Pilvi ja varjo astrologiassa?

Tämä on minun omia ajatuksiani ja mielikuviani. Mutta tämä on myös oma blogini, jossa saan niitä vuodattaa riemurinnoin.

Kun aiemmassa blogissani tässä maalailin astrologista maisemaani ja Pluto-pilviä, niin jatkan siitä vähän vielä.

Jotakin tässä sattui aika traagista ja koomistakin samalla. Liitin sen heti tuohon Pluto neliö MC-transiittiini, joka kuitenkin nyt toukokuun aikana on siirtymässä pois, mutta palaa sitäkin uhkaavampana syksyllä.

Plutohan on yhteiskunnallinen, jopa kosminen planeetta. Mitä me tiedämme kosmisuudesta? Ei juurikaan mitään. Sen olen joskus lukenut, että fyysikot tunnistavat avaruuden hiukkasista vasta noin pari prosenttia. Jos se on sitä jotakin kosmista... Mutta yhteiskunnallisuuteen, virkavaltaan ja sen byrokratiaan ei voi olla tuon tuosta törmäämästä. Kun minun yhteiskunnallinen osanottoni on vain parissa pojassa, jossakin ammattinimityksessä ja monioissa talkootouhuissa, se ei kovin paljoa näy, mutta tuntuu sitäkin enemmän. Pienet ihmiset auttavat toisiaan, mutta auttaako valtiovalta ja hallitukset? Aina vain törmää siihen, että sielläkin taistellaan värien, aatteiden ja ideaalien kanssa. Pieni ihminen unohtuu ja se mitä varten tuo suuri koneisto yhteisössä pyörii. 

Kun kotitiehen tulee reikä, ei se ole mikään pikkujuttu, kun on kesäkahvila ja odottaa mukavaa kesää. Voi hurja miten yhteiskunnan koukerot olivat mutkikkaita, kun tulee eteen se, että kuka tietä korjaa, kuka siitä vastuussa. Päätin jo, että Pluto!!!! Mitä teet? Tähänkö tyssäsi koko kahvilatoimintani? Plutoko herättelee minua yhteisötietouteen ja sen särmikkyyksiin. 

Noh. Hyvä naapuri hankki jostain varastostaan puolikkaan saunapadan, jonka laittoi väliaikaisesti rikkoutuneeseen siltarumpuun. Sitten kärrättiin soraa päälle. Muuta apua ei löytynyt. Siis tämä asia, kuten Pluton neliökin tulevat vielä kiivaammin takaisin syksyllä. Nyt kai pitää olla vähän hiljaa hengittämättä. Aanailen että tulossa on suurempikin kiista.

Tuon varjon voisi sitten ehkä liittää suurentelevan ja mahtailevan Jupiterin varjopuoleen. Jupiter lupaa välillä niin valtavan hyvää, että olen tottunut varomaan, ehkä juuri jupiterimaiseen luonteeseeni viitaten (Jupiter Jousimiehessä 1.huoneessa). Jupiter kasvattaa egoa. 

Egon kohentuminen mielestäni väliin on ihan tervetullut seikka elämäämme. Usein kuulen sanonnan 'kuinka se ja se asia pönkitti egoani, ja jaksan taas'.

Egoa voi tarkastella kaksipuolisesti. Henkisten ihmisten mielestä se on vaara ja sielun nielijä. Ego pitäisi tuhota.

Fyysisessä elämässä tarvitsemme sitä. Sen kautta pysymme pystyssä ja henki pihisee väliin heikommin, väliin voimakkaammin. Emme ole korkeavärähteisiä enkeleitä. Meidät on luotu olemaan sieluna ja egona yhdessä. Siinä kasvamme ja hiomme särmiämme. 

Varjo on psykologiassa Jungin mielestä meissä se puoli, mihin sullomme vaikeita asioita ja niitä, joita emme jaksa ottaa esille päivänvaloon. Joskus tuntuu, että oikein sisäänpäin kääntynyt ihminen elää varjomaailmassaan. Näen sen myös suojana. Siellä varjossa ei ole näkyvillä, ei toisten silmissä, ei vaarassa. Siellä voi rauhassa märehtiä elämää ja sen kosketusta itseensä. Yhtäkkiä sieltä voi valoon pulpahtaa valtavat energiavoimat ja rohkeus!! Olen sen nähnyt, miten se toimii. Se on joskus uskomatonta!

Varjon toinen puoli on  valo yhtä hyvin kuin valon toinen puoli on varjo. Siksi Jupiterillakin on varjopuolensa. Tähän kesän alkuun itsellä sattuu Jupiterin sekstiili MC:hen, joka vähän puhaltelee lounatuulen lailla noita Pluto-pilviä nyt pois, mutta lupaa niin hyvää, että nielasta pitää.

Tämä aika Jupiterilta on testi. Onko tämä kahvilajuttu minun omani (kolmen iloisen vuoden jälkeen?)? Jaksanko sitä? Ego? Kohottaako se egoa vähän liiankin paljon vai opinko olemaan kiitollinen ja nöyrä sille mitä vielä pystyn tekemään? Onko kaikki se apu, mitä olen saanut ja ihmeelliset onnenpotkut kannustamassa minua. Onko niillä tarkoitus potkia minua itseäni antamaan jotakin enemmän? Olenko velassa ja velvollinen? Vai olenko vain ansainnut sen kaiken? Uskon, että molemmat viimeksi lausutut kysymykset ovat egon maailmaa. Koska siihen liittyy pelko ja itseriittoisuus. Missä sielu? Miten se voi? Joskus on vain niin hyvä olla, kuitenkin.

Kolme kotini remonttipaikkaa odottaa vahvaa, osaavaa kättä. Minä tumpelo seison ja mietin, miten siitä suoriutua. Koti on linnani. Ja yritän pitää sitä yllä, ettei se romahda. Jupiterin sekstiili IC.

Kuitenkin, on ihmeen hyvä miettiä näitä pulmia jonkin teorian kautta. Astrologia vaikuttaa olevan oiva teoria tähän. Onko se teoria?

Voi että toivoisin, että joku toinenkin joskus näistä keskustelisi...