Jalka lintallaan...ajatuksia Merkuriuksen perääntymisestä

Merkurius symboloi ihmiskehossa hermostoa ja käsiä, mutta myös kaikkea millä liikut eteenpäin, siis myös jalkoja.  

 

Osallistuin pari kertaa asahitunneille. Venyttely siinä tapahtuu jalkojen päällä. Se opetti minulle yhden asian. Oikea jalkani ei ole kunnossa. Se on nilkasta vääntynyt ajan oloon vähän sisäänpäin ja tietyssä asennossa alkaa vaivata. Kiitos siis asahille! Painuin jalka-asiantuntijan pakeille ja sain tilannetta parantavan pohjallisen oikeaan kenkääni.

En ole liiemmälti välittänyt Merkuriuksesta, joka on perääntyvänä syntymäkartallani ja myös oppositiossa Jupiteriini? Ehkä juuri sen vuoksi hillitsen sanomisiani. Mutta jospa Merkuriuksen peruutus juuri nyt Vesimiehessä muistutti minulle siitä, että jos haluan matkustaa ja kulkea, jalka on hoidettava. Ja kun se Jupiterikin on nyt perääntyvänä ja vieläpä Ravussa, otan jotenkin etäisyyttä ihmisiinikin ja olen hiljemmin, varauksellisemmin ja mietteliäämmin. Kaikessa hiljaisuudessa harjoittelen vain tanssiaskeleita tulevia näytöksiä varten, kokeilen uutta pohjallistani eri kenkiin ja voitelen nilkkaani iltaisin tiikeribalsamilla.

 

Mielestäni lintallaan on koko helmikuun sääkin. Kaikki nilkuttaa. Vettä, räntää ja harmaata on, vaikka  pitäisi olla kunnon pakkaset ja lunta paljon. Koko maailman sää nilkuttaa. Englannissa tulee liikaa vettä, Kaliforniassa liian vähän. Lunta on siellä missä ei pitäisi. Tämä ei varmaankaan johdu Merkuriuksesta, enemmänkin noista risteistä kartalla.

 

Astrokalenterini on melkein tyhjä. En muista koskaan sen olleen niin transiton. Siis tuo Merkurius siellä vain tekee pieniä kulmiaan kuin välillä silmää iskien, välillä irvistäen ja välillä hymähtäen.

 

Ehkä tyhjien transiittien aikana, kun energialähetykset ovat hiljaisia, pitäisi itsekin olla hiljaisempana. Antaa maailman pyöriä ympärillä ja hengittää syvään. Tulee toinen hetki, jolloin voi ehkä jotakin vaikuttaa. Pitäisi kirjoittaa tärkeä kirje, mutta päivä on taas mennyt, enkä ole siihen tarttunut. On jotain mikä estää, joten annan rauhassa ajan kulua. Kirje on pelkkä asiakirje asiaan, johon uskon vaikuttavani. Mutta ei tällaisena hetkenä.

 

Onko tähän kaikkeen uskomista? Varottaako perääntynyt Merkurius 'harkitse vielä', vai onko se vain jalka joka vaivaa ja pysäyttää?

 

Toisaalta sitä on jo niin vanha ja kokenut, että sen vaistoaa. Sen, milloin on syytä odottaa omaa aikaa asioille. Se ei ole sitä, että jättää tai tulee jätetyksi. Se on sitä, että keskittyy kuuntelemaan jotakin ympärillä kehittyvää.

 

Tracy Marks (Astro Logos 86/20) kertoo avoinsanoina perääntyvälle Merkuriukselle mm. sisäänpäin kääntyneestä mielestä, oman seuran nauttimisesta, jolloin ei jaksa pinnallisia juttutuokioita. Tämä tarkoittanee kartan lukemisessa syntymähetkeä, mutta miksei se liittyisi yleiseenkin ilmiöön.

 

Merkuriushan ei mitään tällaisia jarrutuksia ja peruuttamisia tee, kuten autolla voi tehdä, vaan se on vain katseharhaa Maan ja Merkuriuksen erilaatuisissa pyörimiskuvioissa. Se ei kuitenkaan estä sitä, että energeettisesti se on toisenlaisessa  kulmassa Maahan ja ehkä vaikuttamassa siihen epäsovinnaisesti.

 

On pakko ottaa jonkinsorttinen mielikuva tähän mukaan: "Nurkan takaa tulee ystäväni ja kävelee minua vastaan iloisesti. Mukava, voimme vaihtaa kuulumisia ja katsoa miten voimme. Yhtäkkiä hän pysähtyy ja hivuttautuu takaisin nurkan taakse. Havahdun outoa käytöstä. Mutta menenkö hänen peräänsä? En. Vaan jään odottamaan mitä tuleman pitää."

 

Olisko perääntyvien planeettojen kanssa vähän sama asia? Ehkä tämä oli vähän hassu idea. Muistan kun tutkin perääntyvän Marsin kanssa näitä ilmiöitä pari vuotta sitten. Totesin, että se aika silloisille hommilleni oli aivan hyvä. Jouduin puntaroimaan tekemisiäni monesta näkökulmasta useaan kertaan.

Kuka on Tracy Marks? Hän on amerikkalainen astrologi ja on kirjoittanut useita kirjoja.

In my mailbox-videosta löytyi Tracy Marks kirjoineen. Kaikesta he videoita tekevät! Merkuriusta tämänkin!