Miten ymmärtää astrologiaa?

Valitsin ensin kuvan. Sitten vasta puran ajatuksiani. Tuon kuvan olen maalannut joskus haavan lehtien innoittamana. Ne ovat samalla niin kovia ja samalla niin herkkiä. Ne soivat tuulessa tuulen käskystä. Ja ne ottavat vastaan niin kylmän, kuuman kuin sateenkin puolustautumatta, suojaamatta. Tykkään tuosta taulustani ja sen syvästä viestistä. Annoin jossakin näyttelyssä sille nimeksi 'Vastaanottaminen'. Lehden toinen puoli, pehmeämpi enemmänkin sitten säilöö sitä yhteyttämistä mikä lehtivihreässä tapahtuu auringon kautta.

Nyt mietin, miten ymmärtää, miten vastaanottaa ja antaa astrologiaa. Tuolla joissakin astrologian blogeissa käytiin samankaltaista pohdiskelua ja aina sitä käydään. Ihmettelemästä päästyään. Silloin tällöin tulee esiin jokin näkökulma astrologian ymmärtämisen haasteesta, sen vastaanottamisesta.

Olen sen verran opiskellut tiedeyhteisössä, että opin kritisoimaan niin kutsuttuja 'itsestäänselvyyksiä'. Yksi sellainen on se, että olisi olemassa subjektiivinen ja objektiivinen tieto. Kuka pystyy sen rajan osoittamaan? En luota tiedon objektiivisuuteen, en johonkin puhtaasti 'oikeaan', olkoon se sitten vaikka kuinka tiedemaailmassa todistettu. Uskon enemmän subjektiivisen tiedon totuuteen. Ja sen subjektiivisen tiedon kautta löytyy aina objektiivista tietoa, ainakin eri yhteisöjen kulttuurin, eri opittujen käytäntöjen ja kokemusten kautta ja eri kirjoitetun teorioiden pohjalta. Yksilö ei koskaan voi olla täysin vapaa siitä. Yksilössä se kaikki sulautuu yksilölliseksi tiedon tulkinnaksi.

Tämän pohjalta mietin myös astrologisen tiedon ymmärtämistä. Uskon, että se on aina, huolimatta kuinka paljon kursseja ja oppeja pää on täysi, yksilöllistä ymmärtämistä. Sitä myöten myös yksilöllistä vastaanottamista ja antamista. Helppoahan sitä olisi eritellä sen pohjalta, kenen opissa on ollut, kenen kirjoja on lukenut ja antaa siten osoitetta ja perusteluja. Sittenkin se on yksilöllisesti tulkattua tietoa. 

Voisiko sitä eritellä astrologisen elementtijaon perusteella? Vähän leikkimielellä siinä, kuinka veden ihminen yrittää hakea ymmärrystä tunteilleen, ilman ihminen ideamaailman rohkaisua, tulen ihminen toimiensa syitä ja seurauksia ja maan ihminen käytönnön ja fyysisen paineiden purkausta. Tämä oli  karrikoitua. Sillä elementtitasot ovat hyvin hajanaisia itse kullakin.

Miten toimisi jin- ja jang-pohjainen polariteetti. Naisellisen passiivinen ja miehisen aktiivinen? (- ja +) .

Jin-henkilö etsisi astrologian ymmärtämisessä itseään. Jang-henkilö itsen suhdetta ympäristöön. Jos tulkitsee astrologiaa jin-henkilölle, hän menisi itseensä, kun taas jang-henkilö ottaisi vastaan haasteita ja mahdollisuuksia, miten toimia. Kummatkin suunnat yhtä tärkeitä. Tästä voisi miettiä astrologian tulkintaa myös. Miten tulkitsee astrologiaa jin-henkilö, miten jang-henkilö? Mitä tietoa he ottavat vastaan kursseilta ja kirjoista? Polariteettien kautta voisi tulkita myös jokaista planeettaa ja niiden välisiä kulmia.

Tuota voisin miettiä enemmänkin...

Tutkin ikivanhaa Muutosten kirjaa. Mitä siellä sanotaankaan polariteetista? "Miehinen jang-voima kuvaa yleensä Luovuutta. Naisinen jin-voima Vastaanottavuutta." Länsimaissa ymmärretään vasen aivolohko olevan miehinen järki ja oikea naisellinen luova ja intuitiivinen. Monenlaista tulkintaa.

Edelleen luen: "Jang on vahva, väkevä, taipumaton, moitteeton ja kaikessa näissä ominaisuuksissaan puhdas, ehdoton, erinomainen. Jin on myötenantava ja taipuisa, mutta liikkeeseen pantuna määrätietoinen ja sitkeä. Se on hiljaa, mutta kykenee synnyttämään minkä tahansa muodon. Se sisällyttää itseensä kaiken, ja sen muuntamiskyky on mahtava. Se ottaa vastaan taivaallisten voimien vaikutukset ja toimii oikeaan aikaan."

Muistan eräillä filosofian päivillä tulleen hyvinkin voimakkaasti esiin tuo lännen maskuliinisuus ja idän feminiinisyys. Oikeastaan tuossa edelläkin, jin-voima korostettuna. 

Mutta mielenkiintoista on ajatella astrologisen kartan merkkien polariteettia tämän pohjalta. Olemme siirtyneet oinaaseen, kaiken alkuun astrologisessa vuodessa, uuden syttymiseen ja syntymiseen. Jang nousee vahvana korokkeelle, yhtä voimallisena ja taas yhtä herkkänä loukkaantumaan arvostelusta ja epäonnistumisista. Oinaan aikana tuntuu synnyttämisen kipu, kuin tuolla haavan lehdellä raskas sade, ahava ja tuuli. Mutta sitkeä se on. Se luo uutta. Kun taas Härkä-maa, jin-voimana ottaa vastaan veden ja auringon lämmön ja imee sen kaiken itseensä. Omistaa. Kerää. Ja niin edelleen! 

Jang esitetään idässä siivekkäänä lohikäärmeenä, joka sitten sopineekin ilman Kaksosiin ja taas kuten jin esitetään tammana, sulokkaana, kärsivällisenä, hedelmällisenä ja kykenevänä synnyttämään. Kuten veden ja tunteen Rapu. Ja niin edelleen...

Jos jin tuo ei-toivotut puolensa esiin, siitä tulee passiivinen, torainen ja kaaoottinen. Jos jang tuo kielteiset puolet esiin, siitä tulee röyhkeä, hyökkäävä ja ahdasmielinen. Nämä puolet näkynevät astrologian haasteellisissa kulmissa varmaankin.

Eipä silti. Ymmärtäminen voi olla kiinni myös esoteerisen psykologian kautta ihmisen eri kehityskausissa. En halua käyttää sanoja 'kehittynyt' ja 'ei kehittynyt', vaan omalla tiellään kulkevaa sielua. Näitä tasojahan on kymmeniä, ehkä satojakin tai tuhansia. Sen kautta jo ymmärtämisen, tulkkaamisen ja vastaanottamisen tasot ovat uskomattoman monitahoisia. Tämän perusteella emme siis koskaan voisi osoittaa toista paremmaksi tai toista huonommaksi. Voisimme vain osoittaa yksilöä, yksilöllisyyttä ja  persoonallisuutta ja sen kaikkea kehittymistä omalla tiellään.

Vastaanottamisen voi torjua. Antamisessa voi erehtyä ja pihistellä. Ymmärtää haluaisi jokainen.

Jopa kirvoitti haavan värisevät lehdet minua filosofoimaan omalla ymmärtämiselläni! Annan olla sen paperilla.