Marsini kierros lopullaan kiitossekstiileillä; olenko kasvanut?

Astrologisella kartallani menossa Marsin sekstiilit stelliumiini (Merkurius, Venus ja Aurinko) ja kiitosten aika!

Länsimaisen elämäntavan kiitokseen katsotaan kuuluvaksi yleensä ulkopuolinen kiitos; raha ja kunnia, huomionosoitukset. Menestystä luvataan astro-foorumillakin. Jopa henkisen astrologian edustajat puhuvat  hyödyntämisestä.

Onneksi on olemassa myös toisenlaista filosofiaa, jossa kiitoksen  voi kääntää sisäänpäinkin. Esimerkiksi kuinka on pärjännyt itsensä ja heikkouksiensa kanssa? Minkä on antanut määrätä ja käskeä itseä? Kuinka on pärjännyt läheistensä kanssa? Oletko onnistunut jossakin ehkä pyyteettömästi tekemään jotakin toiselle tai itselle, ilman näyttämisen tarvetta? Oletko onnistunut pitämään itsesi kurissa? Onko kasvaminen ollut mahdollista? Kuinka paljosta siis voit kiittää itse itseäsi ja tekemisiäsi?

Tulee mieleen filosofi Martin Buberin eräänlainen ihmissuhdeteoria "minä-sinä" ja "minä-se". 

Tätä voi käsitellä niin itsen ja ulkopuolisen suhteessa kuin myös keskusteluun itsensä kanssa. Rakastuessaan toinen on Sinä suurella ässällä, mutta ihmeellisen pian tapahtuu ilmiö, että 'sehän' siinä on. Toinen esineistyy. Voisko näin käydä oman Minänkin kanssa? Minän Sinäkin esiinneellistyy, jos hemmottelet sitä maallisella pikailolla. Ostat vaatteen. Heps. Se lojuu seuraavana päivänä jo nurkassa. Ostat herkkua. Pian se möyrii inhottavasti vatsassa. Jos muistaa, että ihminen on jumalallinen olento, sitä pitäisi huomioida enemmän henkisesti. Sen pitäisi sallia olla minun Sinä suurella ässällä, kunnioitettavasti.

Miksi tällaista tulee mieleen? Koska sekstiili on kuin vähän ennen maalia. Tiedät jo sijoituksesi. Voitko olla kiitollinen suoritukseesi? Voitko olla ylpeä siitä? Teitkö parhaasi? Vai petyitkö? Ei suhteessa muihin, vaan suhteessa itseen. Voitko kutsua minää Sinuksi, joka teki parhaansa, vai onko se jokin mitätön raukkis tai luuseri? SE! Ei kukaan voi tuomita minua niin alas kuin minä itse. Ei kukaan voi kiittää niin syvältä kuin minä itse itseäni. Näin ajattelen.

Tässä puhuu itsekeskeinen napa-Rapu Marsini ollessa filosofisessa Neitsyt-huoneessa numero 9. Minä on turkasen tärkeä käsite. Turhaan ihmiset varovat käyttää minä-muotoa. Subjektiivisuus on joskus melkein kuin negatiivinen kirosana, halvempi muoto objektiivisuudesta. Entäs jos käy keskustelua itsensä kanssa unohtaen muut, toisten hyssyttelyt, kehumiset ja negatiiviset leimat? Siinä subjektiivisuus kirkastuu, suorastaan kristallisoituu. Subjektiivisuus on enemmän totta kuin objektiivisuus.

Vaikka Marsista sanotaan, että se ei kysele, toimii vain, eikä siinä mitään voi, niin näkisin kuitenkin että sekstiili on palaamista asioihin, miten itse on asennoitunut tuohon energiaan ja tapahtumiin. ja kuinka on osannut käyttää Marsin tarjoaman energian toimissaan. Planeetathan ovat aina antamassa tai rajoittamassa energioita. Suuri kiitos itselle voi olla jo tämän kaiken ymmärtämisessä! Miten toimit siinä mitä edestäsi löysit? Kun Mars toimii, sen voi antaa jyllätä rauhassa, syyttää ympäristöä siitä mitä tapahtui tai tarttua itse sen energiaan

Marsin kahden vuoden kierros alkaa taas olla lopullaan. En voi kiittää itseäni ainakaan siinä, että se mitä aloitin silloin pari vuotta sitten, olisi valmistunut ja valmiina työnä käsissäni. Mutta voin kiittää siitä, että harkitsin vielä asiaa ja peräännyin oikealla hetkellä. Voin kiittää itseäni kärsivällisyydestä, pohdinnasta ja ehkä myös silkasta onnesta. Sillä jos tuo edellä mainittu tekemiseni olisi nyt valmis, se olisi virheellinen ja puutteellinen. Joten uuden tiedon ja kokemuksen kautta viisastuneena aloitan jotakin uudelleen juuri Marsin paluun tienoilla. Nyt on vielä puutarhahommia ja vieraita.

Joten Marsin  sulkeutuvien sekstiilimäärien (stelliumiini) lupaamaa kiitosta ulkopuolelta saan kai tässä turhaan odotella. Jos oikein tekemällä astrologiaa suotuisammaksi tässä, niin löydän kiitokseksi oman harkintani siinä, etten ole mennyt hurjastelemaan, vaan olen jupiterimaisesta tyylistäni poiketen harkinnut ja perääntynyt. Kiitos siis itselleni. Olen kasvanut!

Mars on jälleen Neitsyessä. Sillä oli neljä vuotta sitten retroilua Neitsyessä, jolloin innostuin tutkimaan Marsin kulkua. Olenko tosiaan pitänyt astrologista blogiani pian neljä vuotta! Hurja tuo ajan kuluminen! Mars on aivan liian nopea!

Jotenkin tuli mieleen tästä Joutsenlampi-baletti!