lauantai 23. toukokuuta 2015

Pilvi ja varjo astrologiassa?

Tämä on minun omia ajatuksiani ja mielikuviani. Mutta tämä on myös oma blogini, jossa saan niitä vuodattaa riemurinnoin.

Kun aiemmassa blogissani tässä maalailin astrologista maisemaani ja Pluto-pilviä, niin jatkan siitä vähän vielä.

Jotakin tässä sattui aika traagista ja koomistakin samalla. Liitin sen heti tuohon Pluto neliö MC-transiittiini, joka kuitenkin nyt toukokuun aikana on siirtymässä pois, mutta palaa sitäkin uhkaavampana syksyllä.

Plutohan on yhteiskunnallinen, jopa kosminen planeetta. Mitä me tiedämme kosmisuudesta? Ei juurikaan mitään. Sen olen joskus lukenut, että fyysikot tunnistavat avaruuden hiukkasista vasta noin pari prosenttia. Jos se on sitä jotakin kosmista... Mutta yhteiskunnallisuuteen, virkavaltaan ja sen byrokratiaan ei voi olla tuon tuosta törmäämästä. Kun minun yhteiskunnallinen osanottoni on vain parissa pojassa, jossakin ammattinimityksessä ja monioissa talkootouhuissa, se ei kovin paljoa näy, mutta tuntuu sitäkin enemmän. Pienet ihmiset auttavat toisiaan, mutta auttaako valtiovalta ja hallitukset? Aina vain törmää siihen, että sielläkin taistellaan värien, aatteiden ja ideaalien kanssa. Pieni ihminen unohtuu ja se mitä varten tuo suuri koneisto yhteisössä pyörii. 

Kun kotitiehen tulee reikä, ei se ole mikään pikkujuttu, kun on kesäkahvila ja odottaa mukavaa kesää. Voi hurja miten yhteiskunnan koukerot olivat mutkikkaita, kun tulee eteen se, että kuka tietä korjaa, kuka siitä vastuussa. Päätin jo, että Pluto!!!! Mitä teet? Tähänkö tyssäsi koko kahvilatoimintani? Plutoko herättelee minua yhteisötietouteen ja sen särmikkyyksiin. 

Noh. Hyvä naapuri hankki jostain varastostaan puolikkaan saunapadan, jonka laittoi väliaikaisesti rikkoutuneeseen siltarumpuun. Sitten kärrättiin soraa päälle. Muuta apua ei löytynyt. Siis tämä asia, kuten Pluton neliökin tulevat vielä kiivaammin takaisin syksyllä. Nyt kai pitää olla vähän hiljaa hengittämättä. Aanailen että tulossa on suurempikin kiista.

Tuon varjon voisi sitten ehkä liittää suurentelevan ja mahtailevan Jupiterin varjopuoleen. Jupiter lupaa välillä niin valtavan hyvää, että olen tottunut varomaan, ehkä juuri jupiterimaiseen luonteeseeni viitaten (Jupiter Jousimiehessä 1.huoneessa). Jupiter kasvattaa egoa. 

Egon kohentuminen mielestäni väliin on ihan tervetullut seikka elämäämme. Usein kuulen sanonnan 'kuinka se ja se asia pönkitti egoani, ja jaksan taas'.

Egoa voi tarkastella kaksipuolisesti. Henkisten ihmisten mielestä se on vaara ja sielun nielijä. Ego pitäisi tuhota.

Fyysisessä elämässä tarvitsemme sitä. Sen kautta pysymme pystyssä ja henki pihisee väliin heikommin, väliin voimakkaammin. Emme ole korkeavärähteisiä enkeleitä. Meidät on luotu olemaan sieluna ja egona yhdessä. Siinä kasvamme ja hiomme särmiämme. 

Varjo on psykologiassa Jungin mielestä meissä se puoli, mihin sullomme vaikeita asioita ja niitä, joita emme jaksa ottaa esille päivänvaloon. Joskus tuntuu, että oikein sisäänpäin kääntynyt ihminen elää varjomaailmassaan. Näen sen myös suojana. Siellä varjossa ei ole näkyvillä, ei toisten silmissä, ei vaarassa. Siellä voi rauhassa märehtiä elämää ja sen kosketusta itseensä. Yhtäkkiä sieltä voi valoon pulpahtaa valtavat energiavoimat ja rohkeus!! Olen sen nähnyt, miten se toimii. Se on joskus uskomatonta!

Varjon toinen puoli on  valo yhtä hyvin kuin valon toinen puoli on varjo. Siksi Jupiterillakin on varjopuolensa. Tähän kesän alkuun itsellä sattuu Jupiterin sekstiili MC:hen, joka vähän puhaltelee lounatuulen lailla noita Pluto-pilviä nyt pois, mutta lupaa niin hyvää, että nielasta pitää.

Tämä aika Jupiterilta on testi. Onko tämä kahvilajuttu minun omani (kolmen iloisen vuoden jälkeen?)? Jaksanko sitä? Ego? Kohottaako se egoa vähän liiankin paljon vai opinko olemaan kiitollinen ja nöyrä sille mitä vielä pystyn tekemään? Onko kaikki se apu, mitä olen saanut ja ihmeelliset onnenpotkut kannustamassa minua. Onko niillä tarkoitus potkia minua itseäni antamaan jotakin enemmän? Olenko velassa ja velvollinen? Vai olenko vain ansainnut sen kaiken? Uskon, että molemmat viimeksi lausutut kysymykset ovat egon maailmaa. Koska siihen liittyy pelko ja itseriittoisuus. Missä sielu? Miten se voi? Joskus on vain niin hyvä olla, kuitenkin.

Kolme kotini remonttipaikkaa odottaa vahvaa, osaavaa kättä. Minä tumpelo seison ja mietin, miten siitä suoriutua. Koti on linnani. Ja yritän pitää sitä yllä, ettei se romahda. Jupiterin sekstiili IC.

Kuitenkin, on ihmeen hyvä miettiä näitä pulmia jonkin teorian kautta. Astrologia vaikuttaa olevan oiva teoria tähän. Onko se teoria?

Voi että toivoisin, että joku toinenkin joskus näistä keskustelisi...

4 kommenttia:

  1. Hei vaan! Oikein hyviä huomioita, kuten tuo että ego kuuluu tähän maaelämään, henkisyyttä epäilemättä pitää yrittää jalostaa itsessään, mutta tänne pallolle ei varmaankaan tarvitse enää sitten palata, kun on kovin 'jalostunut' henkisesti? Kunhan ei päästä itseään pelkän materian varaankaan, niin elämä toimii paremmin? Olen jo nuoresta asti tutkaillut astrologiaakin, mutta enempi muitten oivallusten kautta, en oikein itse osaa soveltaa sitä noin. Olen oikein kiitollinen erilaisista astrologia-blogeista, niistä oppii aina jotain uutta, mukavaa että toiset jakavat osaamistaan ja ajatuksiaan muillekin. (Harmi että astrologia on niin väärinymmärrettyä ja vähäteltyä nykyään, kun se kuitenkin toimii mielestäni paremmin, kuin vaikkapa psykologia, ihmisten ymmärtämisen apuna.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti kiitos! Ihme ja kumma, kun naapuritkin alkavat keskustelemaan kanssani astrologiasta. En ole tiennyt, että hekin siitä ovat kiinnostuneita. Tulevat 'kaapista'. Uskon, että kiinnostusta löytyy, mutta sitä ei hevillä uskalleta edes esille ottaa, pelätään naurettavuutta.
      Kun opiskelet enemmän, opit kyllä lukemaan symboleita ja niiden suhdetta sisimpääsi. Onnea matkalle!

      Poista
  2. Itse havahduin tuohon samaan teitten kuntoon väistellessäni maalaismaisemien hiekkateiden kuoppia.
    Jos ei sen hiekkatien varrella ole ministerin kesämökkiä, niin kuopilla ei niin väliä täällä kehäkolmosen ulkopuolella; rahat menevät metrorakentamiseen.
    En pidä Plutoa yhteiskunnallisena sinänsä, Manalan valtias kurkistelee maan alta, muistutellen olemassaolostaan. Sen sijaintimerkki Kauris kyllä sinällään tuo esille mihin verorahoja käytetään
    ja kun se Pluto on kvinkunssissa Jupiteriin Leijonassa, niin poliittiset hallitusneuvottelijathan parhaillaan pohtivat, mihin ja miten niitä verorahoja käytetään. Julkinen (etelän hyvinvointitalous) ei näe teitten kuoppia eikä pienen yksityisyrittäjän arkea.Keskitulokin on nähty sen suuruisena ettei meikäläinen ainakaan niihin tuloihin yllä, vaikka tuloillaan toimeen tuleekin.

    Retro-Merkurius Kaksosista, matkaajien planeetta, kompastelee kuoppiin myös.
    Jos sitten on myös ongelman ratkaisussa kekseliäs..:)

    Pohdit kahvilayritystä.
    Sehän lie sinulle positiivisena sosiaalista kanssakäymistä, Uranus-Cerestä Kaksosissa,
    pullantuoksua 7 huoneessa. Transiittina retro-Pallas Jousimiehestä, uranainen, yrittäjä,
    oppositiosta laittanee miettimään jaksaako, tuottaako se tarpeeksi työhön nähden, onko mielekästä?
    Mielekästä lie, soljuen kolmiolla mennen juuri nyt ?
    Ceres - Mars - Yläsolmu ilmakolmiolla.

    Kotisi on linnasi,
    Leijonassa Vesta, Jupiterin ja Junon yhyttämänä.
    Tarvii Juno sitoutumista ja muitten apua.
    Tämä kuvio varmaan myös laittaa pohtimaan mihin sitoutuu,
    mihin keskittyy, mikä on Vesta -fokus.
    Missä sydän, siellä tekeminen.
    Ehkä sitten elokuulla olet viisaampi, kokemusta rikkaampi,
    ja rättipoikki :)) kun progekuu yhtyy Plutoon Leijonassa.

    Mukavaa avajaispäivää kahvilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nikki vierailustasi! Hyvin tässä ryystettiin ja sotkettiin liina avajaispäivänä. Hauskaa oli ja näyttää jatkuneen nuo ryystäjäisharjoitukset.
      Totta se on, Pluto energiat tulevat taustalta, aina yllättävältä suunnalta, johon yhteisö tarttuu omalla tavallaan. Maa liikkuu. Täälläkin, mm. työntää kauheita kivenjärkäleitä maan alta, sellaisia joihin ei ihmisvoimat eivätkä pienet kauhatkaan pysty mitään. Onneksi on naapurissa mies, joka koputtelemalla kiveä, jo tunnistaa sen koon. Ne särkevät maata, teitä, jopa taloja. Nyt on tie kestävän näköinen, ainakin vähäksi aikaa. Syksyllä täytynee ottaa esille asia taas naapuruston kanssa. Metsähallitus suuttui tiestä, Jätinkirkot ovat taas museovieraston hallusssa, se siitä.
      Uranaisena olen leikittelijä, varsinainen pakkaus omalla tavallani. Toiset viihtyvät, toiset eivät. Luotan 'kokooja-ominaisuuteeni' Olisko se tuo Ceres ja nyt mukava ilmakolmio! Kiitos! Hyvä kun muistutit progekuun menosta! Huh!

      Poista

Olen tosi iloinen kommenteistasi!