Puristelin kaikki neliöt harteiltani ja lähdin ystäväni kanssa pitkälle automatkalle Tornio-Haaparannan kautta siskoa tervehtimään Ruotsin Helsinglandiin. Pitkän matkan, yli 1000 kilometriä halkaisimme puoliksi tullen mennen yöpymällä eräässä pappilassa. Söimme mennessä siellä maailman parhaan hampurilaisen ja tullessa aivan upean poronpaistin!
Se mikä tällä matkalla oli tärkeintä, oli Auringon, Merkuriuksen ja nyt Jupiterin kosketus Neptunukseeni. Vaistonvaraisesti tiesin, että nyt tarvitaan jotakin hassutusta, jotakin kevyttä, jolle voi nauraa. Löytyihän sitä matkankin varrelta, jopa navigaattorin kautta. Mutta erityisesti perillä, jossa tapasin väsyneitä sukulaisiani. Mielikuvitukseni lähti välillä hulvattomillekin teille. Illuusioiden teillä ei kaiken tarvitse olla suurtavoitteista utopiaa. Kun tempaisee arkeen mukaan hulluja heittoja, niillä voi olla hyvinkin elähdyttävä merkitys. Ihmettelin kyllä vähän, että mitä minä nyt hulluttelemaan tuolla tavalla lähdin, kunnes huomasin Neptunus-energiani.
Siskoni, jolla on tosi rankka työ dementikkojen kanssa, ei juuri innostu hullutuksista, mutta nyt oli pakko. Hänen miehensä on aikamoinen besser-wisser omalla hauskalla tavallaan. Eräässä ruokapöydässä hän intti meille kaikille, että olut maistuu tölkissä huonommalle kuin pullossa.
Teimme hänelle testin eräänä iltana. Kaadoimme useaan lasiin kummastakin esineestä olutta, tölkistä vain yhteen ja paperilappu nurin päin lasin alle, jossa oli esineen nimi. Sama homma siskolle, joka inttää kiven kovaa, että miehellä on vilkas mielikuvitus, besser-wisser hänkin.
Niinhän siinä kävi, että pitkän tovin lasin sisältöjä nuuhkittuaan ja maisteltuaan sisko maistoi täysin pieleen. Mutta mies osui juuri oikean lasin sisältöön todistaen täten, että tölkkiolut heikkenee maussaan. Mies sai juoda loput oluet palkakseen. Suurin palkka taisi olla hänelle intoksen oikeaan osuva maistelu.
Siskolle olimme serkun kanssa suunnitelleet sekä voitto- että häviöpalkaksi pukea päälle kaikista mahdottomimmat kirppisvaatteet, mitä ikinä löysimme eräässä sellaisessa kulkiessamme. Onnistuimme löydöissämme, sillä nyt nauroimme aivan räkänä!! Järkevän ja klassisen tyylikäs siskoni muuttui hetkessä mitä iloisemmaksi hippinaiseksi tai Kassi-Almaksi. Voi miten hyvää teki tuollainen räkänauru! Kun se räjähtää, ei loppua tahdo tulla.
Serkun pitäisi tehdä päivittäisiä kävelylenkkejä huonolla jalallaan, mutta usein meinaa laiskuus ottaa vallan. Sitä hommaa piristääkseni tein itse kävelylenkin ja kuvasin hänen kamerallaan kiintopisteitä, välillä ihan pieniäkin kohteita. Kaikkea poikkeuksellista mitä silmiini osui. Näin tein hänelle oman Pokemonpelin tai oikeammin kuvasuunnistuksen. Reitin kyllä hänelle kerroin, mutta se pitää tehdä niin, että hänen pitää tunnistaa paikat tutkimalla reittiä vähän tarkemmin. - Joo, minä teen saman siskollesi sitten, innostui hän.
Näin se hyvä lähtee kiertämään kuin Neptunuksen hitaat hönkäilyt sen hoippuessaan raskaasti akselinsa ympärillä, kun sitä kosketellaan. Onneksi Neptunukseni on tasapainottelevassa Vaa'assa eikä helposti sorru suurempiin kotkotuksiin. Tai ainakaan en niistä kerro.
Hyvää pimeän ajan hyssyä kaikille!
Eipä silti. Kuulin juuri, että tänään on Satupäivä. Sopii ajan kuvaan hyviin, vaikka tositarinaa kerroinkin. Mutta ei Neptunustakaan kannata aina turhan vakavasti ottaa.
VastaaPoista