Kuva on netin ilmaispalvelusta |
Hyvä hevonen
Pienestä
pitäen opin
ryömien,
kontaten ja jaloille nousten,
että
särmiä ja kulmia riittää,
pölyä,
roskaa ja moskaa.
Ja
kaikkea hyvää ei saa
mihin
kättä kurkottaa.
Usein
sen mitä saa,
niskaansa
kaataa.
Sen
opin.
Ja
kun kävelin, juoksin ja tanssin,
opin
väistämään ja valitsemaan.
Valitsen
missä kuljen,
mihin
ja milloin kuljen.
Valitsen
jopa ihmisiä,
kenen
eteen pysähtyä,
ketä
ohittamaan lähteä
ja
ketä rinnalle jättää.
Opin
sen.
Mutta
tärkeintä on valita hevonen,
minkä
selkään nousta.
Se
lauma on suuri ja monenkirjava.
On
hyvää, ylpeää ja nöyrää
laukkaavaa
ja kävelevää.
Valita
hyvä hevonen,
sillä
se mikä toiselle on hyvä,
ei
aina itselle passaa.
Arvioida
hyvin, on hyvä.
Hyvän
hevosen olen valinnut.
Se on
osoittanut hyviä teitä,
kivisiä,
kapeita ja leveitä,
itkettäväksi
ja naurettavaksi.
Väliin
olen itse suitsissa,
välillä
annan sen mennä.
Sillä
kyllä minä osaan,
ja
luotan että sekin osaa.
Olen
usein kyydistä tippunut,
kuhmuja
ja haavoja saanut,
liannut
asuni ja käteni,
pessyt
ja hangannut,
vaatteita
vaihtanut,
hiukseni
silotellut ja
henkeä
vetänyt.
Anteeksi
osaani pyydellyt.
Taas
selkään noussut.
Minulla
on hyvä hevonen.
Rakastan
sitä paljon.
Se on
hyvää sukua,
elämän
ASENTEEN kantasukua.
Sen
nimi on POSITIIVI.
Leila
Kastelli 1.12.2014
Oi, kun tuli ihan kylmät väreet. Ihana runo
VastaaPoistaKiitos kovasti! Ihana saada palautetta!
Poista