänsä aikana ihmisten välisessä toiminnassa. Joka taas on tulosta siitä miten toimii inhimillisessä kanssakäymisessä 7.huoneessa. Näin on rakennettu astrologiset huoneet, ei alueista, jotka eivät ole rajattuja ja irti toisistaan, vaan kaikki seuraamusta toisesta toiseen vastakkaisten huoneiden laajentaessa aiheitta.

Mutta vielä 2. huoneen kysymyksistä: Uskaltaako ihminen paljastaa todellista itseään?

Rudhyarin tulkinnan mukaan astrologi voi kartalta löytää tämän luonteenomaisen tavan, jolla henkilö voisi parhaiten löytää tavan käyttää ominaisuuksiaan. Kartalta se löytyy 2.huoneen kärjen merkistä (perusasenne)  ja sitä hallitsevasta planeetasta ja sen aspekteista (toiminnanlaji mikä ulkoistaa perusasenteen). Tärkeää on huoneessa olevan planeetan merkitys (omaisuuden hankinnan toimintatapa).

Ihmisen elämän sisältö on kokemus. Ongelmana se mitä hän uskaltaa kokea. PÄÄMÄÄRÄNÄ 2. HUONEESSA ELÄMÄN HALTUUNOTTO!

- Itselläni on 2. huoneen kärki Kauriin merkissä. Asenteeni? Kaurismaisesti yritän järkeistää kaikkea. Ihan hyvä, jos vertaa koko kartan vesipainotteisuutta. Järkeistämällä menetän usein uskallusta juuri itseni paljastamisessa. Jopa tunteitteni ja lahjojeni paljastamisessa, koska sehän ei ole järkevää. Ehkä juuri se, että Saturnus Kauriin hallitsevana planeettana on Plutoon yhtyneenä, niin Pluto voittaa tai hajoittaa Saturnuksen kriittistä järkeilyä ja pakottaa jättämään jonkin järkeistämäni roolin välillä pois.Näin uskallan jälleen tarttua syntymälahjaksi saatuihin ominaisuuksiini kuten taiteiluun. Kunnes taas jonakin päivänä yritän järkeillä.

Se, että Kuu on siellä huoneen lopussa Kaloissa, sisältää tavan millä kohtaan elämässä uudet asiat ja ihmiset. Ja se on hyvin tunteikas, myötämielinen, intuitiivinen, osallistuva ja hapuilevakin. Olen vaikutuksille altis ja vaikutan tunteiden kautta. Kuten Kalat kuvataan sympolisesti, siinä kaksi kalaa pyörii toistensa ympärillä. Tai kaksi vastakkaista kaarta liitettynä yhteen. Vastaanottamisen ja antamisen virta yhtä herkässä. Sitä ei pysty 2. huoneen kaurisvoimakaan hillitsemään.

Kiitos siis Kuulleni. Se on todella vahva opas kuljettamaan minua kohti päämäärääni olla oma itseni.

Myös ongelmani. Jos tähän otan esiin tuon Rudhyarin ongelmakeskeisyyden, elämän voisikin kuvata portaina, ongelmien portaina. Jos ratkaiset yhden ongelman, pääset yhden portaan ylemmäs. Jos jätät ratkaisematta, työntämällä sen syrjään, olla jökötät aina samalla portaalla. Onkohan näin? Tai sitten mennään polkua välillä kompastellen, välillä kiertäen esteet. Ja välillä voi kiivetä vuorelle.

Kuuntelen juuri radiosta Reeta-Maria Kentalan rajoja rikkovaa tulkintaa Vivaldin vuodenajoista. Upeaa! Hän uskaltaa! KANNATTAA KUUNNELLA!