Minä käytän jalkojani aika lailla, aina menossa. Maa menee omaa tahtiaan Aurinkokunnassa, Maan kuorikin liikkuu. Aurinkokunta kulkee omaa rataansa Linnunradalla. Linnunrata liikkuu omaa kulkuaan muiden galaxien joukossa. Kiertääkö nekin vielä jotakin?
Liikettä ei voi estää. Jos jalkani tökkää, niin mieleni liikkuu. Vain kuva voi pysähtyä, luotu esine, jälki, hetkeksi.
Ja liikkuessaan kaikki muuttavat paikkaa, muuttavat asioita, muuttuvat ja kuluvat. Muutos on varmaa, pysyvä tila vain utopistinen toiveajattelu. Noilla matkoilla kaikki sivuavat erilaisia tiloja, energioita ja näköaloja, muuttavat niitä. Mukana mennään, on mentävä. Muutoksille joustamaton ihminen joutuu muiden liikkeiden hankauksiin ja kuluu enemmän kuin mukana menijät.
Ihmeellistä matkaa teemme!! Ihmeellistä matkaa tekee pieni ihmisyksilökin! Miten oppisimme ottamaan irti siitä sen mistä voimme saada iloa ja tyydytystä? Onhan noita kaiken maailman positivisteja, jotka yrittävät opettaa sitä. Mutta entä kun skorpparipoika sanoo: - Voi äiti, sinä olet suurin valehtelija! Sillä jos näkisit totuuden, et kestäisi elää. Vain valehtelijat jaksavat elää tässä maailmassa.
- Häh, mistä sinä olet moista oppinut?
Ei poika tiennyt sanoa. Myöhemmin tuli eteeni eräs kirja. Nietchsen ajatuksiahan tuo on!! Suurin raakkuja filosofien keskuudessa. Eipä silti, hyvin mielenkiintoinen sellainen. Kaikenlaisia linnunääniä mahtuu tähän maailmaan. Kerrotaan, että Sibelius kulki kerran ystävänsä kanssa aamuisessa metsässä. - Voi tuota lintujen konserttia, se on kuin kauneinta sinfoniaa, sanoi ystävä.
Kun varis raakkui polun yli, sanoi Sibelius: - Ja tässä seuraa kritiikki.
Luin jostakin fysiikan kirjasta, että Aurinkokunta on kulkemassa outojen hiukkasten valtakuntaan, kun muutenkaan avaruuden hiukkasista tunnistetaan vain murto-osa. Onko ne sitten energiahiukkasia vai mitä ja miten ne kulkevat tuolla magneettikenttien muodostamilla aalloilla, ei aavistustakaan. Kuvitella vain voi. Olen ymmärtänyt koko astrologisen maailman energiahiukkasten temmellyskenttänä, jonka järjestyksestä on vain jotakin kokemusperäistä tietoa. Siihen kai koko astrologinen tiede perustuu, vanhaan tietoon. Se mitä tapahtuu nyt, voi vain historian kokemuskenttä kertoa joskus.
Maapallo on liikkunut kierrollaan Kalojen tähtikuvioiden energioihin, Auringon välittämään vellovaan ja myötätuntoiseen kaiken viisauden veteen. Sen hoitaviin, mutta epämääräisiin energia-aaltoihin, jotka voivat vaikuttaa meihin häkellyttävästi, herkistävästi ja tunteikkuutta nostattavasti. Huomaamatta ajattelemmekin vähän laajempia yhteyksiä kuin oma napamme tai naapurimme. Jo Sotshin kansainväliset kamppailut nostattivat mieltämme maailmanlaajuisesti. Ihmettelimme ihmisen taitoa monin tavoin. Pohdimme pientä olevaisuuttamme kaiken mittelössä ja sitä kuinka yksilö kuitenkin on jotakin aivan erityistä, toista kuin mikään muu toinen. Myötäelämme Ukrainan taisteluissa, Syyrian kohtalossa, ihmettelemme maailman sääolosuhteita ja näemme kummallisia unia. Uneksimme Auringosta, joka kurkistelee jossain märkien pilvien takana jo kolmen viikon ajan.
Näin unta tosi lihavista ja isoista käärmeistä kansoittuneena tuonne kahvila-aittani pihalle toisiinsa kietoutuneina. Yritin ajaa niitä pois. Vain yksi pienimmistä totteli minua ja katosi talon alle. Muut vain uhittelivat. Kissani Majuri tuli kuin sähikäinen ja tappoi heti yhden pienemmistä, puri kaulan poikki. Sitten se ampaisi yhden ison kimppuun. Katselin ihmeissäni kissani taistelua. Se otti vain hanakasti niskasta kiinni ja haukkasi. En nähnyt tätä unta pitempään. En kokenut käärmeitä pelottavina unessani. Mutta jotenkin ne liittyvät myös tähän Kalat-energiaan. Se energia voi olla arvaamattoman herkkää, hallitsematonta, mutta samalla muutoksille voimakkaan ohjautuvaa.
Minulla on Kalat-Kuu...täältä syvyyksistä nämä mietteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tosi iloinen kommenteistasi!