Olla itsenä ja kohdata toisia - 3. huone!

Haluan tonkia lisää elämää vähän syvemmältä. Pengoin ihmiselämää astrologosesta näkökulmasta 2. huoneen kautta, nyt siirryn 3. huoneeseen.

Heijastuma ikkunasta

Sen sisällöstä lyhykäisesti astrologia sanoo näin: oppiminen, sisarukset, kotimaan matkat tai päivittäinen kanssakäyminen ja elämään sopeutumisen alue.

Jos ajatellaan, että pieni lapsi on todellinen itsensä, niin minun mielestä se ei pidä paikkaansa, kun vuosia alkaa kertymään. Lapsi matkii ympäristöään herkästi, elää isän ja äidin kautta tai ihailemansa ihmisen kautta. Lapsi imee pian ympäristön arvomaailman. Päiväkodissa sen varmasti jo huomaa. Koulun alkuluokilla lapsi puhuu usein vanhempiensa kieltä. Jotakin voi nähdä myös lapsen sisimmän lahjoista mm. urheilussa, musiikissa ja yleensä luovuudessa. Myös kyvystä oppia ja toisten kohtaamisessa.

En usko, että se tuohon jää. Kyllä jokainen, niin pian kuin kykenee tunnistamaan omaa olemistaan, omaa luonnettaan, omia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan, yrittää niitä myös kaikkea käyttää tai peittää. Yleiseksi trendiksi nuorisonkin keskuudessa on tullut persoonallisuus. Kunhan ei liikaa poikkea muista, mutta jotakin omaa pitää olla.

Usein tuohon 3. huoneeseen liitetään juuri lapsuus ja alkuvuodet koulussa ja se miten tulee toimeen kaiken siinä kohtaamansa kanssa. 

En voi mitään, mutta ihastuin Dane Rudhyarin tulkintaan 1. ja 2. huoneesta. Ja siitä jatkan. Kun luen häntä, luen samalla itseäni ja monia lähimmäisiäni: JOKAPÄIVÄISEN ELÄMÄN HALLINTAA

Jos 2. huoneessa kohtaat oman itsesi kykyä olla olemassa, niin miten se toimii suhteessa ympäristöön 3. huoneessa? Onko tämä jo se tila, missä et voikaan olla oma itsesi; joudut perääntymään, kätkemään jotakin, ottamaan rooleja ja menemään sen voiman mukana, joka on ottanut jotakin eniten siitä haltuun. Kodin ja koulun ilmapiiri, sen arvot ja sen yleisen hyvän ja pahan? 

Kuinka vaikeaa onkaan ihmisen elämä! Kuinka vaikeaa on luovia karikoissa.

Ei ole yksinkertaista ja helppoa olla  OMA ITSE, jos sitä ei edes lähiympäristö hyväksy!

Rudhyar tulkitsee elämän sarjaksi KOHTAAMISIA. Se ei tarkoita pelkästään toisen ihmisen kohtaamista tai eläimen kohtaamista, vaan yleensä asioiden kohtaamisia ja tilanteiden kohtaamista, veropapereiden kohtaamista, kirjan lukemista, uutisten kuuntelemista, sairauden kohtaamista, yksinäisyyden pelkoa jne.  Kaiken sen kohtaa tietyillä tunteilla. Yleensä jo se kohtaaminen on suuri haaste, jonka koet syntyessäsi tähän maailmaan, se miten ympäristö ottaa sinut vastaan. Tulet  pian kohtaamaan rajoitukset.

Samalla tämä kaikki toimii sinulle peilinä siinä miten sinut nähdään ja miten itse koet ne tilanteet. Reflekti, kaiku, vastaus. Kaiken uuden jännityksessä on kysymys; hyväksytäänkö minua, omaa itseäni? Onko todella vihamielisen vastauksen tarkoitus jyrätä vai vahvistaa? Voiko asenteen siihen itse valita? Vai onko taustalla karman laki tai joku alitajuinen itsen valmistama tie, jotta voisi oppia jotakin? 

Rudhyar toteaa, että tehtäväsi yksilönä on löytää se paras tapa; ja paras tapa on se, joka tekee sinulle mahdolliseksi ilmaista ulospäin ja osoittaa muille mitä sinä yksilönä pohjimmaltaan olet - sinun todellinen itsesi. (suora lainaus Astro Logoksen tekstistä 100-101/2016).

Vaikeaa!

Edelleen kuitenkin kysyn, jos sitä itseä ei sittenkään oikein hyväksytä:  Onko parempi sittenkin pysyä kaapissa, erakoitua ja vetäytyä syrjään tai ottaa joku valheellinen rooli? Vai onko niin, että juuri itse onkin se itsensä pahin tuomari ja syyttäjä? Omat mielikuvat, joita ei todellisuudessa ehkä olekaan kuin itsellä, ei muilla?

Mikä kauhea testi tämä elämä kaikkinensa onkaan? Omistan oman kehoni, omat lahjani, mutta voinko niitä käyttää? Voinko niillä toimia hyväksyttävästi tässä yhteisössä? Onko niistä kenellekään hyötyä, iloa tai merkitystä? Miten selviytyy lapsi, jolle sanotaan kuinka ruma ja hankala hän on, ja kuinka hän ei ikinä olisi saanut syntyäkään? Jota sisaret vieroksuvat, suku on välinpitämätön, naapurit kaihtavat ja koulu hylkii?

Rudyar sanoo: - Kolmannen huoneen suhteet ovat alue, jolla lapsi vertaamalla itseään ulkoisen maailman olioihin sekä olemalla suhteessa niiden kanssa pyrkii saamaan selville (1) voimansa laajuuden, (2) sen arvon, minkä hän tuntee olevan hänen omaansa (3) erityyppisten käyttäytymisten seuraukset. .... Lapsi, joka kysyy loputtomasti kysymyksiä, haluaa vain tavallisesti saada tietää, miten pitkään hän pystyy vetämään jonkun huomion itseensä - toisin sanoen miten paljon hänellä on valtaa häntä ympäröiviin ihmisiin.

Mielestäni lapsen kysymyksillä on muutakin merkitystä. Mutta kyllä lapsi mielellään on keskipiste, eli vallan harjulla. Kuinka pitkään, siitä päättävät muut. 

En voi olla huomioon ottamatta turvapaikanhakijoita tässä suhteessa. Kuinka kauan he jaksavat sitä turhaumaa ja arvottomuuden tilaa, kun heillä ei ole mahdollista käyttää henkistä ominaisuuttaan? Vai onko siihen mahdollisuus?

Jokainen haluaa olla osana yhteisöä, se tarkoituksellinen palikka palapelissä.

Huomaan, että en sulata aina helposti lukemaani. Se on pakko purkaa tällä tavalla pöydälle, tekemisen kautta, jolloin asia kirkastuu. Kuin märehtivä lehmä! Seuraavalla sivulla katson, miten Rudhyar neuvoo meitä löytämään astrologiasta tukea tähän huoneeseen eli tämän elämän alueeseen. Oma kirjoitukseni on kuitenkin lyhyempi kuin lehden teksti. Sitä on 3. huoneesta kuvineen 6 sivua!

Miten ihmeessä viitsin tällaista tonkia? Taitaa olla Skorpioni Asc asialla...