Mitä on elämän hallinta?

Puhun hetken omasta transiittitilastani kartalla, sitten haluan Millerin äänen esille.

Työnakseli piirtyy kartalle sen hetken mukaan, kun aurinko on korkeammalla, on keskipäivä ja pitäisi olla silloin pirteimmillään. Itselläni on joulukuun ehkä vaikuttavin transiitti Marsin yhtymä MC:lle. Ja aikahan on tietenkin minulle se pirtein!! Yöihmisenä minulle tämä kaamos on jotenkin aina ihan omaa aikaa. Saan käpertyä omaan tilaan ajatuksieni ja tekemisieni kanssa. Ja silloin luovuuteni virta on voimakkain. Joten hyvin oikeaan hetkeen tulee tuo työn transiitti. Minulla on tosiaan monta sisältöä 'työn alla'. Kiitos transiitin lähettämästä energiasta!

Yksi työ, missä harjoittelen, on horoskooppien tekemistä taas tonttumaiseen tapaani, Joulu(astro)kalenterini tuolla ruusublogin puolella. Ehkä haluan sillä vähän herättää toisenlaisiakin ihmisiä miettimään, mitä taivas tarjoaa ja esittää taivaanmerkkien symboliikkaa. Olenhan Jupiter Jousimies 1.huoneen edustaja.

Sivu on tässä!

Minulle jo nuorena Henry Miller oli tärkeä, vähän kuin sielunkumppani. Löysin hänestä jotain aivan muuta kuin tunnetun 'huorapukin'. Löysin hänestä maailmoja ymmärtävän ja hyvin luovan ja syvällisen persoonan. Luin tässä hänen ylistyksensä inhimilliselle ja vielä turmeltumattomalle Kreikalle, jossa hän syventyy muutenkin maailman tilaan ja luovaan alueeseen ihmisessä maailmansodan alla. 

Minulle tuli halu tuoda se tähän tilaan, liekö tuossa tämän mielentilan luojana Marsin yhtymä myös Neptunukselleni ja Saturnuksen avautuva sekstiili Neptunukselle, löytää yhteys jonnekin kosmiseen tiedostamattomaan tilaan, jossa on viesti minulle ja voi olla toisellekin. Elämme aina jonkinlaiseen verkostoon kytkettynä sekä menneeseen ja tulevaan. Kumpikin tärkeä. Siksi haluan tämän Millerin tekstin tähän. Se on ajankohtainen ajatelma nytkin.

Miller, Marussin kolossi, 1941: "Minä tiedän nyt millainen maailma on, ja tietäessäni minä hyväksyn sen, sekä hyvän että pahan. Minä olen huomannut, että luova elämä merkitsee yhä epäitsekkäämpää ja epäitsekkäämpää elämää, sitä että elää enemmän maailmaan, samastaa itsensä kanssa ja siten vaikuttaa sen ytimeen, niin sanoakseni. Taide niin kuin uskontokin, siltä minusta nyt tuntuu, on  vain valmistautumista, vihkiytymistä elämän tapaan. Päämäärä on vapautuminen, vapaus, joka merkitsee suuremman vastuun ottamista. Tuntuu turhanpäiväiseltä ja viivyttävältä jatkaa kirjoittamista sen jälkeen kun on ilmaissut itsensä. Minkä tahansa ilmaisun muodon hallitsemisen täytyi välttämättä johtaa äärimmäiseen ilmaisuun - elämän hallitsemiseen. Siinä valtakunnassa jokainen on ehdottoman yksin, kasvotusten itse luomisen elementtien kanssa. Se on kokeilu jonka lopputulosta kukaan ei voi ennustaa. Jos se onnistuu, se vaikuttaa maailmaan ja tavalla josta koskaan ennen ei ole tiedetty."

Tämän voi ymmärtää ehkä hyvin monella tavalla. Mutta minulle keskeistä oli tuo "elämän hallitseminen". Miten olisi, jos jokainen voisi hallita omaa elämäänsä tasapainoisesti ottaen ja antaen, ei olemalla enemmän puolella ja puolella? Syntyisikö siitä myös hallintaa Maapalloammekin kohtaan? Syntyisikö siitä toisenlainen ihmiskunta? Kuinka vaikeaa on kuitenkin hallita omaa elämäänsä omien mielitekojen, pelkojen ja turhaumien keskellä.