La Campanella

Minä olen ihan järjellä ja teorialla yrittänyt ymmärtää jotakin astrologiasta. Tässä tapauksessa mittelössä Marsin suhteesta Maapalloon, muihin planeettoihin ja pieneen ihmiseen nimeltä Metsätonttu. Tuntuu, että ei siinä kyytiin pääse ollenkaan.

Entäs jos ottais ne pohojolan noitamaiset vaistot ja mielikuvat mukkaan? Silloin voisi tuntea olevansa omillansa. Näin pääsiäisaikaan vois lennellä vaikka sillä luudalla sen Marsin ympärillä. Jihuuuu! Viuh!

Alan olla aika täynnä tuota Neitsyen järkevyyttä ja iänikuista pohdintaa. Pitäs saada elääkin!

Minä en ole yhtään Mars-ihmisiä. Ei minulla ole Mars korostuneesti kartalla. Ei tulielementeissä, ei ykköshuoneessa, ei omassa merkissään eikä sillä  juurikaan ole aspekteja. Ainoa korostuneisuus on NYT juuri, kun se perääntyy minun Mars-merkissä eli Neitsyessä.

Tykkään, kun eräs ystäväni sanoi Marsin energioista hengissäselviytymiskeinoksi. Sen on pakko olla kartalla, jotta selviää, pystyy jonkinlaiseen toimintaan. Marsiin ei liity ilkeyttä. Se ei kiertele, eikä kaartele, ei kadehdi eikä kieroile. Sen tehtävä on vain pukata energioita toimimaan. Kuitenkin sen toiminnan tuotos henkilöstä riippuen voi sitten olla äärilaidasta toiseen.

Olen tuntenut että nyt on toimittu hitaasti, kyllästyttävän hitaasti. Jupiterimainen kärsivällisyyteni on melkein lopussa. Ja siksipäs se onkin ollut minun onnekseni. Sen näkee sitten, kun käynnistän kaikki ne suunnitelmani, joiden kanssa olen ahertanut kuumenevaa nuppia ja paperisotaa myöten. Käynnistän ne mukavasti Marsin pysähtymisen ja kääntymisen mukana tässä ’kuussa’.

Tanko(luuta)tanssin suomenmestari Henriikka Roo. Pannu ja kissat uupuvat. Satakunnan Sanomat

Sitten luuta lentää, eikä sitä pysäytä mikään! Jos se Kyöpelinvuori onkin Marsissa? Sillä ei näistä astroasioista selviä ilman vilkasta mielikuvitusta tai ilman luovaa hulluutta. Uskon, että juuri tuo seikkailijahuoneen luonne ja Marsin neliö Jupiterin kanssa sykkii sitä energiaa, missä luovuus pääsee synnyttämään elämää.

Sopiipas hyvin yhteen, sillä kyllähän luudan varrella keikkuu se nokipannu (kahvilahanke) ja perää pitää kissa, kaksikin. Kukas se sanoikaan, että Marsin energia on lähellä kissan energiaa? Olen nimittäin varannut jo itselleni eräästä vastasyntyneestä poikueesta pari kissanpoikasta. Pyysin jopa laittamaan ylös niiden syntymäajan. Taidan sen perusteella ottaakin katraasta omani. Täydenkuun aikaan ne pitää syntyä. Kaksi oli syntynyt juuri ennen täyttä kuuta. Pari tuntia, niin selkkis!

Mitä tämä sitten muuta on kuin noitamaista totuutta!

Rakastan tätä kappaletta. Se on paholaismaisen virtuoosin Paganinin säveltämä ja sen nimi on La Campanella eli noitatanssi. Siinä on varmaankin Mars-energinen mies parhaimmillaan!