Neptunuksen salaperäinen olemus

Neptunus kiertää Auringon 164,4 vuodessa. Sen yksi kiertorata täyttyi vuoden 2011 heinäkuussa sen löydön jälkeen, joten se on lähtenyt meille tietoisena planeettana uudelle kierrokselleen. Sen viralliseksi löytäjäksi nimettiin  Johann Gottfried Galle , joka tunnisti uuden planeetan vuonna 1846. Oikeastaan sen löysikin Galileo vuonna 1612, mutta luuli sitä 'virheelliseksi tähdeksi'. Planeetta loi jo itsestään illuusion, joka olikin totta! Onko sitten sattuma, että astrologikunta on sen nimennyt illuusioiden planeetaksi.

Illuusioiden, sumujen, intuition, syvien tunteiden, kosmisen rakkauden lähettiläs? Vellova meri? Neptunus, meren jumala sen valtiaana, atrain kädessään. Mitä hän tuolla atraimella. Naarata hukkuneitako? Ahti-silli! Nam. Suolaista kuin mikä, ja siihen auttaa vesi, vesi...

Intuitio, tutkimaton käsite, liitetään Neptunukseen. Miksi minulla tulee mielikuva purjeesta, joka yrittää kruusailla aalloilla, löytää jotakin suuntaa, eksyy sumussa ja yrittää luottaa johonkin 'jumaluuteen', tarttuu viimeiseen oljenkorteen; tuurin tuntemattomaan illuusioon tai sisäiseen ääneen.

Neptunuksen transiitti avautuvana kolmiona stelliumiini (siis Merkurius, Venus ja Aurinko) vesi-rapuiseen energiaan 8. huoneessa on ollut itselläni vallitsevana Neptunuksen perääntymisen vuoksi jo kolme vuotta. Eniten tämä on koskenut suhdetta Aurinkooni, alkuenergiaani. Se on vahvasti päällä vielä loppuvuoden ja juuri nyt ja pakostakin synnyttää illusiomaisia ideoita, ehkä juuri intuition pohjalta (Rapu-energia on intuitiivista). Tällainen planeettakuvio tapahtuu vain kerran persoonan elämässä! Joten olisi kyllä hyvä uskoa siihen yhtä hyvin kuin varoa liiaksi joutumasta sen uskon harhaan.

Tuota kolmiota kutsutaan Hannu Hanhen kuvioksi! Aivan kuin en itse olisi mitään tehnyt! Kaikki on vain ollut kuin tarjottimella. Hah...Täytyy myöntää, että purjeeni on ollut ihailtavassa myötätuulessa trendien merillä. Asioita on vain loksahdellut kummasti paikalleen. Mutta turkanen, olen kyllä itsekin tehnyt töitä, kovasti, ja uskonut voimiini, silloinkin kun muut ovat vähän hymyilleet.

Mutta onko sittenkin olemassa jotakin muuta? Intuition herkkyys tai Hannu Hanhen onnekkuus? Uskon intuitioon ja olen oppinut siihen luottamaan. Mutta ennen kaikkea uskon siihen, jos toimii OIKEALLA HETKELLÄ, OIKEASSA PAIKASSA JA OIKEITTEN IHMISTEN KANSSA, niin jotakin voi onnistua. Olkoon se sitten vaikka Hannu Hanhen muna! Mutta hyvän kulmaenergian aikana juuri tällaista asiaa voisi tarkastella ja kokeilla. Onko oikea hetki tarttua johonkin?

Mitä itse Neptunus-planeetta fyysisesti on? Ensinnäkin se on hyvin kylmä, kylmin planeetoista, - 220 astetta. Sen väri on sininen sen aina yhteen suuntaan kulkevan metaanituulen vuoksi. Ja kyllä. Siellä on MERI, vesi-ammoniakkimeri. Kuvitella sitä hajua!! 

Ja ehkä kuvituksellinen intuitio eli  tietoisuus löytyykin seuraavasta. On todettu, että Neptunuksen metaani hajoaa n. 7000 km:n syvyydessä timantinkaltaisiksi kristalleiksi, jotka pikkuhiljaa vajoavat planeetan ytimeen. Se ydin on katsottu koostuvan raudasta, nikkelistä ja silikaateista ja on kooltaan noin Maan kokoinen. Ja siellä lämpötila on jo aivan toista. Mielenkiintoista!! Siis Neptunuksen meressä uiskentelee valtavia kirkkaita kristalleja! Kun ne yhtyvät ytimeen, syntyy valtava kristallisydän! Eikö juuri kristalli kanna itsesään voimaa ja tietoutta, mitä jotkut paljonkin tutkivat.

Huomata voi, että tässä raapustuksessani yhtyy taas minun vilkas mielikuvamaailmani ja otaksuttu tieteellinen totuus Neptunuksesta. Siellä purjehdin. Kuulostaa hyvin neptuaaniselta. Yritän selvittää itselleni myös tieteellistä tietoa, tai jotakin siitä mitä saatan ymmärtää, Wikipedian Neptunus-sivulta. 

Neptunuksen akselikaltevuus on samankaltainen Maan kanssa, joten voi kuvitella sielläkin vuodenaikojen vaihtelut Auringon valaistuksessa. Liekö sitä lämpöä sinne paljoa riittää. Tosin Neptunuksen vuosi on 40 Maan vuotta. Sen kierto oman akselin ympäri on kuitenkin vain n. 16 tuntia. Aika vauhti!

En tahtoisi liikkua purjeella Neptunuksen meriä. Myrskyt ovat suuret, tuulen nopeus saattaa olla 600 m/s, mikä vastaa melkein äänen nopeutta. Planeetan pinnalta on huomioitu tumma alue, joka muistuttaa Jupiterin myrskypyörrettä. Voyager 2-luotain sen löysi. Se on 13 000 km laaja alue. Neptunuksella on myös renkaansa,  vaikka ei niin näyttäviä kuin Saturnuksella. Kuita on löydetty tähän mennessä 14 kappaletta. Suurin niistä on Triton, joka löydettiin pian itse planeetan löytämisen jälkeen.  Se on Aurinkokunnan kylmin kohde johtuen harvinaisesta jäävulkanismista. En ymmärrä tuosta mitään. Jännittävää kuitenkin se, että viimeksi löydetyllä kuulla ei ole vielä nimeä, vain numero S/2004 N 1. Ristiäisiä ei ole vielä pidetty, vaikka Voyager löysi sen jo vuonna 2013. Miksi se ei voisi kantaa Voyagerin nimeä! Kunnia pikku vempaimelle!

Astrologiassa Neptunus liitetään usein vesi-elementtisiin merkkeihin; Kaloihin, Rapuun ja Skorpioniin. Nythän Neptunus on omassa merkissään Kaloissa, viipynee siinä n. 14 vuotta ja pitäisi säteillä mahtavimpaa energiaansa Maahan. Siinä voimassa on ehkä vaikeaa erottaa todellisuus ja fantasia toisistaan, mutta fantasia sinänsä on luovaa voimaa. Miksi elää aina todellisuudessa?  Sen symboli on mm. hevonen. Hassu sattuma, mutta tein jonkun naurettavan sisäisen eläin-testin ja hevonen tuli. Tosin olen mieltänyt sisäiseksi eläinsymboliksi metsäkauriin. Kavioeläimiä molemmat. 

Jospa ne antaisivat minulle myös niitä onnenpotkuja. Eipä silti! Voitin tänään arpajaisissa 50 euroa!

Ennen kaikkea olen tässä tuonut esille Neptunuksen fyysisyyttä, ottanut sen symbolismina mukaan tähän kolmeen vuoteeni, jota se on taustalla kosmisilla voimillaan hallinnut ja jota jälleen yhtenä näkökulmana elämän mahdollisuuksista tarkastelen. Jokaisella on mahdollista löytää myös Hannu Hanhen motiivi; uskoa, että jotakin järjestyy, kun itsekin yrittää. Luoda siihen edes illuusio, että jotakin onnistuu. Silläkin on oma voimansa. Sekin voi olla yksi päämäärä jo itsesään.

Kirsi Halla-Seppälä kirjoitti paljon tästä asiasta psykologisessa näkökulmassaan astrologiassa blogissaan. Jokaisen astrologiasta kiinnostuneen kannattaa lukea hänen blogejaan eikä vain tuijottaa kuvioihin ja astrologian kapulakieleen. Tässä yksi hänen ydinhuomiostaan, jonka hän on lainannut Marksin kirjasta:  Psykologisen astrologian perustehtävä on auttaa ihmistä tulemaan tietoiseksi kaikista eri olemuspuolistaan ja alapersoonistaan, ja erilaisilla työskentelymenetelmillä integroida nämä kaikki puolet osaksi tietoista identiteettiä. (Marks 1985: 236.)

Täältä löytyy lisää tekstiä Neptunuksesta Kaloissa 2014.