Astro.fi-sivuston astrokalenteri on jotenkin hauska, koska kunkin kuukauden esillä olevat planeetat näkyvät siinä niin hauskasti. Aivan toisin kuin horoskooppisivulla ne vaaleansiniset, siniset ja punaiset viivat. Nyt ei ole punaisia viivoja!
Aivan nauratti kun katselin kalenteriani. Tuli mielikuva Paskarämeen valkoisesta puolen kilometrin mittaisesta kapeasta niitystä, jossa jänikset hyppelevät ristiin rastiin aurinkoisella hangella juuri tähän aikaan. Kävin katsomassa muutama päivä sitten. Punaisesta ketusta ei jälkeäkään. Ilves on astellut, mutta toisella suunnalla.
Siis kalenterista hyppii silmilleni iloisesti Venukset ja Merkuriukset, melkeinpä ne yksinomaan. Maisema on jotenkin niin siloisen kuulas. Vain yksi hankala neliö: Marsin neliö Kuu. Sekin juuri aikoihin, kun yritän lähteä Lappiin hiihtämään ja koti jarruttaa. On vaikea löytää sille ja kissoille perään katsojaa.
Mutta...tuollainen kuulaus kulmissa ja taivaan tapahtumissa vetää laiskaksi, huomaan. Tulee tunne, että voisi asettua laakereilla lepäämään ja olla löhöttää vain. Muistan, kun kurssilla opettaja huomautti sellaisesta juurikartasta, jossa on vähän haasteellisia kulmia (oppositiot ja neliöt) ja paljon kolmioita, että elämä voi olla liian helppoa. Sellaisen kartan omistaja voi tuudittautua kultatarjottimen tarjontaan ja tulla laiskaksi.
Nyt minulla on sellainen aika.
On siellä tosin pieni hetki Uranuksella puhurin lailla puhaltaa kuin pohjoistuuli yli maiseman. Uranuksen kvinkunssi Marsille. Se voi muistuttaa minua asioista, joita olen laittanut alulle, vaikka vielä siellä metsän takana niin tuntumassa kuitenkin. Joten ahdistustakin löytyy. Törmäsin erääseen sellaiseen tuolla kaupunkireissulla.
Tällaista voi olla pienellä ihmisellä. Ja sillähän ei ole paljoakaan merkitystä, kun ympärillä kiehuu,;Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa. Katselin Oscar-skaalaa ja siellähän nämä arat paikat tulivat hyvin esiin.
Ehkä on hyvä olla valppaana ja valmistautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tosi iloinen kommenteistasi!