Saturnuksesta usein ajatellaan kumman negatiivisesti. Se jarruttaa, kritisoi, estää, rajaa, on poikki teloin ja oikein inhottavasti moittii ja haukkuu tekemisiä. Se tappaa! Toisaalta se voisi olla myös ihan hyvä välittäjä, joka erottaa akanat jyvistä, suodatin likaiselle ilmalle, lattiaharja roskia lakaisemassa, luuturätti likaisille paikoille ja kurittava karttakeppi opetuksessa ojentajaksi. Se tappaa vain pahan pois. Se on kuin liikenteen jakaja tai aita! Vai mitä se oikein on?
Opiskelen vuorostani Johanna Karpovin näkemystä Saturnuksesta. Ymmärsin hänen Saturnussymboliikkatulkintaansa näin: Henki haluaa laajeta (Jupiter), jota persoona kantaa mukanaan kuin taikalamppua. Saturnus supistaa, rajaa tuon hengen ja alistaa sen materiaan, jota järki johtaa. Saturnus siis tarttuu kaikkeen sellaisen roinaan ja tarpeettomaan, kuuseen kurkottamisiin ja maalailemisiin, joissa ei ole realistista pohjaa... ja surutta tappaa sen. Suruahan se tuottaa persoonallekin, usein unelmien tai mielikuvien murskautumista, mutta sitten on taas hyvä aloittaa tukevalta jämerältä pohjalta.
Ennen ajettiin surutta hurvattomasti vauhdin huumassa villejä maanteitä mutkatkin joskus suoriksi. Nyt ne kaikki on rajattu kurinalaisesti aitauksin ja liikennemerkein, pyritty sillä hillitsemään kaikki hurjastelu ja yltiöpäisyys. Tuo kaikki on tehty liikenteen turvaamiseksi. Siltikin, tuollainen tie tuntuu ahdistavalta, liian kurinalaiselta ja ahtaalta. Vihaan noita keskiaitoja ja kapeita ohitusväyliä! Mutta olenkin Jousimies-Jupiter! Ja siihen tulee jopa Marsin neliö. Joten ruumiini säilyy paremmin hengissä, kun 'yltiöpäistä henkeäni' rajoitetaan.
Ymmärsinköhän oikein?
Mutta Saturnus onkin pessimisti planeetta, sanoo Johanna värikkäällä kielellään. Se on kuiva, hapan ja ikävä! Pahantuojaplaneetta! Unelmoitsijat voivatkin sen käsittää noin, mutta järkevät ihmiset luottavat siihen kuin oikeamieliseen verokarhuun. Se vie ihmisen elämästä pois kaiken tarpeettoman ja ohjaa oikeaan suuntaan. Olet pieni ihminen yhteisössä ja sinun tulee tietää paikkasi! Ei hamuta mitään liikaa!
Minulla on juuri menossa Marsin sekstiili Saturnukseeni. Minun tulisi luottaa kosmisiin suunnitelmiin. Mars raottaa Saturnuksen aitavarustusta, kääntöpaikka! Saan valita suuntaa, käännynkö takaisin ja jämähdän vai jatkanko suuntaa ja innostun. Vai muuten vain levähdän. Pääasia on se, että minulla on menemisen tai tekemisen ilo. Tai se ilo tulee oikeasta suuntapäätöksestä. Marsin perääntyessä minulla taitaa noita kääntö- tai parkkipaikkoja olla montakin tässä vielä. Ja tämä sekstiili on avoin!
Aurinko paistaa kevättä kohden!
Eli mielestäni Saturnus on ainakin liikennemerkki, ohjaamassa, rajaamassa, muistuttamassa, pysäyttämässäkin. Se tarkistaa sinun kuntosi, auton kunnon, ja sen että päämääräsi siihen kaikkeen nähden on realistinen.
Tänään Saturnus yhtymässä tasan prikulleen asteroidi Uraniaani syntymäkartalla huoneessa 12. Juuri kun tuumailin, että laitan astrologiset kirjat vähäksi aikaa vähän syrjään. Sitäkö se? Astrologia lepotauolle!
VastaaPoista