Kurkistusta asteroidien maailmaan

Voi itku, että asioita peruuntuu! Tuntuu, että ei mikään pidä paikkaansa. Mukava laittaa tämä kaikki Marsin ja Merkuriuksen perääntymisen syyksi.

Onko pakko kaivaa jotakin mukavaa astrologisesta maailmasta. Ja yksi mukava juttu on asteroidit!

Olen kartallani silloin tällöin seuraillut muutaman minulle tärkeän asteroidin liikkumista suhteessa syntymäkarttaani. Tärkeä ja tärkeä? Tiedämmekö itsekään mitä tarkoittaa ensinnäkään sana tärkeä ja tiedämmekö mikä oikeasti on meille tärkeää. Uskomme tärkeyteen. Uskon esimerkiksi, että asteroidi nimeltä Rosa on minulle tärkeä. Uskon jopa, että Rosa-asteroidin löytöaikoihin sen tiedemieslöytäjä oli salaisesti rakastanut erääseen tiedenaiseen nimeltä Rosa, tästä asteroidin nimikin. Hyvin enteellistä. Sillä jo symbolina ruusu kätkee salaisuuksia uumeniinsa. Tässä yksi. Toinen asteroidi on tietenkin Rosengard ja kolmas Diana, jumalatar-arkkityyppini. Horus-asteroidiakin olen seuraillut, sillä alkuaikoina, kun aloitin perustamaan ruusutarhaani, juuri Horus kulki käsikädessä Rosan kanssa. Jotenkin yhdistän Horuksen mieheeni ja miehiseen voimaan. Saahan näillä leikkiä siten miten haluttaa. Tosin Horuksen meno on vähän vauhdikkaampaa kuin Rosan, mutta mieheni kuollessa se kulki hetken Rosan kanssa.

Syntymäkartallani Rosa on yhteisöhuoneessa 11 Skorpionissa ja yhtymässä Horus-asteroidin ja Kheironin kanssa. Rakensin ruusutarhan mieheni muistolle. Viime vuosina juuri ruusut ovat muodostaneet minulle kanavan yhteisöön, ainakin ruusuyhteisöön. Rosan yhtymän Kheironiin katson tukevan terveyttäni kuin myös voin sitä kautta tervehdyttää ehkä yhteisöäkin ympärilläni jakamalla ruusutietoutta.

Viime vuoden Rosa-asteroidini on kulkenut hyvin vetisissä olosuhteissa Kaloissa. Tällä hetkellä Rosa on Härässä, pian yhtyen Kuun yläsolmuuni. Horus on mennyt omia menojaan ja on Skorpionissa juuri tällä hetkellä yhtymässä karttani Rosaan. Aika hauska! Ehkä tämä on se hetki, jolloin ruusutarhani on kasvuvauhdissa voimallisimmin. Ehkä en laajenna tätä hommaa tästä enää enempää. Johonkin pitäisi laittaa raja. Kyllä 80 ruusulajia on jo ihan hyvä!

Härässä kulkee Rosan edellä myös Merkurius, Venus ja Aurinko! Tämän kaiken pitäisi povata ruusutarhalleni hyviä aikoja, eikö vain? Viides huonehan edustaa luovuutta ja mukavia hetkiä. Diana-asteroidilla on ollut paluu vähän aikaa sitten ja kun se on peruuttavassa asemassa, se voi koskettaa uudella paluulla. Mitähän se tarkoittanee? Mitä olisi nyt syytä puolustaa? 

Ei tätä kaikkea pidä ottaa niin tosissaan, mutta tämäkin on eräänlaista astrologista harjoitusta. Jokainen voisi löytyy itselleen ominaisen tai symbolisesti koskettavan asteroidin ja katsella sen kulkua. Projisoida. Heijastaa itselle kuva jostakin. 

Nyt täytyi palata tuohon viidennen huoneen yläsolmuun Härässä, sillä jotenkin ruusu liittyy nyt vapauttamaan uinuvia luovia voimiani. Tosi on, että ruusu on luonut minulle aivan uudenlaisen maailman. Nyt minun olisi löydettävä siitä jotakin uudistuvaa, "Jos yksilö käyttää solmuaan viisaasti, hänen sosiaalinen elämänsä on laajenevaa ja hänen suosionsa ja menestyksensä ei ylitä kohtuutta", kirjoittaa Raimo Nikula kirjassaan Astrologian ihmiskuva. Hän jatkaa tuoden esiin tässä erään vaaran, jonka tunnistan myös ruusun kautta: Kadottaa itsensä verkostoihin (nettiin?) tai sopimuksiin ja tukahduttaa luova voima! 

Tämä minun piti tulla tarkistamaan. Aivan kuin ruusu olisi salaperäisesti johdattanut minut tuohon! Vaikka...Rosengard juurikartallani on perääntyvässä asemassa. 

Missä on Rosengard-asteroidi nyt? Syntymäkartallanihan se on Kauriissa. Tietenkin, kuten mieheni Au ja omani vastapari merkeissä. Nyt Rosengard on valloittavasti tullut Kaksosiin. Ja auta armias, kun kirjani Ruusutarhan tarinoita ilmestyy viikon päästä, taidan olla suuna päänä koko muori!

Tämä tutkiminen piristi minua  huomattavasti tuolta perääntyvien asioiden harmimaailmasta!

Marsin kyydissä kolmas perääntyminen!

Marsin kyydissä on menossa nyt jo Marsin kolmas perääntymisjakso. Pakki päällä taas! Mitähän piti tarkastella uusiksi? Siis tämä siitä ajasta, kun aloin kirjoittamaan tätä blogia.

Ensimmäinen osui kolme kertaa minun Marsin paluuseen Neitsyessä vuonna 2012. Se oli vaikeaa aikaa. En tiennyt miten selviän taloudellisesti yksin taloremontin kanssa. Pidin pari vuotta kirjanpitoa ja lähetin anomuksia sinne ja tänne. Se oli yhtä laskemista ja paperien täyttämistä, byrokratiaa niin että se täytti jo vatsanikin. Punaisena lankana elämässäni onneksi oli ruusut ja kahvila. Ilman ystäviä ja niiden tukea en olisi ehkä jaksanut aloittaa uudenlaista elämää. Kuitenkin minulla oli tahtoa ja päämäärää, jonne Marskin oli minua vauhdittamassa, tosin monen testin kautta.

Jos vielä ottaa huomioon sen elämänalueen, missä tuo perääntyminen tapahtui, niin nappiin osui. 9.huone on totuuden etsimistä, filosofiaa ja henkisen yliopiston läpikäymistä. Sitäkin, että miten talon keskuslämmitys toimii ja mistä tilaan viemärinpuhdistajan ja nuohoojan. Astrlogiakin tuli enemmän elämääni tämän blogin myötä. Yrityskurssi ja uudenlaiset ihmiset! Filososofian keskeisimpänä asiana se, mitä tämä persoona tarvitsee elämäänsä. Tarvitsin paljon, mutta päätin, että ei toisen kautta. Itse se elämä pitää rakentaa.

Toinen perääntyminen oli pikkuisen helpompi. Se osui Vaaka-merkkiin ja seilasi kolme kertaa päivätajuntaani eli MC:hen. Halusin sinne ja tänne, enkä tiennyt minne. Päättämättömyyden aikaa. Aittaremontti käynnissä. Se seilaaminen oli maaliskuusta toukokuun puoliväliin 2014. Vertasin silloin sitä aikaa Neitsyt-ajan perääntymiseen TÄSSÄ.  Silloin Irlannin matka vaihtui moottorisahaan. Ja puita pinottiin.

Tämä peruutusistunto käytiin huoneessa 11. Todellakin halusin kuulua vielä yhteiskuntaan ja osallistua siihen, jopa tuoda taitojani sen käytettäväksi. Kerrankin sain tehdä sitä mitä halusin. Kesällä puutarhahommia ja talvella luovaa kirjoittamista. Kaiken sen arjenkin keskellä tosiasiana se, että elämässä selviäminen on kiinni fyysisestä terveydestä ja mielen tasapainosta.

Tämän hetken Marsin perääntyminen tapahtuukin sitten jo Skorpionin vetisissä ja Jousimiehen tuulisissa  maisemissa alueella, missä olisi otettava huomioon Minä ja Toinen; Asc ja Dc. Siis huone numero 1. Mitä minä on suhteessa sinään? Taidan ottaa esille vanhan Buberin filososiakirjan Minä ja Sinä. Sitä tulen varmaan tässä vielä siteeraamaan. Enhän minä tunne itseäni. Ihmettelen joskus, kun jopa nuoremmat sanovat, että kyllähän minä itseni jo tiedän. Toisten ymmärtämisessä se vaikeus piilee.

Nytkin pinotaan puita. Joka keväinen homma. Sirkkeli soi joka, välissä kun on satamatta. Sitä tosin en itse käytä. Toinen pojista on auttamassa. Ja lapio heiluu navetan takana salaojan kaivuussa ja tomaattimökin pohjan kanssa. Pari päivää heiluttelin lapiota niin, että kuljen melkein vinossa ja jalkoja pakottaa. Oikeastaan koko kevät on ollut hyvin päämäärähakuista toimintaa. Harmittaa vain kun astrologian kurssi piti perua. Liekö siihen syynä juuri Marsin perääntyminen yhdessä Merkuriuksen perääntymisen kanssa? 

Liisan blogissa "Taivaanmerkit" on tästä lähemmin TÄSSÄ. 

Jotenkin nautin olostani silloin kun Mars liikkui rauhassa pitkin Jousimiehen tähtikuviota. Se on jo kuukauden verran perääntynyt ja on nyt 4 astetta Jousimiestä. Se perääntyy Skorpioniin asti  ja lähtee takaisin kesäkuun 30. päivä. Eli nyt se tulee yhtymään Nousumerkkiini kolme kertaa. On henkisen kasvun paikkaa! Jousimiesenergia haluaisi opettaa ja opastaa, tarttua uusiin juttuihin ja kokeilla. Innostusta on ollut vaikka muille jakaa, mutta jotenkin on jostakin tullut aina seinää vastaan. Onneksi suurimman aloitteen tein ennen Marsin perääntymisen alkua. Eikö Marsin pitäisikin nyt tuplata tuota tekemisen meininkiä eikä jarruttaa? Eipä silti. Kahvilaakin on jo siivottu kesäkuntoon. Se ottaa ensimmäisiä vieraita vastaan ensi viikolla. Kolme ryhmää on tulossa. Eräs kyllä heti ilmoitti, että jos sataa, he eivät tule. Tarkoituksena heillä oli retkeillä lähimetsissä. Eniten olen iloinen kulttuuriväen vierailusta. He eivät aikoneet sadetta pelätä, mutta tiedä häntä. Samalla tavalla heittää kyllä sääennustajienkin jutut volttia välillä. Tälle päivällekin luvattiin rankkaa sadetta, mutta mitä tuo nyt vähän 'tihhuutti' silloin tällöin. Nyt eivät mitkään ennustukset tai lupaukset pidä paikkaansa.

En anna sen häiritä touhujani. Tomaattimökin ensiaskeleet on otettu ja ties jos vaikka ensi keväänä siellä tuoksuisivat yrtit ja tomaatit! Luotan jälleen omaan kahvinkeitto- ja pullanleipomistaitoihini, jaksamiseeni ja vieraisiini. Jos Mars on omissa maailmoissaan, niin Jupiter tietää mitä tekee, kun se tulee juuri silloin yhtymään syntymäkartan Marsille. Siitähän bongasin ensimmäisen aukiolopäivänkin.

Tähän täytyy ottaa mukaan nyt Myrskyluodon Maija,  Lasse Mårtenson ja taistelu selviämisestä.

Maan merkkini Kauris!

Sain uusimman Astro Logoksen, 2016/98, käsiini muutama päivä sitten. Suurinta mielenkiintoani herätti Tarja Elorannan teksti, jossa hän pohtii aihettaan Polaarimerkkiparit aina yhdessä.

Ja taas otan rinnalle tähän oman napani kartan. Jos siis olen Aurinkomerkiltäni Rapu, niin "Edustan Ravun ja Kauriin merkkipolariteettia", kuten Tarja sen ilmaisee.

On ihan tosi asia, että "minä" on tietyllä tavalla Maan ja Auringon välitilassa. Aurinko edessäni säteili syntymähetkelläni kauttansa Rapu-energiaa ja Maa minun takanani (alla, sivulla, ympärillä?) heijastamassa oppositiopuolelta Kauris-energiaa. Maa-planeetta silloin suorastaan imee Kauris-energiaa toiselta puolelta ja toiselta Rapu-energiaa syntymähetkelläni. 

Tarja Enoranta pohtii tätä polariteettia kaikkien merkkien oppositiosuhteessa ja tuo siihen näkökannoillaan rikkautta, mitä kannattaa muidenkin pohtia.

Minä kuitenkin ihmettelen, että eikö itselleni tuo Kauris jää jotenkin Maan varjoon. Niin kiehtovalta ja kannustavaltakin kuin tuo polariteetti kuulostaa, niin onhan sitä vaikea itselle tunnistaa. Kuitenkin suorastaan olen ilahtunut Tarjan tarjoamasta tulkinnasta. Näinhän saan maa-elementtiä kartalleni, jota juuri on uupunut. Jukra vie! 

Tarjan kirjoituksen mukaan itselläni on samalla tavalla Stellium (Ravussa) ja vastapäätä oleva Kauris-merkki on tyhjä huone. Siis täynnä kuitenkin maa-elementtiä. Paitsi...huomioin aika jännittävän seikan.

Olenhan yli 30 vuotta katsonut peiliin Kauris-miestäni. Hän kesytti jousimiesmäisesti villin Rapu-naisen ja tähän asetuin, jo 36 vuotta tuli täyteen. En missään ole pysynyt näin kauan. Ja vieläkin aion pysyä. Kaurismaisesti jalkani ovat tukevasti maassa sitä hyväksi käyttäen. Siitä saan energiani ja terveyteni. Sen huomasin, kun aloin rakentamaan mieheni muistoksi ruusutarhaa. Tarha on hoitanut ja kasvattanut minua. 

Ei siis ole yhtään kummallista, että tuolla karttani Kauriissa asustaa pieni asteroidi, jonka otin mukaani ruusujen kera nimeltään 'Rosengard'. 

Kauniin ja suotuisan nimen on Tarja antanut tälle Rapu-Kauris akselille, Selviytyjät. Kyllä vaan. Jos Rapu on runsauden ja kasvun puolella, Kauris edustaa tiiviyttä ja niukkuutta. Jos Ravussa on huippuhetket ja aallonpohjat vesi-elementin mukaan, Kauris pyrkii vakauttamaan ja säilyttämään, Tarjan sanojen mukaan. Juuri näin! Missä olisinkaan, jos Kauris-mieheni ei olisi kiskonut minua maahan. Enhän muinoin tiennyt, että on olemassa myös oma polariteettini Kauris, joka heittää pelastusrenkaan. Tiedän nyt, että Rapu on äärettömyyden kahdeksikko, paljous josta virtaa. Siihen Kauris-mieheni ihastui, tarvitsi sitä. Eli hän Kauriina kohtasi myös oman polariteettinsa Rapuna. 

Enpä tiennyt tuotakaan, että siksi Jupiter viihtyy Ravussa, ylennysmerkissään. Jupiterin lapsi. Kun miehelläni ja minulla oli kummallakin Jupiter Jousimiehessä ikäerosta huolimatta, se kolahti polariteetissakin ja takasi hyvän paketin. 

Mukavasti Tarja kirjoittaa, että Rapu on ihon alla, lähellä. Kauris taas on etäisempi, välillinen ja on enemmän yhteiskunnallisella tasolla. Kauris-mieheni osoitti minulle hyvin elävästi tuon polariteettini, ja minä hänelle tuon ihon alueen. 

.

Hurja, kuinka paljon voi toinen antaa ja osoittaa, ainakin silloin, kun merkit ovat oppositiossa peileinä!

Toinen juttu on sitten, jos verrataan Kuun polariteettia. Minulla se olisi Kalat-Neitsyt. Miksi ei sitten myös Nousumerkin Skorpioni-Härkä? Näin ollen minulla olisikin maa-elementtiä yhtä paljon kuin vettäkin. 

Joskus tuntuu, että astrologiaa voi tulkita niin monella tavalla ja monelta kantilta, että se menee ympäripyöreäksi. 

Härkää, härkää!

Härkä on niin ihana! Se on niin dynaaminen, seisoo paksuilla jaloillaan vahvasti maassa. Se ojentelee ja kallistelee paksua niskaansa. Sitten voi kohdata sen rauhalliset syvät silmät. Sen sieraimet puhkuvat, vähän värisevät. Ja sitä kaikkea katsoo syvällä kunnioituksella.

Näin olen kohdannut härän.

Taivaallisen härän kohtaaminen tuntuu vähän samanlaiselta. Nythän siellä on Aurinko, Venus, Merkurius sekä Kuu Härkä-energioissa. Haluan seistä paksusti maan kamaralla, tonkia sitä, haistaa ja kaivaa. Kunhan välillä ojennan selkääni, pyörittelen niskaani ja varmasti katselen kaunista luontoa yhtä lempeillä silmillä kuin itse Härkäkin kaikkea. Niin härkämäisen upea on luonto ja jopa ilmanala näinä päivinä.

Tottakai olen tarttunut moneen konkreettiseen asiaan. Olen jopa istuttanut perunat. Olen rakentanut sillan. Olen kaivanut ison vahvan pensaan ylös ja siirtänyt toiseen paikkaan. Olen murjonut vanhan kukkapenkin ja istuttanut vanhoja perennoja hajoittaen ne ruukkuihin, jossa ne saavat kasvaa niin kauan, kunnes löytävät ottajan tai uuden paikan. Nyt lämmitin savusaunan.

Sammalsohvani kuvatkoon nyt tuota härkämäistä asentoa.

Luonto on arvossa nyt! Olen siellä vaeltanut jo pitkin poikin. Joku on löytänyt karhun jäljetkin sieltä, en mokomaa huomannut. Tulin juuri ystäväni Härän luota grilli-illasta. Pöytä notkui herkkuja! Kaikki kaunista, paljon kauniita värejä. Nyt odottelen, kunnes miehet tulevat saunasta, jotta voin siellä köllötellä. Imeä itseeni bioenergiaa, jota juuri savusaunassa on eniten.

Härkä-aika on nautinnon aikaa, syömisen ja lököttelyn. Luonto nauttii, miksi ei sen lapsikin. Härkä on rakkauden aikaa myös. Venus on omassa merkissään ja pehmentää kyynisenkin otetta elämään. Samalla kun Venus herättää kauneuden kaipuuta tässä, se myös herättää huomaamaan  erityisesti ystävät ja rakkaat läheiset. Suojelunkaipuu heitä kuin myös luontoa kohtaan voimistuu. Kunhan Härkä muistaisi, että ei hän sitä kaikkea omista. Ei vain kahmisi jotakin itselleen liikaa. Härälle kun ei tahdo mikään riittää. 

Mutta eipä pidetä kiirettä. Otetaan joka toukokuisesta hetkestä kiinni kaikki mahdollinen. Kuin piiiitkä ihana rakastelu. Ei haaskata aikaa komeron nurkkiin, ei netin kanssa sohimiseen, ei pikkumaiseen kinasteluun. Nielaistaan sekin naapurin vihoviimeinen kelju huomautus. Annetaan takaisin sopivassa tilanteessa kaksin mitoin sitten myöhemmin. Istutaan kivelle tai pihakeinuun ja hengitetään maan voimaa. Sitä tarvitaan seuraavassa hetkessä, viimeistään kun tullaan kylmään kesäkuuhun. Eikö tähän jo totuttu viime vuodelta.

Näin kirjoitin nyt härkämäisesti nautiskellen...

Astrologiaa Raahen seudulla

Olen huomannut, että astrologia on todettu lähiympäristössäni erittäin kiinnostavana.

Kahden viime vuoden aikana olen rohkeasti pitänyt kaksi alkeiskurssia, joita juurikaan en mainostanut paljoa muuten kuin tuttujen keskuudessa sähköpostin ja facebookin kautta. Osanottajia oli kummassakin ryhmässä 7-8, ihan sopiva määrä.

Tämä on innostanut myös minua paneutumaan syvemmin ja tarkemmin astrologian maailmaan, vaikka tässä blogissani sitten posotan vähän vapaammin mielikuvieni kera. Ei mikään opeta niin paljon kuin opettaminen! Kurssin pohjalta opiskelijat innostuivat sitten itsekin tutkimaan enemmän.

Innostusta osoitti myös se, että porukka ei halunnutkaan erota niine hyvineen, vaan pyysivät jonkinlaista kerhoa, jotta voisivat kokoontua ja tavata uudestaan. Niinpä jo kahden vuoden ajan on osa (niitä, jotka asuvat kaupungissa) porukasta kokoontunut noin kerran kuussa tutkimaan astrologiaa lisää. Jokaiselle on annettu omia juttujakin tutkittavaksi, joita he sitten ovat luennoineet muille ja jakaneet täten tietoutta lisää. Astrologi Lila Patrikainen Oulusta on myös ollut kolme kertaa kerhopäivinä luennoimassa mm.  Saturnuksesta ja Nousevasta merkistä täällä luonamme.

Lila Patrikainen on lupautunut nyt pitämään kanssani uuden astrologisen perustietokurssin toukokuun 13 - 15. 5 tässä Ruusumuorin kahvilatiloissa. Jos osallistujia on enemmän ja muuten kylmää ja sateista, kokoonnumme kylämme Liikuntasalin kerhohuoneessa. Kaukaa tulevat voivat myös yöpyä tässä luonani. 

Ilmoitukseni on myös facebookissa omalla ja Ruusumuorin Kesäkahvila-sivuilla. 

Tietenkin kahvilallani on oma tähtikartta ja tänä päivänä astrokalenterin ystäväsivu ilmoitti Ruusumuorilta tällaista: Aika hauskasti!

Ruusumuorin kesäkahvila - Aika nauttia elämästä

Ystäväsi Ruusumuorin kesäkahvila on tällä hetkellä luovuuden virrassa ja voit tukea hänen innostustaan kannustamalla kaikkeen mahdolliseen hauskaan tekemiseen ja jopa esiintymiseen.

Kvinkunssi jälleen hyvänä muistuttajana!

Olipa niin hyvä ja varteenotettava horoskooppi tämän hetken ajalleni Seppo Tanhualta, että ei muuta kuin joko toimeksi taas tai anti olla! Kukkikoon puu tai paleltukoon pakkasessa! Laulakoon linnut tai palatkoon etelään!

"Ihmeiden aika ei ole ohi, koskaan. Mutta mahdollisuus, johon tarttumista olet viivyttänyt omien vähän hölmöjen pelkojesi takia lähestyy vauhdilla viimeistä käyttöpäivää. Oho, sehän taitaa olla tänään. Nyt siis oikeasti kakaisemaan se mieltä polttava toive ulos sillä panttaamalla ja panttaamalla ahdistus vain kasvaa.

Merkurius kvinkunssi Jupiter"

Jukra vieköön!
Olihan se pakko jo töräyttää,
laittaa matkalle, kolmen vuoden työ.
Uranuksen kolmio Jupiter!
Joku lintu niin ihmeen kauniisti lehdossa lauloi
ilmestyi tuohon omenapuun oksalle
sirkutteli siinä, punainen rinta röyhisteli,
itse punarinta, Robinin lintu!

Tekee siis mieli laulaa ja kirjoittaa kuten Nikki, astrologi-ystäväni. Tietääkö, ymmärtääkö, edes kukaan kuinka astrologiaa voi runoilla. Kuinka sitä voi lukea? Nikki sen osaa, en minä. Enkä aina osaa edes lukea. Mutta jotakin maagista ja kaunista on siinä rytmissä.

Miksi edellisellä sivulla panostin vanhuuden valovoimaisuuteen, kun kuitenkin meinaan sortua sen jarruun? Miksi en valitsisi mahdolisuutta lentoon!

Kun minulta kysytään, mikä se tuo kvinkunssi oikein on, en vieläkään osaa vastata. Miksi se vain jurraa aivoissani. Sitten kun se tulee kartalleni, tiedän heti, että se on se viimeinen hetki, ota tai jätä, sillä seuraavassa hetkessä sille ei voi enää tehdä mitään. Kvinkunssi on jotenkin aina hyvä muistutus pelon olemassa olosta. Se nousee jostakin kaukaa ja syvältä. Se pelko, ettei ole tarpeeksi. En minä sitä sano, että astrologia olisi ainoa ystäväni ja tukijani, jota sitäkin se jollekin voi olla. Kiitän mielessäni monta lähellä kulkijaa, jotka ovat kannustaneet. Mutta astrologisten energioitten luona voi pysähtyä juttelemaan aina, ei tarvitse kysyä aikaa eikä varsinkaan sitä omaa hetkeä. Astrologia on haastaja, joka kysyy miten menee, eikä minun tarvitse kysyä siltä miten sillä menee.

Bloggaaminen on ollut nykyään vähän jäissä. Olen panostanut fyysisiin suorituksiin tuolla ulkona rantteella ja puutarhassa. Se tekee hyvää.

Sitten taas on mukava pähkäillä tätäkin tiedettä. 

On olemassa kaksi vähemmän tunnettua kulmaa planeettojen välillä suhteessa syntymäkarttaan ja tietenkin yleisesti tuolla taivaalla; kvinkunssi ( 150 astetta) ja sekstiili ( 60 astetta). Symbolit tässä:

Tämä tökkää, muistuttaa, ponnistaa jostakin alitajunnasta tai ehkä kaempaakin. 

Kuutarha-sivuilla tässä sitä kuvataan kivenä kengässä jalkaa hiertämässä, se on mukana Yodissa, Jumalan sormessa. Se on kahden planeetan jännite. Minulla tuossa Merkuriuksen ja Jupiterin hyvinkin osuvasti. Ilmaisun ja yhteisöllisyyden jännite. Uskallanko ilmaista jotakin, antaa jotakin laajemmasti kuulolle? Kvinkunssissa olevat elementit ovat aina erilaisia, kuten minun kuviossani on Härkä ja Jousimies, maa ja tuli. Melkein kuin minulla tuo yksi iso perennapenkki, jonka roskat yleensä laitan palamaan, kun se on niin vaikea roskista harata. Sehän ei meinannut palaa mitenkään, kolmas kerta vasta sain sen roskat syttymään. Märkä maa jurrasi vastaan.

Sulkeutuva kvinkunssi on 210 astetta, mutta en aio siitä sen kummemmin. Tämän hetkinen kulma oli minulla avautuva. Mutta astro.fi-sivuilla on näistä mukavasti, lyhyesti ja helppotajuisesti kirjoitettu. Jota minäkin tässä kertaan jälleen. Muistan, kun eräs vanha opettaja sanoi minulle noita hommia aloittaessani, että kun opetat lapselle yhden asian, niin opeta se 100 kertaa. Silloin se voi jollakin jäädä päähän. Miten lie tämä neuvo pätee vanhempaan ihmiseen?

Englannin kielessä kvinkunssia kutsutaan inconjunct eli quincunx. Tästä lisää cafeastrlogi-sivuilla.

Sieltä löytyi kvinkunssille tällaisia avainsanoja: 

redirecting, challenging, requiring adjustments, diverting. josta ymmärsin sen osoittavan suuntaa, haastaen, vaatien, oikaisten jne.

Kvinkunssin kanssa samankaltainen kulma on sekstiili, joka on 60 astetta avautuvana ja sulkeutuvana 300 astetta. Nykyään se ymmärretään helpompan aspektina. Jos kvinkunssin huomioon ottaminen jätetään, se ahdistaa, mutta jos sekstiilin avoimesti ja ystävällisesti osoittama mahdollisuus jää käyttämättä, se turhauttaa. Ja kyllähän turhauman kanssa pärjää paremmin kuin ahdistuksen.

Tämäkin alitajuntaa herättävä transiitti osoittaa kuitenkin enemmän valmiuksia tarttua ojennettuun tilaisuuteen tai lahjojen käyttöön ja on helpommasti toteutettavissa. 

En usko, että astrologiaa oppii pelkkää teoriaa lukemalla. Se pitää kokea ihan itse!

Venus Oinaassa - Elämänarvot kuntoon!

Oinasenergia on aika hallitsevana taivaalla. Alkuvoimainen tuli, jolloin olisi syytä katsoa elämän suuntaa ja arvoja, millä lähteä liikkeelle uudelle astrologiselle vuodelle.

Jouduin kysymään omia elämänarvojani juuri eilen, kun katselin vanhaa pihamaata ja kaikkea ränsistynyttä siellä. Ei siis ihme, että kun huomasin arvostavani sitä ränsistynyttä vanhaa, jota  yritän yhä pystyssä pitää, löysin huomion, että itsekin olen vanha (Metsätontun blogisivu tässä). Kuka arvostaa vanhuutta? Vanhan itse on ainakin sitä arvostettava!

Ei vanhuus välttämättä ole muistojen säilyttämispaikka. Se voi olla myös uuteen suuntautuminen, rohkeaa ja spontaania yltiöpäisyyttäkin. Vanhan pitää joskus työntyä esiin ehkä hullullakin tavalla. Hänellekin kuuluu vielä tila ja ihmisyys. Vanha voi yhä palvella ja opettaa.

Eli kun löysin rakkauden ylläpitämäksi arvoksi vanhuuden ja kaiken mitä siihen kuuluu, kuten kokemus, elämän henkinen rikkaus ja ymmärtäminen, niin nyt tuntuu oloni aika hyvältä.

Astrologia arkkityyppeinä ja elämän eri sektoreitten muistuttajana ojentaa hyviä vinkkejä kohdata hetkellinen todellisuus. On hyvä tarkkailla itseä, omia askeleitaan, suuntaa  ja päämäärää. Nyt Venuksen merkityksessä. Ja alueella missä Oinas leyhyttää liekkejään, kuten minulla 3-4. huoneissa, kodin ja elämään sopeutumisen alueella.

Venuksen merkitystä painotetaan astrologiassa usein rakkauden planeetana. Jos rakkaus ymmärretään kutkuttavana kehon vastustamattomana veto-voimana toiseen, seksulaalisuutena, niin silloin se kuuluu mielestäni enemmänkin Marsin piiriin. Venuksen tulkitsen kauneuden, arvojen ja naisellisuuden energiaksi. Tällä naisellisuudella tarkoitan feminiinistä voimaa, joka kuuluu yhtä hyvin miehelle kuin naisellekin. Mutta mitä siis on rakkaus, varmaan ikuinen kysymys?

Koska otan tulevalle Venus-kierrokselle vuosiarvoksi nyt 'vanhuuden', otan jälleen esille Evangeline Adamsin vanhan astrologiankirjan vuodelta 1932, mikä on alkuperäinen painos. Itsellä toki painos on vuodelta 1945.

Evangeline väittää, että kaikki ne tuhannet, jotka kyselevät ensi sijassa sijoituksista, yrityksistään, mahdollisuuksistaan toimia jne, ensi sijaisesti haluavat kuitenkin tietää Venuksensa sijainnin kartalla ja mahdollisuuksistaan löytää rakkaus. Evangelinelle Venuksen sijainti kartalla on yksi tärkein tulkinnan kohde. Tämän pohjalta häneltä usein kysyttiin sopivaa kohdetta ja sopivaa ajankohtaa sitoutua. Näissä asioissa hän katsoi syntymäkartan Venuksen merkkiä ja aspekteja, mutta myös transiitteja ja varsinkin Venuksen suhdetta Marsiin. Hän antoi Venukselle nimen Psyche ja Marsille Cupid eli Amor nuolineen.

Kuitenkin Evangeline korostaa, että Venus on paljon muuta kuin Rakkauden Jumalatar. Venus on hänen mielestään myös Taiteen Jumalatar, sisältäen kaiken kauniin ja jopa turhamaisuuden. Hän nimittää Venusta kuitenkin 'Vähemmäksi Onneksi' vertaillen sitä Jupiteriin, joka on 'Suurempi Onni', Siihen hän sisällyttää elämän suurempia merkityksiä, kuten viisauden, voiman ja aseman, ystävien, terveyden ja turvallisuuden. Hän tulkitsee Venuksen olevan lähempänä sosiaalista elämää ja taas Jupiterin enemmän yleistä ja liikemaailmaa. 

-----

Näen Evangelinen olevan kulttuurinsa ja aikakautensa hyvä astrologi. Ehkä hänen tyyppistään neuvojaa tarvittaisiin tämänkin hetken lamauhkan kourissa sairastavalle Suomelle. Useat astrologit ovat suuntautuneet enemmän henkiselle puolelle. Jos otan huomioon Venuksen arvomaailman sisällön, niin sehän liittyy myös avioliiton onnistumiseen.

Milloinkahan suomalaisella astrologilla on varaa palkata sihteeri, kuten Evangelinella. Hän saikin kymmeniä kirjeitä päivittäin ja oli täystyöllistetty.

Mitä lie Evangeline neuvoisi Venus-Oinas-energioissa? Kirja ei kertonut tällaista merkkikohtaisesti. Rakkaudessakin on usein kyse impulsiivisesta tunteesta, mikä ei aina kestäkään sitten arkipäivää. Luovuuskin voi olla hetkellistä ja innokkuutta sykkivää, joka voi tyssätä piankin kovaan itsekritiikkiin ja uskonpuutteeseen. Elämä sykkii ja tulvehtii ihanan palavasti kuitenkin. 

Sen kaiken voi perustaa sopivalle arvopohjalle. Elämän ilokkuus ja hetkellisyyskin voivat olla elämän arvona  ihan hyviä.