Toimintalistan seuraamista: Jupiter, Mars ja Venus Neitsyessä

Vitsiksi ihan voisin nimetä sen, että samoihin aikoihin, kun Jupiter siirtyi Neitsyeeseen, tein pitkän listan kaikesta syystoimista ja kaikista asioista, mitä pitäisi toimittaa tai panna alulle. 

Nyt sitä listaa on pikkuhiljaa purettu yliviivaten toimitettuja asioita. Purettu niitä niin ahkeraan, ettei ole astrologialle ollut aikaa.

Ensinnäkin. Olen ottanut hyvinkin monenlaisiin ihmisiin yhteyttä saadakseni parannusta ympäristön suhteen, ei vain omani, vaan yleisen. Kaikenlaista hyvää on luvattu. Näkisin tämän toiminnan liittyvän omaan Chiron oppositio Mars. Vahva jupeterimainen luonteeni nousee pintaan usein syksyn tienoilla tai silloin kun Neitsyt Marsini vahvistuu. Nythän siihen on yhtyneenä pian Venus, Jupiter ja itse Mars. Katselen ympäristöäni tarkemmalla silmällä, niin omaani kuin laajemmaltikin. 

Voin kertoakin tuosta pienin esimerkein. Olen pelastanut erään villikissan turvaan talven kylmiltä. Olen pyytänyt yleisen parkkipaikan korjaamista ja laajentamista tässä. Olen huolissani naapurimetsän vanhoista koivuista myrskyn tullen. Olen pyytänyt apua erääseen rikkonaiseen siltarumpuun. Olen keskustellut lähiseudun kauneimmasta hongistosta, joka vielä on pystyssä. Ja olen kaivanut esiin osoitteen Punaiselta Ristiltä, jonne voisin viedä vaatteita. Jne...

Siis olen työntänyt nokkani sellaiseenkin joka ei minulle kuulu. 

Kuinkahan monet suomalaiset ovat tämänkin kuun aikana tarttuneet asiaan, joka ei heille kuulu, Onneksi (viittaan nykyiseen kansainvaellukseen)! Jos kuitenkin tuolla menttaliteetilla "ei kuulu" elettäisiin tällä planeetalla, ihmiskunta ajautuisi perikatoon. Jokainen joskus tarvitsemme toisen tönäisyn, toisen avun ja toisen avuttomuudenkin kohentamalla omaa arvoamme. Yritämme elää ihmisiksi, Toiset auttaen, toiset taistellen vastaan.

Hirveästi minulla asioita mielenpäällä. Nythän on yleisesti Jupiter oppositio Chiron (Khiron)!  Tässä Liisan Taivaanmerkit-sivulla tästä enemmän. Joten ensin yritän tässä jotakin ymmärtää Chironista.

Noukin hyllyltäni Raimo Nikulan kirjan, jossa hän kertoo Chironista (Khiron tai Kheiron). Otan tähän poimintoja ensin tämän asteroidin arkkityypistä:

- Kheiron eli kreikkalaisessa mytologiassa kentauri. Kentauri taas tarkoittaa "sitä, joka kokoaa härät yhteen."

- Kentaurit olivat kuokkavieraita.

- Kentaurien hillitön, "ylimaskuliininen luonne"

- Kentaurit vaelsivat ...etsivät mitä voi käyttää hyväksi. Kentaurit symboloivat raakalaisuutta ja barbaarisuutta.

- Kentaurien tehtävä yleensä näyttää olleen myyttien mukaan uhrata elämänsä korkeamman, Herakleen edustaman tietoisen edistyksen, hyväksi. 

Näistä viitteistä voi lukijakin jotakin omia Kheironiinsa. Ja yleiseen maailman menoon.

Kheironin tehtävä-osiossa Raimo Nikula on ottanut viitteeksi Rollo Mayn seuraavan ajatuksen:

" Kyky muuttaa muita ihmisiä syntyy kohdattuamme omat vastoinkäymisemme. Haavoittuneet ihmiset ovat parhaita parantajia. Me parannamme itsemme haavojemme avulla. Parantamalla muita, kuten shamaanit tietävät, me pystymme itse terveinä."

Tuosta voi olla monta mieltä. Itse olen tavannut monta parantajaa, jotka eivät ole pysyneet itse terveinä, vaikka ovat osanneet parantaa muita ihmisiä. Eikö he ole sitten tarpeeksi 'haavoittuneita'?

Joka tapauksessa näistä mietteistä Nikulalla nousee esiin Kheironin vaikutus uhrauksesta korkeamman tietoisuuden hyväksi. Mietin, että kaikki se, mitä juuri maailmalla tapahtuu, tapahtuu silmiemme edessä ilman, että ymmärrämme kaiken sen perimmäistä tarkoitusta, koska emme ole siitä tietoisia. 

Nikula ottaa esiin Kheironin uhrautumisen Uranuksen hyväksi. Uranus, jota kutsutaan uuden tietoisuuden valoksi, jopa New Age siihen liitettynä. Näen, että Nikula on syvästi pohtinut Kheironin tehtävää, koska se on liitteenä ainakin minun ostamassani painoksessa. Hän sanoo: "Kheironin lopullinen tehtävä on jalostaa ihmistä vastaanottamaan ne voimat ja kyvyt, joiden ansiosta hän ei enää ole viettiensä hallitsema luonnonolento ja sinällään haavoittuvainen, vaan jumalten kaltainen olento."

Se on paljon sanottu. En tiedä minkä tiedon pohjalta tällaista kirjoitetaan. Myönnän, että en vieläkään ole kunnolla tarttunut Melanie Reinhartin Chiron-kirjaan. Enkä sen vuoksi voi syventyä vielä enempää Chironiin. Riittää kun nostan esille itselleni ja ehkä lukijoillenikin näitä minusta varteenotettavia huomioita. Kheirontietoa ei tule analysoida, eikä punnita, vaan se olisi otettava vastaan suorasta tietoisuudesta. Miten?

Miten se nyt on yleisestikään mahdollista, kun Kalat-Chironia on vastassa analysoiva ja järkevyyttä kannattava Neitsyt-Jupiter ja minulla Neitsyt-Mars? Aika osuvaa kaikki tämä juuri turvapaikanhakijoiden ja turvaa antavien sanan käytössä. Yritetään järkeillä. 

Edelliseen viitaten muistan ajan, kun olin Ruotsissa 22-vuotiaana. Työskentelin perheessä, jonka äiti oli palkattu ulkomaalaisten 'pakolaisten' opettajaksi. Kuuntelin hänen kertomana sitä ihanneajatusta, kuinka näitä Afrikasta ja muualta tulleita ihmisiä opetetaan 'sivistyneiksi ruotsalaisiksi'. Mietin jo silloin, ottavatko ruotsalaiset vastaan sitä lahjaa, mitä kenties näillä ulkomaalaisilla 'sivistymättömillä' olisi antaa ruotsalaisille. Että se ei jäisi yksipuoliseksi, omaa kulttuuria korostavaksi ja toista aliarvioitavaksi vuorovaikutukseksi.

Ja muistan myöhemmältä ajalta, kun vierailin Ruotsissa siskoni luona juuri, kun oli esim. leipurien lakko. Ruotsalaiset jäivät ilman leipää, kun sitä ei kaupasta saanut ja hiivakin loppui. Ulkomaalaiset taisivat juuren teon säästämällä leivänmurusiaan ja nostattivat hyviä leipiä. He opettivat sen ruotsalaisillekin.

Tarkoitan näillä esimerkeillä sitä mitä nyt on tapahtumassa. Mihin asetamme itsemme ja avuntarvitsijat? Jupiter oppositio Chiron voisi opettaa paljonkin!

Tietenkin mietin sitten omaani Chiron oppositio Mars. Neitsyt Marsini, johon ovat nyt vaikuttamassa Venus, Jupiter ja itse Mars. Pystyykö Chiron keskustelemaan itseriittoisuuteni kanssa?

Aika mielenkiintoista tämä kaikki, eikö totta?!

Cafeastrologi: Jupiter transits opposition Chiron

#Your personal, spiritual, or cultural values may undergo questioning. Problems can arise if you have been devoting too much time, interest, and energy to a specific area to the exclusion of other goals. You may feel challenged to conform to the expectations or traditional standards of the people in your personal or professional life at this time. You are apt to have more faith in your own visions and truths, which you may tend to carry to the extreme. You are inclined to overstate your beliefs, thus creating problems and confrontations with others during this period.

  

Merkurius yhtymä Mars, Neptunus ja MC

Kaikessa toimintaan liittyvässä on myös hauska seurata arkea Merkuriuksen näkökulmasta.

Merkurius sanansaattajana, opettajana, opiskeluna, kaupankäyntinä, lyhyinä matkoina sekä järjen käyttäjänä ja analysointina, on tärkeä, mutta nopeasti toimiva planeetta liittyen sen kiertoon Auringon ympäri lähinnä sitä. Sen transiitti kestää vain noin 2 päivää. 

En paljoakaan ole kiinnittänyt huomiota Merkuriuksen transiitteihin, kun en muutenkaan ehdi kaikessa astrologiassa olla mukana. Mutta juuri nyt, kun Merkurius perääntyy siellä missä sijaitsee toimintaan liittyviä kohteita, kuten Mars ja MC-akseli, on mielenkiintoista seurata, miten se on kohdistanut energiaansa arkipäivääni ja osoittanut kykyäni toimia suhteessa alitajuntaani ja elämäntilanteisiini. 

Hetken eläjä!

Merkurius osoittaa ehkä juuri ne oppimistapahtumat, joihin olisi syytä usein tarttua eikä antaa mennä tuosta 'viuh' ja etsiä syyllisiä ulkopuolelta, jos jotain menee päin honkia. 

Esimerkiksi elokuussa suurimman kesäkahvilani tapahtuman ja viimeisen aukiolosunnuntain aikoihin Merkurius oli yhtymässä Marsiini, jolloin sain olla kieli keskellä suuta ilmoittamisien ja aikataulujen kanssa, että kaikki toimisi. Onnistuin! Kiitos analysoivan ja tarkan Neitsyt-energian!

Merkurius on nyt ehtinyt jo Vaaka-huoneeseeni ollen yhtymässä Neptunukseeni ja MC:hen juuri ennen perääntymistään, eli toisintoyhtymät ovat olleet miltei peräkanaa syyskuun päivinä, joilloin myös tarkkana suunnittelin nk. lomaani ja etsiskelin kissoille hoitajaa. Se teetti töitä ja kiemuroita, mutta onnistui! Vaaka-energioissa pitää ottaa huomioon niin monta asiaa laidasta laitaan. En voi olla silmäilemättä tietenkään tässä myös Marsin kuviota, jotka ovat olleet iloisissa sekstiileissä ja varmaankin myötävaikuttaneet onneeni saada asioita järjestykseen. Lokakuussa ei mitään suurempia kuvioita esiinnykään paitsi Jupiterin yhtymä omaan Marsiini kuun puolivälissä. 

Lokakuun astrokalenterini on hauskasti täynnä Merkuriuksen transiitteja mm. sekstiilejä. Tosin Merkuriuksen neliötä Merkuriukselle pitää varoa. "Mikäli sinulla on elämässäsi asioita, joita olet puheillasi muunnellut tai vääristellyt niin nyt on suuri vaara lipsauttaa sellaista mitä et ikimaailmassa haluaisi julkistaa. Jos maltat olla selittelemättä erheitäsi niin kaikki menee ihan hyvin." Liite astrokalenteristani astro.fi-sivustolta.

Perääntymisessään Merkurius ei kiepauttele kuitenkaan Marsiini asti, mutta muistuttaa Vaaka-Neptunuksessani pitää ideani ominani ja tehdä niille jotakin. Tosin olen käynnistänyt jo muutaman jutun, onhan nyt otollinen aika. Toivon niille onnea! 

Merkurius perääntyy 18.9 - 10.10, joten tarkkana pitää olla tällaisena aikana! Kauniisiin lupauksiinkaan ei aina pidä uskoa. 

Keskitaivaan eli MC:n Merkurius tavoittaa nyt kolme kertaa: "Juttu luistaa ja kynä kulkee työelämään liittyvissä asioissa paremmin kuin aikoihin ja nyt onkin aika pistää jengoilleen asioita jopa vuoden tähtäimellä."  Myös astrokalenterista.

Näinpäs tehdään kaikesta huolimatta!

En tiedä miksi yhdistän perhosen Merkuriukseen, mutta katsopa kuinka kaunista on perhosen hidastettu lento tässä.

Marsini kierros lopullaan kiitossekstiileillä; olenko kasvanut?

Astrologisella kartallani menossa Marsin sekstiilit stelliumiini (Merkurius, Venus ja Aurinko) ja kiitosten aika!

Länsimaisen elämäntavan kiitokseen katsotaan kuuluvaksi yleensä ulkopuolinen kiitos; raha ja kunnia, huomionosoitukset. Menestystä luvataan astro-foorumillakin. Jopa henkisen astrologian edustajat puhuvat  hyödyntämisestä.

Onneksi on olemassa myös toisenlaista filosofiaa, jossa kiitoksen  voi kääntää sisäänpäinkin. Esimerkiksi kuinka on pärjännyt itsensä ja heikkouksiensa kanssa? Minkä on antanut määrätä ja käskeä itseä? Kuinka on pärjännyt läheistensä kanssa? Oletko onnistunut jossakin ehkä pyyteettömästi tekemään jotakin toiselle tai itselle, ilman näyttämisen tarvetta? Oletko onnistunut pitämään itsesi kurissa? Onko kasvaminen ollut mahdollista? Kuinka paljosta siis voit kiittää itse itseäsi ja tekemisiäsi?

Tulee mieleen filosofi Martin Buberin eräänlainen ihmissuhdeteoria "minä-sinä" ja "minä-se". 

Tätä voi käsitellä niin itsen ja ulkopuolisen suhteessa kuin myös keskusteluun itsensä kanssa. Rakastuessaan toinen on Sinä suurella ässällä, mutta ihmeellisen pian tapahtuu ilmiö, että 'sehän' siinä on. Toinen esineistyy. Voisko näin käydä oman Minänkin kanssa? Minän Sinäkin esiinneellistyy, jos hemmottelet sitä maallisella pikailolla. Ostat vaatteen. Heps. Se lojuu seuraavana päivänä jo nurkassa. Ostat herkkua. Pian se möyrii inhottavasti vatsassa. Jos muistaa, että ihminen on jumalallinen olento, sitä pitäisi huomioida enemmän henkisesti. Sen pitäisi sallia olla minun Sinä suurella ässällä, kunnioitettavasti.

Miksi tällaista tulee mieleen? Koska sekstiili on kuin vähän ennen maalia. Tiedät jo sijoituksesi. Voitko olla kiitollinen suoritukseesi? Voitko olla ylpeä siitä? Teitkö parhaasi? Vai petyitkö? Ei suhteessa muihin, vaan suhteessa itseen. Voitko kutsua minää Sinuksi, joka teki parhaansa, vai onko se jokin mitätön raukkis tai luuseri? SE! Ei kukaan voi tuomita minua niin alas kuin minä itse. Ei kukaan voi kiittää niin syvältä kuin minä itse itseäni. Näin ajattelen.

Tässä puhuu itsekeskeinen napa-Rapu Marsini ollessa filosofisessa Neitsyt-huoneessa numero 9. Minä on turkasen tärkeä käsite. Turhaan ihmiset varovat käyttää minä-muotoa. Subjektiivisuus on joskus melkein kuin negatiivinen kirosana, halvempi muoto objektiivisuudesta. Entäs jos käy keskustelua itsensä kanssa unohtaen muut, toisten hyssyttelyt, kehumiset ja negatiiviset leimat? Siinä subjektiivisuus kirkastuu, suorastaan kristallisoituu. Subjektiivisuus on enemmän totta kuin objektiivisuus.

Vaikka Marsista sanotaan, että se ei kysele, toimii vain, eikä siinä mitään voi, niin näkisin kuitenkin että sekstiili on palaamista asioihin, miten itse on asennoitunut tuohon energiaan ja tapahtumiin. ja kuinka on osannut käyttää Marsin tarjoaman energian toimissaan. Planeetathan ovat aina antamassa tai rajoittamassa energioita. Suuri kiitos itselle voi olla jo tämän kaiken ymmärtämisessä! Miten toimit siinä mitä edestäsi löysit? Kun Mars toimii, sen voi antaa jyllätä rauhassa, syyttää ympäristöä siitä mitä tapahtui tai tarttua itse sen energiaan

Marsin kahden vuoden kierros alkaa taas olla lopullaan. En voi kiittää itseäni ainakaan siinä, että se mitä aloitin silloin pari vuotta sitten, olisi valmistunut ja valmiina työnä käsissäni. Mutta voin kiittää siitä, että harkitsin vielä asiaa ja peräännyin oikealla hetkellä. Voin kiittää itseäni kärsivällisyydestä, pohdinnasta ja ehkä myös silkasta onnesta. Sillä jos tuo edellä mainittu tekemiseni olisi nyt valmis, se olisi virheellinen ja puutteellinen. Joten uuden tiedon ja kokemuksen kautta viisastuneena aloitan jotakin uudelleen juuri Marsin paluun tienoilla. Nyt on vielä puutarhahommia ja vieraita.

Joten Marsin  sulkeutuvien sekstiilimäärien (stelliumiini) lupaamaa kiitosta ulkopuolelta saan kai tässä turhaan odotella. Jos oikein tekemällä astrologiaa suotuisammaksi tässä, niin löydän kiitokseksi oman harkintani siinä, etten ole mennyt hurjastelemaan, vaan olen jupiterimaisesta tyylistäni poiketen harkinnut ja perääntynyt. Kiitos siis itselleni. Olen kasvanut!

Mars on jälleen Neitsyessä. Sillä oli neljä vuotta sitten retroilua Neitsyessä, jolloin innostuin tutkimaan Marsin kulkua. Olenko tosiaan pitänyt astrologista blogiani pian neljä vuotta! Hurja tuo ajan kuluminen! Mars on aivan liian nopea!

Jotenkin tuli mieleen tästä Joutsenlampi-baletti!

Pyöräilyä ja mandalameditaatiota Neitsyen energioissa

Pyöräillessäni Kainuun korpia ja katsellessani tyhjiäkin tupia siellä, mieleen tuli maailman tapahtumat ja äkkiä oivalsin, mitä Uranus neliö Pluto on tehnyt. Sehän on vaikuttanut koko maailmaamme ja kollektiiviseen tajuntaamme. Uranus on särkenyt surutta vanhoja rakennelmia Oinas-tulellaan, ja Pluto on herättänyt kipeästi kollektiivista ymmärrystämme ihmisyydestä ja vastuusta toisistamme, on pakottanut kysymään ja miettimään, mitä on 'me' ja mitä on 'he'. Mikä ero siinä on?

Sain tukea ajatuksiini lukiessani Soile Naskalin blogia tässä, missä hän käsittelee ja tulkitsee koko tämän ajan karttaa. Aivan kuin olisi jo vuosia sitten nähnyt tämän koko pakolaistulvan. Miten nyt ollaan ihmisiksi? Onneksi vaa'assa on painamassa inhimillinen halu auttaa. Saksalla on hyvä hetki parantaa imagoaan. Entä Suomi ja isänmaalliset? Missä on äidinmaa?

Miksi aina pitäisi päästä ylöspäin parempaan?

Raapustaessani väriä aikuisten mandalakirjan värityskuvioihin, pyöri mielessäni myös vähän läheisempikin kysymys. Miksi niin monet minun ystävistäni ovat sairaita? Uskon tämän mietteen tulevan sieltä Neitsyt-osiosta, missä vielä on Aurinko ja Jupiter ja mihin on saapumassa pian myös Mars. Jupiterilla on oppositio Kheironiin.

Miksi tämä aika on ravinnollisesti niin toisenlainen kuin nuoruudessani, jolloin pullapitkot paistettiin lauantaina ja sitä syötiin koko seuraava viikko? Leipä oli leipää, maito yksinkertaisesti yhtä samaa maitoa. Jauhot hyllyilta saatiin yksinkertaisesti pyytämällä. Voi oli voita. Piimä piimää. Nyt pitää olla lukulasit päässä, että näkee mitä sorttia ostaa. Kyllä siihen meneekin joskus aikaa, että löytää sitä 'tavallista'.

Miksi en enää tiedä, mitä vieraille tarjoan, kun tulevat kylään? Yritän muistaa gluteenittomat, laktoosittomat ja muut allergikot. Sittenkään en ole ottanut huomioon kaikkea. Aina tulee yllätys. Voi, etkö tätäkään voi syödä? Usein vieraat tulevatkin nykyään kylään omien eväittensä kanssa. Kyllä siinä tänä päivänä se seitsemän sortin tarjous jää koskematta. Ennen se oli emännän ylpeys. Nyt sitä ei arvosteta yhtään. Eikö tuo ihminen terveellisyydestä tiedä mitään?

Miksi ei huoneessa saa olla enää kukkia, ei tuoksuja? Joskus pitää muistaa imuroida kunnolla, sillä joku voi olla allerginen pölylle. Tai jos minulla on vaikka hometta, jota itse en tunne. Toinenhan on sille todella herkkä. Eihän vanhaan taloon kukaan voi tulla enää! Saatikka kesällä, kun kukat kukkivat joka puolella ja vieressä on suuri metsä.

Miksi minulla ei ole marjastajakavereita enää? Joku voi olla allerginen ampiaisen pistolle. Niitä pesiähän on metsä täynnä. Tai sääsket purevat paukamille, sanovat että ovat allergisia! Mitä ihmettä! Ainahan minuakin on purtu paukamille. Ne laskevat, kun ei hankaa.

Miksi kaupat pullistelevat ulkomaan tuotteita? Kirjat ja lehdet ja jopa nuoret miehet niitä hehkuttavat. On jos mitäkin uutta hienoa, kaikkeen tautiin auttavaa marjaa ja siementä, kaiken ehkäisevää. Mitäs sitten, jos tulee maailmanlaajuinen kriisi, eikä kansainvälinen kauppa toimi? Kuinka paljon sairaita sitten on?

Miksi lapset eivät saa enää leikkiä metsässä? Miksi he eivät saa kurkistella liiteriin, navettaan, aittoihin? No kun siellä on hometta!

Joudun pian sakin hivuuttamaksi. Jään yksin.

Siis minä en ymmärrä ollenkaan, milloin tämä kaikki on tapahtunut! Eihän minun lapsuudessani puhuttu koskaan mitään tällaisista asioista.  Miksi minua ei vieläkään vaivaa mikään näistä edellä olevista haitoista. Olin 20 vuotta kalakasvissyöjä. Nyt olen siirtynyt takaisin lihaan. Nam!! Söin HK-sinisen lenkin tässä yksi päivä melkein kerralla koko pötkyn. Pikkuisen on vatsaa kiertänyt, mutta ohi se menee. Pitänee hillitä lihanhimo. Välillä taas palaan vanhaan kasvishommaan ihan kiltisti.

Varmaan minussakin on kaikki nuo ystävieni oireet. En vain huomaa niitä. Ja kuolen sitten ihan yhtäkkiä...

Onkohan jossakin menty vähän liian pitkälle? Ainakin eräs alue tästä kaikesta on tyytyväinen. Kaupallisuus ja teollisuus. Aina pitää olla jotakin toinen toistaan avittavampaa. Vanha siirtyy syrjään aina uuden tieltä. Miksi aina kurkottaa korkeammalle tai kauemmas? Jos vaikka ruoho olisi siellä vihreämpää. Kun katson tuota kuvaa ylhäällä Kajaanin linnan portaista, niin kyllä sitä kiivettiin äkkiä alas, kun hätä tuli.

Vai onko tämä kaikki sitä, että vanhavärähteinen ruoka ja ympäristö ei enää käy niille, jotka ovat jo siirtymässä toisenlaiselle tasolle? Valaistumassa? Ja minä olen kiinni vielä vanhassa? Siis jään jälkeen.

Oli pakko purkaa! Olen niin kauan pyöritellyt tätä yksin päässäni. Kun tuntuu, että näistä jutuista ei tohdi edes kohta toisten kanssa jutella, saatikka kritisoida. Laitan kaiken tämän  Neitsyt-energian syyksi. Minulla on siellä Kheiron oppositio Mars. Ja kaksi hankalaa neliötä; Mars neliö Asc ja Saturnus neliö Kuu. Marsini on yhdeksännessä huoneessa, jossa etsin totuuksia ja filosofoin. On pakko. Ei voi olla enää hiljaa monestakaan asiasta. Minusta tulee inhottava osoittaja. Inhoittava 'minä-tiedän' ja inhottava asioihin sekaantuja, kuten Neitsyt joskus. Monta juttua mielen päällä!

Onneksi on puolukka-aika ja akalla kulku metsään.

Rapu, itsekäs lilluja?

Nyt puhun itsestäni. Jälleen kerran. Mutta saa näitä juttuja tarkkailla muutkin ravut.

Se että Saturnus on viipynyt vielä nousumerkissäni Skorpionissa, on synnyttänyt sellaista itsekritiikin reagointia, jotta välillä hävettää se mitä löytää itsestään. Ei sitä toisten mielistelyt eikä kehumiset peittoa.

Rapu saattaa olla inhottavan itsekeskeinen toimissaan ja puheissaan, jota usea väsyy kuuntelemaan. Varsinkin Leijona-Jupiterin suosiolliset kulmat ovat vain nostattaneet tätä puolta ravussa tänä kesänä esiin. Ja kun rapu itse sen huomaa, hän vetäytyy välillä omiin oloihinsa ja omaan panssariinsa, ennen kuin joku ehtii siitä huomauttamaan, sillä rapu on arka arvostelulle. Siis ei suinkaan kukaan ole vielä loukannut rapua, jos hän joskus eristäytyykin. Hän on nuolemassa itse itsellensä aiheuttamiaan haavojaan vain.

Katselen nyt vähän mennyttäni vielä tuossa Leijona-Jupiterin energioissa ja itsekritiikissäni. Toinen seikka, mitä tuo leijonainen energia kulmillaan on myös nostattanut esiin, on ravun myönteinen puoli eli se myötätuntoinen, antelias ja huolehtiva persoona.  Sekin on ollut nosteessa, mutta myös se varjoisampi puoli. Rapu on toiveikas, hyväuskoinen ja 'kyllä se järjestyy'-tyyppi myös. Kun jotakin sujuu hyvin, ajautuu rapu sen hyvän aallokkoon ja luulee, että kaikki menee hyvin. Siitä tuo "lilluja". Hänestä saattaa silloin tulla tosiaan vesielementtiin kuuluva passiivinen myötäeläjä, jolta uupuu omintakeinen toimintamuoto ja odottaa että kaikki sujuu itsestään. Hyi olkoon! Kuinkahan usein minun kauris-mieheni tuosta minua 'piiskasi'. 

Juttelin ystävieni kanssa elementtien äärilaidoista ja vesielementistä latelin tulemaan niin negatiivisia huomioita, että muut asettuivat puolustusasemaan ja alkoivat etsimään kehuja. Juuri sitä kai rapu minussa haki. Rapu on esimerkillinen olento herättämään tunteita; myötätunnosta inhoon saakka.

Varsinkin kriisitilanteessa rapu vetäytyy alkuenergiaansa tunteiden vellovaan, päihdyttävään maailmaan. Hän joko passivoituu ja odottaa muiden sääliä ja huomiota. Mutta voi se myötävaikutteinenkin puoli sieltä herätä, jos hän pääsee vähääkään oman napansa ulkopuolelle. Tällaisen kartalla tarvitaan tulta. Jos sitä on tarttumapintaan asti, ei rapu ole enää säälittävä reppana.

Onneksi omalta kartaltakin sitä löytyy, puolustaudun tässä.

Voikohan kukaan toinen rapu tällaista löytää itsestään? Ainakin löydän tätä eräistä rapu-ystävistänikin. Oikeastaan näitä asioita ei sitten ääneen pidä toistella. En myönnä, että olen tuota kaikkea pelkästään. On minussa vaikuttamassa monet muutkin energiat.

Onneksi taivaalla on muutakin kuin rapu-energiaa. Ja onneksi kaikki liikkuu universumissamme, joten mikään ei ole pysyvää. Mars piti Rapu-merkkisetkin viime kesänä jokseenkin toiminnassa eivätkä päässeet ihan lomaillessaankaan makoilemaan. Nyt kun Mars liikkuu Leijonassa, se on kohdannut oman karttani Pluton ja on pian yhtymässä Vestaani. Oman kodin tulisija on tärkeä. Olen juuri saamassa valmiiksi talon kivijalan kuntoon ojineen turvaamaan taloa liialta kosteudelta ja kylmältä. Toivon sen lisäävän tämänkin vanhan talon ikää. Kun Mars liittyy Saturnukseeni, on varmaan sitten se kriittisen silmäyksen aika. Onko kaikki niin hyvin kuin se silmälle näyttää? Mutta Ravulle on koti tärkeä. Ravun kodin tärkeysjärjestys ei ole omistavuudessa eikä ulkokultaisuudessakaan. Se on tärkeä turvallisuudessa ja viihtyvyydessä. Jupiter on tehnyt kuukauden ajan Kuuhuni oppositiota, joten kotini on ollut monenlaisen silmäilyn kohteena ja on sitä vieläkin.

Nyt on Jupiter siirtynyt Neitsyeeseen ja ravuillakin on uudelleen arvioinnin paikka ja uusi näkökulma elämään ja itseen. Tietenkin rapu alkaa kuuntelemaan oman kehonsa terveyttä, etsii siitä puutteita ja hoitoa omaan huolehtivaan tapaansa. Mutta etupäässä rapu etsii vanhoja ystäviään, tiivistää suhteitaan ja katsoo syksyn aktiviteettia mm. opistojen sivuilta.

Ps. Usein joudun jälkikäteen korjailemaan tekstiäni. Kirjoittaessani ajatus on tärkeä, joten virheille sokeutuu. Mielestäni planeetat tulisi kirjoittaa isolla kirjaimella, mutta horoskoopit pienellä. Kai näissäkin on olemassa joitakin kieliopillisia sääntöjä?

Kypsän kesän mietteitä

Olen lukenut, että myös tiedemaailma on todennut eri galaxeista tulevan värähtelyä kustakin omalla tavallaan, kuten planeetat ympärilläkin värähtelevät omalla tavallaan. Koko maailmakaikkeus koostuu värähtelyistä. Astrologit ovat sitten tulkinneet näitä värähtelyitä ihmisille sopiviksi luonteenpiirteiksi (kartat) ja sillä hetkellä ihmisiin vaikuttaviksi energioiksi (transiitit). Tälläisten tulkintojen taustalla ovat tuhansien vuosien kokemukset, mutta myös tämänhetkisten astrologien tulkinnat, jotka on luotu tähän yhteiskuntaan ja elinpiiriin sopiviksi. Olenkohan ymmärtänyt oikein?

En voi tuossa olla tarttumatta mielikuvaan, että myös aurinkokunta onkin tulosta kaiken ympärillä olevan värähtelyn summasta. Näin ollen myös ihmisen energia koostuu ympäristötekijöiden värähtelysummasta. Eli olisimme jokainen oma itsenäinen pieni värähtelevä energiaeliö.

Tämän mielikuvan kautta voisin ymmärtää jotakin siitä, mitä astrologit ovat kautta aikojen todenneet. Eli sitä, miten ympäröivän kosmoksen värähtelyt vaikuttavat ja jopa synnyttävät ihmisessäkin persoonan, ehkä jopa osana ulkomuotoa.

Tämä on liian suureellista mielikuvaa näin kauniina elokuun yönä, kun ulkona tuoksuu koko kesän täyttymys. Mistähän tällaiset ajatukset mieleen sitten tulee? Ei sitä aina ymmärrä. Puhun ehkä puppua. Omani on blogini.

Mutta jostakin sain lähtölaukaisun miettiä energioiden tai värähtelyjen vastakkaisuuksia. Ukkoani kai taas muistelin. Hän kun on minun vastakkaisuuteni eläinradassa (Rapu - Kauris) ja kuinka paljon vuorottelimmekaan näitä olemuksiamme täydentämällä toisiamme. Hän järkevyytenä toppuutteli minun villiä luovuuttani ja ymmärsi hyvin, jos kätkin välillä panssariini tunteitani, eikä pakottanut niitä ulos. Kun viileä kauriskin sen tekee välillä. Minä taas purin hänen ympäriltään niitä kamalia vuoria luovuudellani ja intuitiollani, mitä hän rakenteli vastuuntunnossaan ja valvoi joskus öitä miettien oikeaa ratkaisua. Tunnetiloilla ja toisenlaisilla näkökulmillä sitä siloittelin.

Vastakkaiset värähtelyt toimivat meidän kesken hyvin.

Kun menen vähän kauemmas eli eläinrataan tuolla ympärillämme tai oikeastaan niihin valtaviin galaxikuvioihin, jotka rakentavat universumiamme, vastakkaisuuksia voisi pohtia enemmänkin. Silloinhan niidenkin pitäisi toimia koko ajan. Jos Aurinko välittää tällä hetkellä vielä Leijonan värähtelyä, niin vastakkaisella puolella on Vesimies värähtelyineen. Kilpaa ne sinkoilevat omia voimiansa toisiaan vastaan. Eikö silloin pitäisi ottaa enemmänkin huomioon yleisellä tasolla tuota vastakkaisuutta ikään kuin keskustelevana oppositiovoimana.

Jos Leijonassa onkin tuollaista estraadille nousevaa voimaa, niin Vesimiehen energia puuttuu siihen hajottavana ja muistuttaa vapaudesta olla enemmänkin ihminen, mutta myös arkisempana, nöyrempänä ja laajemmat kuviot huomioon ottavana. Vesimiehen taustalla oleva unelma ihmiskunnan yhteneväisyydestä ja veljellisyydestä muistuttaa omaansa. Tietenkin viime aikoina Jupiter omalla voimallaan vaikutti Leijonassa enemmän, kun taas Vesimiehessä ei ole tällä hetkellä Aurinkokunnan planeettoja. Joten Leijonavoima pääsi voimakkaammin rellestämään. Siinähän ovat olleet myös Venus ja Mars sekä itse Aurinko Maasta katsoen. Vastapelurien ylivoima on ollut liian suuri Vesimiehen värähtelyille tulla esiin. Ajattelen tässä planeettojen suurta kykyä olla muuntajana näille värähtelyille. Vai ovatko ne myös jakajia? Entä kun Vesimiehellä ei niitä ole? Tulevatko ne vapaammin esille? .... Monta ihmettelyn aihetta tässä.

Nyt on Jupiter menossa Neitsyeeseen, jossa on jo Merkurius. Kun myös Aurinko ja Venus on syksyn päälle siirtymässä sinne. Neitsyt-tähtijoukolla on vastassa Kalat, jossa tasapuolisuutta luo Neptunus ja Kheiron. Nyt Neitsyen ja Kalojen energiat kohtaavat tasaväkisempänä toisiaan. 

Mutta miten tulkita tätä? Siihen ei minun tietoni ja viisauteni oikein riitä. Ainakin Maapallon terveys ja terveys yksilön tasolla nousee voimakkaasti esille. Pallomme omalla terveydellähän on pitkälle vaikutus myös ihmisyksilön terveyteen. Kheiron muistuttaa haavoittuvuudesta kummallakin tasolla ja Neptunus herkistää tunteet ja mielen sitä tajuamaan. Ehkä kansojen arvokysymykset ja sodat jäävät nyt sivummalle ja ihmiskunnalla on yhteinen ja suurempi haaste edessään. Ehkä ihmisen kauaskantoisella katseella on kuitenkin vastassa se 'oma hyvä', joka on vaarallinen ase taistelussa ihmiskunnan tulevaisuudesta.  Esim. Pohjoisnavan jäätiköiden sulaminen ja Siperian metaanijärvien uhka pitäisi herättää kansakuntien yhteistä huolta. Herättääkö  vaatimaton ja viisas Neitsyt-energia yhdessä Kalat-energian kanssa tässä uudenlaisen ajattelutason?

Ps. Aika hauska toteamus tuolta Liisan blogista Taivaanmerkit se, miten tämä Jupiter Neitsyessä vaikuttaisi minun Jupiter Jousimieheen. Taidan ottaa tämän opikseni. Etusijalla Liisa tarkoitti kuitenkin sitä, miten nykyinen Jupiter Neitsyessä vaikuttaa eri merkkeihin.

Jousimiehillä jupiter merkin hallitsijana kuvaa heidän omia erikoisominaisuuksiaan: optimismia ja uskallusta. Neitsyessä se kuitenkin haastaa merkin. Neitsyt symboloi perinteisesti jousimiesten uraa ja omaa paikkaa maailmassa. Se tarkoittaa sitä, että jouskareiden täytyy kehittää järjestelmällisyyttään ja oppia arvioimaan asioita kriittisesti, myös luopumaan turhista asioista, löytääkseen oman tiensä ja paikkansa. Onneksi seuraava vuosi auttaa kaikkia jousimiehiä tässä ikuisuusprojektissa.

Mille kaikelle voi tehdä astrologisen kartan?

Olin innoissani, kun astrologisissa opinnoissani ymmärsin, että tähtikartan voi tehdä melkeinpä mille vain. Senhän voisi tehdä vaikka jonkun ruusun ensi kukinnalle. Esimerkiksi Rosa Nilsille, joka aukeni ensimmäisinä kaikista ruusuista Kaksoset-energisenä (ainakin on hirveä into kasvaa korkeutta ja olla esillä). Vaikeutta tuottaa vain se, että pitäisi muistaa laittaa ylös myös esim. istutuskellonaika, jotta voisi löytää sille persoonan eli nousumerkin. Siitä voisi katsoa jo pikkuisen sen menestymistä, hoivan tarvetta ja kukintaa esim. auringonpaluukarttoina joka vuosi. Voisikohan? Vai mikä on tuollaisen oikea syntymähetki? 

Sekin oli jo iso asia, kun osasin tehdä kartan itselleni ja ystävilleni. Kun pääsin pitemmän ymmärryksen tasolle, opin, miten tehdä sen hetkinen kartta sille päivälle, kun halusi nähdä planeettojen yleisen sijoituksen. Yleensä teen sen Tampereen leveys- ja pituusasteikolle silloin. 

Kun opin lisää, oli hauska tehdä karttoja jollekin tärkeälle matkalle, kokoontumiselle, jonkin idean alkuunpanemiselle, tärkeän ihmisen tapaamiselle, kaupungeille ja maille. Eläimille myös.

Tuolla kissablogissani on minun kissasisaruksille omat karttansa. He ovat molemmat oinaita, reippaita ja toimeliaita myyränpyytäjiä, mutta nousumerkki ja Kuun merkki ovat muuta, Kissat  ovat syntyneet samasta emosta samasta poikueesta. Eroa on kuitenkin syntymillä 8 tuntia. Ja tosi on, että Ruusa rapunousuisena on todella äidillinen, hoivaava ja vieraat huomioiva kissa. Kun taas Majuri skorpioninousuisena on pälyilevä, varauksellinen ja hidas toimissaan, mutta uskollinen ja ymmärtäväinen ystävä.

Olen tehnyt myös eri blogien syntymäkartat. Ja mikä hauskinta, tein kartan myös omalle pienelle Ruusumuorin kesäkahvilalle. Ja tuollainenhan se on minun kahvilani. Leijona-nousuinen! Talouden alueella huoneessa 2 on Mars, eli työtä on kovasti tehtävä ja sillä onkin kulmat hyvin moneen planeettaan. Illuusioita pitää varoa, terveyttä vaalia ja sen toimintaa kotikeskeisenä (oppositiot Neptunukseen, Kheironiin ja Kuuhun). Aurinko Oinas toimeenpanevana voimana, vieressä Vesta (Marsin kolmio niihin) kymppihuoneessa, uran ja elämäntarkoituksen alueella. Jupiter Härässä...ruusumuori siis! Noin nopsasti katsottuna.  

Jotenkin koko kotikahvila on ollut tänä kesänä vaakalaudalla ihan ulkoisten seikkojen vuoksi. Ruusumuorina en ole periksi antanut, uskonut itseeni, mukaviin asiakkaisiini, ruusuihini ja jopa kesään. En ole voinut myöskään heittää mielessä muhivia ideoitanikaan ihan metsään (mehtään), vaan sinnillä halunnut todistaa itselleni huulluuden ihanuutta. 

Tuo Tanhuan astro-sivusto on aina keksinyt myös uusia ideoita ja yksi hauska on tuo, että voin valita ystäviäni astrokalenteriin, joten heidän siinä näkyvät transiitit muistuttavat minua siitä, minkälaista kautta he kosmosenergisesti ovat kokemassa. Olen yhdeksi ystäväkseni valinnut oman pienen kahvilani. Ja nauroin todella, kun tässä yön syvännä luin alla olevan viestin. Se innoitti minua kirjoittamaan yleisestikin tästä kartantekoaiheesta. Kahvilan energiat olivat nyt niin osuvia. Juuri nyt, kun olen pähkäillyt sen tulevista päivistä. 

Tämän hetken transiitteina on voimakkaimpana Jupiterin yhtymä Marsille (täydellisen munauksen vaara), Marsin kolmio Uranukselle ja työn akselille. 

Mitäpäs muuta voi kuin antaa palaa!

Ruusumuorin kesäkahvila - Sanoista tekoihin

Vaikutusaika 05.08 - 13.08

Joskus tuntuu siltä kuin jo pelkkä ajatus muuttuisi taianomaisesti konkreettiseksi toiminnaksi ja ystäväsi Ruusumuorin kesäkahvila elää nyt tällaista vaihetta. Meno saattaa tuntua vähän villiltä, mutta ei ole sinun asiasi mennä sammuttamaan luovuuden paloa.