Vertailua Marsin toimissa

Nyt kun konkreettisesti olen käynyt läpi Marsin kahden vuoden kierroksen kartallani, on hauska verrata sen liikkeitä edelliseen peruutukseen. 

Kaksi vuotta sitten minulla oli Marsin paluu Neitsyessä kolme kertaa eli Mars perääntyi Neitsyessä. Se aika oli minulle monenlaisten kompromissien ja päätösten aikaa, kun tuntui että talo 'hajosi' jalkojeni alta. Turvallinen maaperä piti luoda, ja johonkin uuteenkin piti tarttua kiinni. Kyllä siinä pähkäilin ja laskeskelin. Kirjanpitokin oli tarkassa syynissä. Anomuksia kirjoittelin sinne ja tänne ja etsin monenlaista tukea. Sainkin, mutta en sieltä mistä odotin, vaan aivan yllättävältä taholta. Tosin asumisessani oli taustalla Neptunuksen alkava yhtymä Kuuhun.  Muutoksia varmaan toi mukanaan Uranuksen neliö Aurinkooni. Sitä taas oli hellittelemässä ja uskoa antamassa Neptunuksen kolmio stelliumiini (Venus, Merkurius ja Aurinko). Minä selvisin!

Joka tapauksessa tiesin tuolloin mitä tahdoin! Nyt Marsin peruuttaminen Vaa'assa luo aivan toisenlaiset kuviot.  Se nimittäin nyt yhtyy MC:hen kolme kertaa. Jahkailua todellakin on sinne ja tänne. Menenkö vai enkö mene?

Teenkö vai enkö tee? Lopetanko vai enkö lopeta? Tällaistahan minun Vaaka-työnakselini yleensä on, vaikka sitä Neitsyt-Marsini järjellä pukkaa eteenpäin. Nyt se on sitä triplaten! Mieli ja tahto laahaa sinne ja tänne, ylös ja alas. Siinä vieressä asteen päässä on myös Diana-asteroidini, jonka luonne on vaakamaisen idealistinen. Kotihommat tuntuvat mukavilta, ainakin tuolla ulkona pihalla ja sitä on PALJON. Lentolippu odottaa hyllyllä Irlannin puutarhamatkaa. Aittaremontin vuoksi ja muutenkin jouduin satsaamaan moottorisahaan. Näyttää siis, että Irlanti vaihtui moottorisahaan. Onneksi otin peruutusvakuutuksen, joten saisin suurimman osan matkan hinnasta takaisin. Voi jukran pujut!! Kiikkuu, kaakkuu...

On hauskaa lukea kahden vuoden takaisia juttuja.

Silloinkin tein puupinoa, kuten nytkin. Tässä!

Ja vähällä olin laittaa nytkin tähän kuvan puunhakkuusta puupinojen välissä. Se liittynee vahvasti samalla Marsin oppositioon kodin akseliini IC:hen. Ja siinähän sekin vaa'alla kiikkuu moneen otteeseen. Kysymys siis, kuinka tärkeä koti on? Vai onko tärkeää seikkailunhaluni ja matkustaminen? Vai joku muu? Kaksi vuotta sitten suunnittelin matkaa ja teinkin sen, aika rohkeasti. Entä nyt?

Nyt minulla on voimakkaana taustana Uranuksen oppositio MC:lle eli yhtymä IC:lle. Oinas-tuli vastaan Vaaka-ilma-idealisti! Päätä raavin nytkin. Samalla siellä on myös Jupiterin sulkeutuva neliö MC:lle. Kuviossa mukana vuorovaikutussuhteet. Mietintämyssyn sisällä monenlaista. 

Saatikka sitten taustalla tuo yleisesti lähestyvä T-Risti!!! Jotenkin vaisto sanoo, että peru Irlannin matka. Miksi? Siksikö, kun taivaan merkit niin sanoo. 

Pitäiskö tässä sittenkin kuunnella sfäärien ääniä? 

Todella inhottavaa tällainen jahkailun ja päättämättömyyden olotila! Vaikka muistan kyllä senkin, että väsyin Neitsytmäisen Marsini analysointiin ja laskelmointiin. Miten se kahden vuoden päästä onkaan? Mars perääntyy kai silloin Skorpionissa. Voi ei! Ei varmaan helppoa sekään! Se perääntyy Asciini silloin kolme kertaa!

En kai usko taivaan merkkeihin? Pitäiskö minun ymmärtää astrologiaa, itseäni vai tilannettani? Taidan nukkua vielä yön yli...

Voimakkaiden auringonpilkkujenko vuoksi radiokaan ei tiedä mitä kieltä puhuisi!

Ylensyönyt Jupiter!

Kyllähän minä olen aina ihaillut Jupiteria, jo pikkutytöstä asti kun opin sen tuntemaan.

Iloisesti siis yllätyin, kun sen löysin syntymäkartaltani ykköshuoneesta Jousimiehessä. 'Vesissä' uiskentelijana minulla olikin suuren suuri pelastusrengas! Sen kera olen ylpeänä kellunut maailman vesillä ilman pelon häivääkään. 

Tosin se on neliössä Marsini kanssa ja ehkä aiheutti senkin, että olin joutua suuren rekan eteen ja kuolla. Siinä ei auttanut Jupiter, varmaan enkelit. Onneksi Jupiter on oppositiossa Merkuriukseni kanssa! Uskoisin, että siinä mittelöivät rehentelevä suuri ja piskuinen, mutta terävä. Jokin sentään jarruttamassa persoonan yltiöpäisyyttä ja suurentelua. En myönnä, että paisuttelisin, iloisesti ehkä vain väritän asioita. Vaikka poikani kyllä aina muistuttavat 'kuvittelustani' ja asioiden väärinymmärtämisestä. Tämä lausahdus oli jo aika paha: -Äiti, sinä jatkuvasti valehtelet itsellesi. Eipä silti, jos näkisit totuuden, et jaksaisi eläkään! (Taisi poika olla lukenut Nietcsheä.)

Noh! He joilla Jupiter on hyvissä asemissa, voisi kysellä kuitenkin varmuuden vuoksi itseltään:

- Innostutko vähän liikaa asioista etkä näe metsää puilta? Saatko mitään suoritettua loppuun!

- Lennätkö sinne tänne ja luulet elämästäsi nauttivan, kunnes ihmettelet, missä on koti?

- Oletko pumpulissa kasvanut liian hyvän onnen kanssa ja saanut uskon, että selviät mistä tahansa?

- Miten on arvostelukykysi ja itsekritiikkisi kanssa?

Nyt kun Jupiter on Ravussa, niin miten on herkuttelun kanssa? Miten paljon annat mielihyvälle vallan, kunnes huomaat että uups? Kuinka paljon laitat rahaa kodin kunnostamiseen, että se näyttäisi hyvältä ja velka sen kun kasvaa? Taasko tuli uudet kengät laitettua? Vai kasvaako pienetkin surut ja harmit yli mittapuun ja läheisesi jo tuskastuvat? Entä se vanha kauna, taasko pinnalla entistaä suurempana? Ja oliskohan jo aika lopettaa mököttäminen, jonka syytä et enää muista?

On toki mahdollista toisinkin päin. Laittaa kotia kuntoon omalla työllä, antaa anteeksi vanhat kaunat, suurennella vaikka niitä arkipäivän iloja ja huomioida kunnon kohottaminen. Nyt pitäisi 'kiivetä korkealle ja nähdä vähän enemmän kuin oma napansa', on Jupiterin aika. Zeus hallitsi kansaansa, koska katseli sitä Olympysvuorelta ja näki laajempia kokonaisuuksia. Siksi kai aikoinaan linnatkin rakennettiin korkealle ja korkeiksi. 

Mars tällä hetkellä punnitsee asioita Vaa'assa keikkuen sinne ja tänne. Jupiter laajentaa asioita joka puolelle, sekin seilaten eestaas.

Ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä. Koko elämämme tavarapaljouden ympäröimänä näyttää olevan jupiterimaista yltäkyltäisyyttä. Maksan häiriötilat kertovat stressistä ja väärästä tavasta elää. Jupiter hallitsee maksaa. Miksi hyvinvointivaltioiden ihmiset paisuvat kuin Jupiter ikään? Eikö Saturnus pystykään rajoittavaan voimaansa?

Joka tuijaan (kuvassa Aulangon tuijametsä, kuin korkeita kuusia) kurkottaa, se katajaan kapsahtaa!

Musiikki saa olla mahtipontista.

Holst ja Jupiter

Neliö kuin aitaus!

Ennen rakennettiin aitauksia.

Pikkulapsellekin tehtiin leikkikehä. Se oli aidattu pieni alue siellä tuvan lattialla. Usein se lapsi itki siellä. 

Pienille karitsoille, porsaille ja vasikoille rakennettiin aitauksia. Pihat aidattiin, etteivät lapset juoksisi autojen eteen. Tai kasvimaat aidattiin, etteivät kotieläimet pääse tallomaan. Lehmille ja hevosille rakennettiin aidattuja alueita piikkilangoin tai sähköjohdatetuilla langoilla. Ja yhä tehdään. Talojen ympärille rakennetaan muureja. Yhä vain, aina vain aitauksia.

Astrologinen neliö muistuttaa kaikesta tuosta. On muuten helpottavaa etsiä syitä ahdistaviin tuntemuksiin astrologiasta, huomaan. Nyt on ollut jotenkin juuri tuollainen aitaukseen ahdettu tunnelma. Ja vahva neliöhän sieltä transiiteistakin löytyy. Jupiterin sulkeutuva neliö Keskitaivaaseen, työn akseliin, MC:hen. Muutenkin on raskaat transiitit taustalla, kuten Uranuksen oppositio Keskitaivaaseen. Työnakseli on kuin rasvaamaton, kitisevän jurraava akseli vanhan auton alla. Se pelottaa. Eikä pelko ole paha asia. Sillä on oma merkityksensä: Pysähdy!  Ole kuulolla. Ole varovainen. Laske kymmeneen! Mieti kerran vielä. Mieti omat energiat ja sitä mitä on jakaa muille. Nöyrry pienuutesi edessä. Tekemiset ovat nyt jonkin syynin alla!

Neliössä on kyseessä aina polariteetista. 90 asteen toinen kärki on maskuliininen ja toinen feminiininen. Kuten itsellä nyt, Jupiter on feminiinisessä Ravussa, MC maskuliinisessa Vaa'assa. Molemmat johtavissa merkeissä. Mutta laaduissa toinen vettä, toinen ilmaa. Riidassa siis keskenään! Ja johtavissa merkeissä on kyseessä miten työskennellä harmoniassa muiden kanssa siten, että säilyttää oman turvallisuutensa ja kontrollin itsellä. Rajata oma alua, mikä on tärkeintä tehdä. Ei pidä kurkkia kieli ojolla, mitä siellä aidan toisella puolella on. Parasta pitää itsensä rajattuna, turvassa ja pysähtyä.

Jotakin tuollaista vipeltää pienessä päässäni. Mitä muut tahtovat? Mitä minä itse tahdon? Toisten odotukset, omat odotukset. Toisten toiveet, omat toiveet. Ja tuhat asiaa viuhuu ympärillä kuin puhurituuli tavaroita nakellen! Jossakin kerrotaan, että tällaisessa kuviossa viedään luukin kädestä. Suunnitelmat jumittuvat. Pitää keskittyä vain siihen, mikä tuntuu sopivalta, hyvältä.

Jupiterin neliö on paljolti suhdetoiminnallisuutta. Ulos maailmalle ja sisään kotiin. Sehän on samalla avautuvassa neliössä Keskiyöhön eli kodin akseliin IC:hen. Mikä puhuri on kotiini iskemässä? Mikä on rikkomassa kotiani? Itsekö sen teen, vai ulkoinen jokin muu?

Mutta tosi on, että kotikin tuntuu joskus kuin aitaukselta, jossa tekee mieli rääkyä kuin kakara, jota äiti ei kiireeltään ehdi nostaa syliin. On kehänsä vanki. Miten sen voisi kokea turvaksi? Niin kuin se aitaus, joka rakennetaan kasvitarhan ympärille, ettei sitä ulkopuoliset uhkaa. Jossa saisi rauhassa kasvaa. Todellakin neliön polariteetin tasapainottelua. Juostako maailmalle vai rakentaa kodin turvaa?

Johan helpotti!

Eipä silti, yleisesti ottaen Jupiter Ravussa muistuttaa meitä tutkimaan tunteitamme, miettimään mitä ruokaa syömme ja esim. miten hoidamme kotia; Jupiter Ravussa

Miten ymmärtää astrologiaa?

Valitsin ensin kuvan. Sitten vasta puran ajatuksiani. Tuon kuvan olen maalannut joskus haavan lehtien innoittamana. Ne ovat samalla niin kovia ja samalla niin herkkiä. Ne soivat tuulessa tuulen käskystä. Ja ne ottavat vastaan niin kylmän, kuuman kuin sateenkin puolustautumatta, suojaamatta. Tykkään tuosta taulustani ja sen syvästä viestistä. Annoin jossakin näyttelyssä sille nimeksi 'Vastaanottaminen'. Lehden toinen puoli, pehmeämpi enemmänkin sitten säilöö sitä yhteyttämistä mikä lehtivihreässä tapahtuu auringon kautta.

Nyt mietin, miten ymmärtää, miten vastaanottaa ja antaa astrologiaa. Tuolla joissakin astrologian blogeissa käytiin samankaltaista pohdiskelua ja aina sitä käydään. Ihmettelemästä päästyään. Silloin tällöin tulee esiin jokin näkökulma astrologian ymmärtämisen haasteesta, sen vastaanottamisesta.

Olen sen verran opiskellut tiedeyhteisössä, että opin kritisoimaan niin kutsuttuja 'itsestäänselvyyksiä'. Yksi sellainen on se, että olisi olemassa subjektiivinen ja objektiivinen tieto. Kuka pystyy sen rajan osoittamaan? En luota tiedon objektiivisuuteen, en johonkin puhtaasti 'oikeaan', olkoon se sitten vaikka kuinka tiedemaailmassa todistettu. Uskon enemmän subjektiivisen tiedon totuuteen. Ja sen subjektiivisen tiedon kautta löytyy aina objektiivista tietoa, ainakin eri yhteisöjen kulttuurin, eri opittujen käytäntöjen ja kokemusten kautta ja eri kirjoitetun teorioiden pohjalta. Yksilö ei koskaan voi olla täysin vapaa siitä. Yksilössä se kaikki sulautuu yksilölliseksi tiedon tulkinnaksi.

Tämän pohjalta mietin myös astrologisen tiedon ymmärtämistä. Uskon, että se on aina, huolimatta kuinka paljon kursseja ja oppeja pää on täysi, yksilöllistä ymmärtämistä. Sitä myöten myös yksilöllistä vastaanottamista ja antamista. Helppoahan sitä olisi eritellä sen pohjalta, kenen opissa on ollut, kenen kirjoja on lukenut ja antaa siten osoitetta ja perusteluja. Sittenkin se on yksilöllisesti tulkattua tietoa. 

Voisiko sitä eritellä astrologisen elementtijaon perusteella? Vähän leikkimielellä siinä, kuinka veden ihminen yrittää hakea ymmärrystä tunteilleen, ilman ihminen ideamaailman rohkaisua, tulen ihminen toimiensa syitä ja seurauksia ja maan ihminen käytönnön ja fyysisen paineiden purkausta. Tämä oli  karrikoitua. Sillä elementtitasot ovat hyvin hajanaisia itse kullakin.

Miten toimisi jin- ja jang-pohjainen polariteetti. Naisellisen passiivinen ja miehisen aktiivinen? (- ja +) .

Jin-henkilö etsisi astrologian ymmärtämisessä itseään. Jang-henkilö itsen suhdetta ympäristöön. Jos tulkitsee astrologiaa jin-henkilölle, hän menisi itseensä, kun taas jang-henkilö ottaisi vastaan haasteita ja mahdollisuuksia, miten toimia. Kummatkin suunnat yhtä tärkeitä. Tästä voisi miettiä astrologian tulkintaa myös. Miten tulkitsee astrologiaa jin-henkilö, miten jang-henkilö? Mitä tietoa he ottavat vastaan kursseilta ja kirjoista? Polariteettien kautta voisi tulkita myös jokaista planeettaa ja niiden välisiä kulmia.

Tuota voisin miettiä enemmänkin...

Tutkin ikivanhaa Muutosten kirjaa. Mitä siellä sanotaankaan polariteetista? "Miehinen jang-voima kuvaa yleensä Luovuutta. Naisinen jin-voima Vastaanottavuutta." Länsimaissa ymmärretään vasen aivolohko olevan miehinen järki ja oikea naisellinen luova ja intuitiivinen. Monenlaista tulkintaa.

Edelleen luen: "Jang on vahva, väkevä, taipumaton, moitteeton ja kaikessa näissä ominaisuuksissaan puhdas, ehdoton, erinomainen. Jin on myötenantava ja taipuisa, mutta liikkeeseen pantuna määrätietoinen ja sitkeä. Se on hiljaa, mutta kykenee synnyttämään minkä tahansa muodon. Se sisällyttää itseensä kaiken, ja sen muuntamiskyky on mahtava. Se ottaa vastaan taivaallisten voimien vaikutukset ja toimii oikeaan aikaan."

Muistan eräillä filosofian päivillä tulleen hyvinkin voimakkaasti esiin tuo lännen maskuliinisuus ja idän feminiinisyys. Oikeastaan tuossa edelläkin, jin-voima korostettuna. 

Mutta mielenkiintoista on ajatella astrologisen kartan merkkien polariteettia tämän pohjalta. Olemme siirtyneet oinaaseen, kaiken alkuun astrologisessa vuodessa, uuden syttymiseen ja syntymiseen. Jang nousee vahvana korokkeelle, yhtä voimallisena ja taas yhtä herkkänä loukkaantumaan arvostelusta ja epäonnistumisista. Oinaan aikana tuntuu synnyttämisen kipu, kuin tuolla haavan lehdellä raskas sade, ahava ja tuuli. Mutta sitkeä se on. Se luo uutta. Kun taas Härkä-maa, jin-voimana ottaa vastaan veden ja auringon lämmön ja imee sen kaiken itseensä. Omistaa. Kerää. Ja niin edelleen! 

Jang esitetään idässä siivekkäänä lohikäärmeenä, joka sitten sopineekin ilman Kaksosiin ja taas kuten jin esitetään tammana, sulokkaana, kärsivällisenä, hedelmällisenä ja kykenevänä synnyttämään. Kuten veden ja tunteen Rapu. Ja niin edelleen...

Jos jin tuo ei-toivotut puolensa esiin, siitä tulee passiivinen, torainen ja kaaoottinen. Jos jang tuo kielteiset puolet esiin, siitä tulee röyhkeä, hyökkäävä ja ahdasmielinen. Nämä puolet näkynevät astrologian haasteellisissa kulmissa varmaankin.

Eipä silti. Ymmärtäminen voi olla kiinni myös esoteerisen psykologian kautta ihmisen eri kehityskausissa. En halua käyttää sanoja 'kehittynyt' ja 'ei kehittynyt', vaan omalla tiellään kulkevaa sielua. Näitä tasojahan on kymmeniä, ehkä satojakin tai tuhansia. Sen kautta jo ymmärtämisen, tulkkaamisen ja vastaanottamisen tasot ovat uskomattoman monitahoisia. Tämän perusteella emme siis koskaan voisi osoittaa toista paremmaksi tai toista huonommaksi. Voisimme vain osoittaa yksilöä, yksilöllisyyttä ja  persoonallisuutta ja sen kaikkea kehittymistä omalla tiellään.

Vastaanottamisen voi torjua. Antamisessa voi erehtyä ja pihistellä. Ymmärtää haluaisi jokainen.

Jopa kirvoitti haavan värisevät lehdet minua filosofoimaan omalla ymmärtämiselläni! Annan olla sen paperilla.

Rajattu energia

Olen kuullut usein, että energia on hyvin rajallista, pysyvää. Sitä on tietty määrä, se ei kasva eikä se vähene, mutta se on muuttuvaa ja muuntuvaa. Tässä eräs esimerkki siitä kasvina. Kynäjalava. Kerron siitä lopussa enemmän.

Pitäydyn tässä asiassa tietenkin vain itsessäni. Tai kenessä tahansa toisessa. Ja tietenkin katson sitä astrologisesta näkökulmasta. Tai siis siitä astrologisesta näkökulmasta, jonka verran itse sitä ymmärrän.

Kuvittelen siis, että jonkinlainen energia, jonka syntyissä saan, on juuri sitä kosmista alkuenergiaa, minkä aurinko välittää ja missä planeettavärähtelyissä synnyn. Onkohan näin? 

Vai onko se jotakin energiaa, joka geneettisesti välittyy? Vai onko se sitä energiaa, mitä saamme syömästämme ruoasta? Vai onko se sitä energiaa, mikä välittyy mystisen henkisesti jostakin, jota minä ainakaan en ymmärrä?

Otan nyt esimerkiksi nuo kosmiset energiat. Vaikka olenkin positiivinen ja ehkä onnellisten 'tähtien' alla syntynyt, niin kyllä tämän hetkinen Kalat-energia jotenkin väsyttää, melkeinpä tukahduttaa, jopa paniikinomaisesti vaikuttaa. Ainakin on helpompaa syyttää tällaisista tunnelmista jotakin ulkopuolista, vaikka tunnen, että on tapahtumassa muutenkin jotakin raskasta, jotakin, jota ei osaa selittää. Sen vain 'tuntee'. Se voi olla ihan omaakin, mutta se voi yhtä hyvin olla jotakin yleistä. Onko meistä loppujen lopuksi kukaan erossa mistään yleisestä tai edes toisesta?

Kuitenkin yritän päästä arkiseen toimintaan. Siksi katselen tuota Marsin hommaa vähän tarkemmin. Se on lähtenyt Maasta katsottuna vähän vieraalle radallensa ja näyttää kulkevan 'taaksepäin'. Samalla se triplaa kartoilla juuri nyt koskettamiaan kulmia. Minulla se kulkee Vaaka-MC:n yli kolme kertaa (tammikuu, huhtikuu ja kesäkuu) ehtii olla Neptunuksenikin (Vaa'assa sekin) kanssa yhtymässä. Ja kaiken lisäksi järjestää avoimen kolmion Uranuksen kanssa myös kolme kertaa (helmikuu, maaliskuu ja heinäkuu).  Minua kiinnostaa nyt juuri nuo muuttujien kohdat ja Uranuksen näen sellaisena. Jotakin uudistuvaa osui kohdalleni juuri helmikuussa ja nyt maaliskuussa sallin sen uudistuksen tapahtua konkreettisesti, heinäkuussa pitäisi jo tietää kuinka siinä käy. Tätä voi tarkkailla.

Neitsyt-energisen Marsini pitäisi osata järjestellä vähän elämäni tekemisiä ja laittaa niitä järjestykseen. Se ei vain aina onnistu. Ja varsinkin nyt tuo Kalat-värähtelyjen ollessa päällä tuntuu kaikki vähän kaaosmaiselta. Hengitä hiljaa ja syvään!!! Uskon, että kaikilla Aurinko-Vaaoilla on samat tuntemukset, ehkä edessä asioita, jotka ihan hirvittävät. Kuinka selvitä? Moni asia joutuu puntariin tai toiveiden kukkulalle.

Uranus kiinnostaa senkin vuoksi, että minulla on tulossa Uranuksen oppositio MC:lle ja se kestää lähes parin vuoden ajan. Tuo energian muutos näyttää kurjimukselta, mutta viimeistään laittaa jotakin arvojärjestykseen.

Joskus kun energiat singoilevat siellä ja täällä eivätkä löydä tasaista kulkua, tunnen olevani kuin tuo hassu pensas tuolla pihamaallani, jonka kuuluisi olla puu ja kasvaa pituutta ylväästi yhdessä rungossa. Kuitenkin se raukka on aina pakkasessa palelluttanut latvansa ja harottaa pensasmaisena sinne tänne. Kuten minäkin. Arvostan pensastani nyt kamalasti, kun tiedän sen harvinaisuuden, yksilöllisyytensä, sitkeytensä näissä pohjoisissa olosuhteissa. Puun ei pitäisikään menestyä täällä, Etelä-Suomessakin se on harvinainen, ainakin luonnonvaraisena. Kaivoin sen taimen ylös eräästä saaresta siellä. Sen 'puun' nimi on kynsijalava, mutta tunnetaan paremmin kynäjalavana, Ulmus laevis. Kansanomaisesti sen nimi on 'kyneppä'. Suomentaisin sen kynäleppä, sillä usein pihavieraani kutsuvat sitä lepäksi, mikä on sen arvolle nyt aika loukkaavaa kylläkin.

Löydänkö itsestä samaa arvoa? Vaikka harittavanakin yksilönä. Se energia on sama, se on vain vähän hennommasti jakautunut.  Jos kynäjalavani olisi puu, sen energia olisi ihan sama yhdessä rungossa. Tai sitten se olisi kuollut kokonaan. Puiih! Olen ollut läsnä muutaman kerran, kun energia häipyy kuolevasta ihmisestä. Mihin lie menee?

Astrologisesti jakautumisestani voisin syyttää Jousimies-Jupiteriani 1.huoneessa tekemässä neliötä Neitsyt-Marsiini. Vai onko niin, että en kestäisi 'pakkasellista kritiikkiä tai kurottamisen vaateita' ja tyydyn olemaan matalana hajotettuna? Astrologiaa ei pitäisi hyväksyä sellaisenaan kuin sitä kartaltaan näkee. Tuossa olen 'minä' enkä voi muuta. Sen pitäisi osoittaa heikkouksia ja vahvuuksia, josta alkaa kasvaminen, energioiden haasteellinen kiteyttäminen, tasapainoittaminen ja kypsä kooste. Toivottavasti sanoissani on jo tuota Uranus oppositio MC-haastetta.

Ehkä juuri siksikin on hyvä löytää itseä astrologiselta kartalta, todeta ne energiat edes joillakin nimityksillä. Että ne ovat olemassa, käytettävissä ja tarkasteltavana.

Marsin toimista Vaa'assa ja siinä perääntymisessä enemmän blogissa: Merkillistä - pieni astroblogi

Kosminen Kalat-energia ja Neptunus

Olen usein miettinyt kaikkea sitä, mitä tuolla avaruuden aalloilla oikein tapahtuu. Mitä kaikkea värähtelyä siellä elää ehkä taistellen toistensa voimista, toistensa tiloista? Siellä voi olla samanlainen valtataistelu kuin on meidän pienten maan ihmisten välillä. Värähtelytkin kohtaavat meissä toisemme, välillä puoleensa vetäen, väliin loitontaen ja väliin ärhennellen siitä mikä saa eniten valtaa.

Lueskelen Markus Hotakaisen kirjaa tähtitaivas, jossa hän hienosti mutta ytimekkäästi esittelee planeetat, kiintotähdet, tähtiryhmät ja galaksit.

Me elämme nyt Kalojen aikaa. Se tarkoittanee, että Auringon takana Maasta katsottuna sijaitsee Kalojen tähtikuvio, jossa on aika himmeitä 'valoja' ja siksi vaikea löytää taivaalta. Kartalla siihen ei ole merkitty galakseja (yleensä M ja joku numero), nähtävästi ovat niin kaukaisia. Siellä on kaksi tähtijonoa, toinen alkaen tähdistön kirkkaimmalla tähdellä alfa-merkinnöllä jonka nimi Alrischa on lähtöisin ehkä arabiankielestä, kuten useimmat. Nämä tähtijonot muodostavat V-kirjaimen näköisen kuvion.

Täältä sinkoaa meille värähtelyjä Auringon kautta, jotka usein yleistetään unimaisena olotilana, odottavana ja mietteliään syvällisenä aikana. On syytäkin levätä ennen kevään heräämistä, sillä Oinaan aika tarkoittanee jo toisenlaista toimintaa.

 

 

Tämä ei ole minun ottama kuva, mutta jotenkin tenhosi.

Onko hassua mielikuvaa? Ehkä. Mutta se auttaa minua ymmärtämään edes jotakin astrologisesta maailmasta. Siitä miten yleensäkin horoskoopit ovat syntyneet ja miten niitä käsitellään päivittäin, kuukausittain ja vuosittain. Syntymä on jännittävä hetki, arvaamaton (tai sitten ennalta määrätty?), jossa ensi töikseen kosmiset voimat ottavat syleilyynsä ja ravitsevat niillä hiukkasilla, jotka itse kutakin silloin saavuttavat, kuten tekevät planeetatkin, kuka mistäkin kulmasta. Tässä ihmettelee Rapu-tähtikuvion värähtelyissä syntynyt.

 

Sitä ihmettelen, että voiko todella kokemusperäiset tiedot tästä kaikesta pitää enää paikkansa noin 5000 vuoden takaa tai sen aikana koettuna. Sillä tähtitaivaskin muuttuu koko ajan. Jopa galaksit kasvavat, törmäävät, räjähtelevät ja kuolevatkin tai ainakin muuttuvat. Niiden jälkimainingit valovuosien päästä törmäävät Linnunrataamme ja Aurinkokuntaamme. Eivät ne voi olla aina samanlaisia. Sitenhän ne voivat muuttaa horoskooppimerkkien luonnetta paljonkin.

 

Kaikki muuttuu. Muuttuuko astrologinen tulkintatila sen mukana?

 

 

 Tämä on minun ottama kuva ja kuvaa muutosta, tiedostamatonta liikettä, sulautumista. Vettä.

 

Aurinkokuntamme planeetoissakin tapahtuu muutoksia. Vasta on todettu meteoriitin törmäys Kuussa.

Samanmoisia törmäyksiä tapahtuu muissakin planeetoissamme. Itse planeettakin elää räjähdellen, vesihöyryjä päästellen ja mikä mitäkin räjähtelyä luonteensa mukaan.

 

Kaukainen Neptunus on joka tapauksessa ollut kulmassaan hyvin antoisa minun stelliumiini (Merkurius, Venus ja Aurinko) jo kahden vuoden ajan, ja on antoisa vielä tämänkin vuoden. Eli Neptunuksen kolmio on todellinen Hannu Hanhen kuvio.

 

Ehkä olenkin ollut onnekas hyvin monessa asiassa, kaikkeahan ei voi edes tiedostaa. Tai jos negatiiviselta pohjalta asiaa katsoo, niin kaikki olisi voinut käydä paljon huonommin, suorastaan turmiollisesti. Siis suurkiitos Neptunuksen suosiollisille energioille!!

 

Laitan tähän vielä itselleni muistoksi Seppo Tanhuan niin täynnä hyvää ja toivoa olevan transiitin, joka tapahtuu ihmisen elämässä vain kerran.

 

Neptunus kolmio Aurinko

Tämän ohituksen voimakkuus on tähteä.
Tarkka ajankohta 21.2.2014
Vaikutus alkaa 21.12.2013 ja päättyy: 24.3.2014
Tämä ohitus toistuu noin 60-120 vuoden välein.

Tiedät varmaan kuka on Hannu Hanhi. Samanlaisia piirteitä voit löytää tällä jaksolla omasta elämästäsi. Intuitiosi johdattaa sinua oikeiden ihmisten luo oikeaan aikaan ja pääset elämässäsi eteenpäin hanhenaskelin ilman näkyviä omia ansioita. Valittavaksesi jää käytätkö tämän mahdollisuuksien ajan rutiinien pyörittämiseen vähällä vaivalla vai haluatko edetä jollain tietyllä alueella oikein kunnolla. Viimeksi mainittu vaihtoehto edellyttää sinulta rohkeutta keskittää energiasi vaistonvaraisesti oikealta tuntuvaan kohteeseen.

Hienovaraisinta ja hellintä kosmista energiaa edustava Neptunus avaa nyt kanavia henkisten päämääriesi toteuttamiseen luovuutesi ja innokkuutesi välityksellä. Tämä jakso on palkkio sekä tämän että edellisten elämiesi aikana käyttämästäsi intuition, herkkyyden ja luovuuden lahjasta, joten älä suotta ihmettele vaikka jotkut päähänpistosi ja intuitiiviset ratkaisusi johdattaisivat sinut aivan uskomattomiin tilanteisiin. Mitä luottavaisemmin olet aikaisemmin suhtautunut alitajuntasi viesteihin sitä selvänäköisempänä tulet tällä jaksolla kohtaamaan loistavat mahdollisuutesi rakentaa itsellesi uutta, mielekästä ja innostavaa tulevaisuutta. Seuraamalla omia tuntemuksiasi opit enemmän ja enemmän luottamaan yhä selvemmiksi käyviin aavistuksiisi eikä mikään voi estää etenemistäsi itsellesi tärkeiksi tuntemillasi alueilla vaikka kuinka pitkälle.

 

---Tiedä häntä. Lehtiranta kirjassaan samanmoisesta kuviosta tähdentää, että tämä kuvio herkistää aisteja ja voimistaa matkasuunnitelmia, jos ei muuten niin mielikuvituksen voimin. Joka tapauksessa on totta, että mieleni on viimeisten parin vuoden aikana herkistynyt hyvin voimakkaasti kaikkeen taiteeseen, teatteriin, elokuviin ja musiikkiin. Kun katselen ihmisen luovaa voimaa näissä, alkaa sydämeni sykkimään tiheämmin ja kyyneliin liikutun. Ja onhan täkäläinen Neptunus Kalojen vesissä ja minulla osuen kolmanteen huoneeseen, missä etsiskelen sopeutumista elämääni. Luovuudessa on voimaa, kuten myös kauneudentajussa aistia sitä!

Sekä Kalat-energia että Neptunus liitetään usein luovuuteen. Ehkä nyt kannattaakin rauhoittua ja pysähtyä kuulemaan omaa luovaa voimaa ja  valmistaa sitä kevään koitoksiin. Uusi Kuukin on nyt syntynyt Kaloissa, joten samaa asiaa löytynee myös Liisan blogissa.

Ymmärtäisin, että Kuu on eräänlainen vartijamme meteoriitti-iskuissa. Se ottaa vastaan niistä useimmat vetovoimallaan ja Maa säästyy.

Kaikki liikkuu...

Minä käytän jalkojani aika lailla, aina menossa. Maa menee omaa tahtiaan Aurinkokunnassa, Maan kuorikin liikkuu. Aurinkokunta kulkee omaa rataansa Linnunradalla. Linnunrata liikkuu omaa kulkuaan muiden galaxien joukossa. Kiertääkö nekin vielä jotakin?

Liikettä ei voi estää. Jos jalkani tökkää, niin mieleni liikkuu. Vain kuva voi pysähtyä, luotu esine, jälki, hetkeksi.
 

Ja liikkuessaan kaikki muuttavat paikkaa, muuttavat asioita, muuttuvat ja kuluvat. Muutos on varmaa, pysyvä tila vain utopistinen toiveajattelu. Noilla matkoilla kaikki sivuavat erilaisia tiloja, energioita ja näköaloja, muuttavat niitä. Mukana mennään, on mentävä. Muutoksille joustamaton ihminen joutuu muiden liikkeiden hankauksiin ja kuluu enemmän kuin mukana menijät.

Ihmeellistä matkaa teemme!! Ihmeellistä matkaa tekee pieni ihmisyksilökin! Miten oppisimme ottamaan irti siitä sen mistä voimme saada iloa ja tyydytystä? Onhan noita kaiken maailman positivisteja, jotka yrittävät opettaa sitä. Mutta entä kun skorpparipoika sanoo: - Voi äiti, sinä olet suurin valehtelija! Sillä jos näkisit totuuden, et kestäisi elää. Vain valehtelijat jaksavat elää tässä maailmassa.

- Häh, mistä sinä olet moista oppinut?

Ei poika tiennyt sanoa. Myöhemmin tuli eteeni eräs kirja. Nietchsen ajatuksiahan tuo on!! Suurin raakkuja filosofien keskuudessa. Eipä silti, hyvin mielenkiintoinen sellainen. Kaikenlaisia linnunääniä mahtuu tähän maailmaan. Kerrotaan, että Sibelius kulki kerran ystävänsä kanssa aamuisessa metsässä. - Voi tuota lintujen konserttia, se on kuin kauneinta sinfoniaa, sanoi ystävä.

Kun varis raakkui polun yli, sanoi Sibelius: - Ja tässä seuraa kritiikki.

Luin jostakin fysiikan kirjasta, että Aurinkokunta on kulkemassa outojen hiukkasten valtakuntaan, kun muutenkaan avaruuden hiukkasista tunnistetaan vain murto-osa. Onko ne sitten energiahiukkasia vai mitä ja miten ne kulkevat tuolla magneettikenttien muodostamilla aalloilla, ei aavistustakaan. Kuvitella vain voi. Olen ymmärtänyt koko astrologisen maailman energiahiukkasten temmellyskenttänä, jonka järjestyksestä on vain jotakin kokemusperäistä tietoa. Siihen kai koko astrologinen tiede perustuu, vanhaan tietoon. Se mitä tapahtuu nyt, voi vain historian kokemuskenttä kertoa joskus.

 

Maapallo on liikkunut kierrollaan Kalojen tähtikuvioiden energioihin, Auringon välittämään vellovaan ja  myötätuntoiseen kaiken viisauden veteen. Sen hoitaviin, mutta epämääräisiin energia-aaltoihin, jotka voivat vaikuttaa meihin häkellyttävästi, herkistävästi ja tunteikkuutta nostattavasti. Huomaamatta ajattelemmekin vähän laajempia yhteyksiä kuin oma napamme tai naapurimme. Jo Sotshin kansainväliset kamppailut nostattivat mieltämme maailmanlaajuisesti. Ihmettelimme ihmisen taitoa monin tavoin. Pohdimme pientä olevaisuuttamme kaiken mittelössä ja sitä kuinka yksilö kuitenkin on jotakin aivan erityistä, toista kuin mikään muu toinen. Myötäelämme Ukrainan taisteluissa, Syyrian kohtalossa, ihmettelemme maailman sääolosuhteita ja näemme kummallisia unia. Uneksimme Auringosta, joka kurkistelee jossain märkien pilvien takana jo kolmen viikon ajan.

 

Näin unta tosi lihavista ja isoista käärmeistä kansoittuneena tuonne kahvila-aittani pihalle toisiinsa kietoutuneina. Yritin ajaa niitä pois. Vain yksi pienimmistä totteli minua ja katosi talon alle. Muut vain uhittelivat. Kissani Majuri tuli kuin sähikäinen ja tappoi heti yhden pienemmistä, puri kaulan poikki. Sitten se ampaisi yhden ison kimppuun. Katselin ihmeissäni kissani taistelua. Se otti vain hanakasti niskasta kiinni ja haukkasi. En nähnyt tätä unta pitempään. En kokenut käärmeitä pelottavina unessani. Mutta jotenkin ne liittyvät myös tähän Kalat-energiaan. Se energia voi olla arvaamattoman herkkää, hallitsematonta, mutta samalla muutoksille voimakkaan ohjautuvaa.

Minulla on Kalat-Kuu...täältä syvyyksistä nämä mietteet.