maanantai 24. helmikuuta 2014

Kaikki liikkuu...


Minä käytän jalkojani aika lailla, aina menossa. Maa menee omaa tahtiaan Aurinkokunnassa, Maan kuorikin liikkuu. Aurinkokunta kulkee omaa rataansa Linnunradalla. Linnunrata liikkuu omaa kulkuaan muiden galaxien joukossa. Kiertääkö nekin vielä jotakin?

Liikettä ei voi estää. Jos jalkani tökkää, niin mieleni liikkuu. Vain kuva voi pysähtyä, luotu esine, jälki, hetkeksi.
 


Ja liikkuessaan kaikki muuttavat paikkaa, muuttavat asioita, muuttuvat ja kuluvat. Muutos on varmaa, pysyvä tila vain utopistinen toiveajattelu. Noilla matkoilla kaikki sivuavat erilaisia tiloja, energioita ja näköaloja, muuttavat niitä. Mukana mennään, on mentävä. Muutoksille joustamaton ihminen joutuu muiden liikkeiden hankauksiin ja kuluu enemmän kuin mukana menijät.

Ihmeellistä matkaa teemme!! Ihmeellistä matkaa tekee pieni ihmisyksilökin! Miten oppisimme ottamaan irti siitä sen mistä voimme saada iloa ja tyydytystä? Onhan noita kaiken maailman positivisteja, jotka yrittävät opettaa sitä. Mutta entä kun skorpparipoika sanoo: - Voi äiti, sinä olet suurin valehtelija! Sillä jos näkisit totuuden, et kestäisi elää. Vain valehtelijat jaksavat elää tässä maailmassa.
- Häh, mistä sinä olet moista oppinut?
Ei poika tiennyt sanoa. Myöhemmin tuli eteeni eräs kirja. Nietchsen ajatuksiahan tuo on!! Suurin raakkuja filosofien keskuudessa. Eipä silti, hyvin mielenkiintoinen sellainen. Kaikenlaisia linnunääniä mahtuu tähän maailmaan. Kerrotaan, että Sibelius kulki kerran ystävänsä kanssa aamuisessa metsässä. - Voi tuota lintujen konserttia, se on kuin kauneinta sinfoniaa, sanoi ystävä.
Kun varis raakkui polun yli, sanoi Sibelius: - Ja tässä seuraa kritiikki.

Luin jostakin fysiikan kirjasta, että Aurinkokunta on kulkemassa outojen hiukkasten valtakuntaan, kun muutenkaan avaruuden hiukkasista tunnistetaan vain murto-osa. Onko ne sitten energiahiukkasia vai mitä ja miten ne kulkevat tuolla magneettikenttien muodostamilla aalloilla, ei aavistustakaan. Kuvitella vain voi. Olen ymmärtänyt koko astrologisen maailman energiahiukkasten temmellyskenttänä, jonka järjestyksestä on vain jotakin kokemusperäistä tietoa. Siihen kai koko astrologinen tiede perustuu, vanhaan tietoon. Se mitä tapahtuu nyt, voi vain historian kokemuskenttä kertoa joskus.
 
Maapallo on liikkunut kierrollaan Kalojen tähtikuvioiden energioihin, Auringon välittämään vellovaan ja  myötätuntoiseen kaiken viisauden veteen. Sen hoitaviin, mutta epämääräisiin energia-aaltoihin, jotka voivat vaikuttaa meihin häkellyttävästi, herkistävästi ja tunteikkuutta nostattavasti. Huomaamatta ajattelemmekin vähän laajempia yhteyksiä kuin oma napamme tai naapurimme. Jo Sotshin kansainväliset kamppailut nostattivat mieltämme maailmanlaajuisesti. Ihmettelimme ihmisen taitoa monin tavoin. Pohdimme pientä olevaisuuttamme kaiken mittelössä ja sitä kuinka yksilö kuitenkin on jotakin aivan erityistä, toista kuin mikään muu toinen. Myötäelämme Ukrainan taisteluissa, Syyrian kohtalossa, ihmettelemme maailman sääolosuhteita ja näemme kummallisia unia. Uneksimme Auringosta, joka kurkistelee jossain märkien pilvien takana jo kolmen viikon ajan.
 
Näin unta tosi lihavista ja isoista käärmeistä kansoittuneena tuonne kahvila-aittani pihalle toisiinsa kietoutuneina. Yritin ajaa niitä pois. Vain yksi pienimmistä totteli minua ja katosi talon alle. Muut vain uhittelivat. Kissani Majuri tuli kuin sähikäinen ja tappoi heti yhden pienemmistä, puri kaulan poikki. Sitten se ampaisi yhden ison kimppuun. Katselin ihmeissäni kissani taistelua. Se otti vain hanakasti niskasta kiinni ja haukkasi. En nähnyt tätä unta pitempään. En kokenut käärmeitä pelottavina unessani. Mutta jotenkin ne liittyvät myös tähän Kalat-energiaan. Se energia voi olla arvaamattoman herkkää, hallitsematonta, mutta samalla muutoksille voimakkaan ohjautuvaa.

Minulla on Kalat-Kuu...täältä syvyyksistä nämä mietteet.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Jalka lintallaan...ajatuksia Merkuriuksen perääntymisestä

Merkurius symboloi ihmiskehossa hermostoa ja käsiä, mutta myös kaikkea millä liikut eteenpäin, siis myös jalkoja.  
 
Osallistuin pari kertaa asahitunneille. Venyttely siinä tapahtuu jalkojen päällä. Se opetti minulle yhden asian. Oikea jalkani ei ole kunnossa. Se on nilkasta vääntynyt ajan oloon vähän sisäänpäin ja tietyssä asennossa alkaa vaivata. Kiitos siis asahille! Painuin jalka-asiantuntijan pakeille ja sain tilannetta parantavan pohjallisen oikeaan kenkääni.

En ole liiemmälti välittänyt Merkuriuksesta, joka on perääntyvänä syntymäkartallani ja myös oppositiossa Jupiteriini? Ehkä juuri sen vuoksi hillitsen sanomisiani. Mutta jospa Merkuriuksen peruutus juuri nyt Vesimiehessä muistutti minulle siitä, että jos haluan matkustaa ja kulkea, jalka on hoidettava. Ja kun se Jupiterikin on nyt perääntyvänä ja vieläpä Ravussa, otan jotenkin etäisyyttä ihmisiinikin ja olen hiljemmin, varauksellisemmin ja mietteliäämmin. Kaikessa hiljaisuudessa harjoittelen vain tanssiaskeleita tulevia näytöksiä varten, kokeilen uutta pohjallistani eri kenkiin ja voitelen nilkkaani iltaisin tiikeribalsamilla.

 
Mielestäni lintallaan on koko helmikuun sääkin. Kaikki nilkuttaa. Vettä, räntää ja harmaata on, vaikka  pitäisi olla kunnon pakkaset ja lunta paljon. Koko maailman sää nilkuttaa. Englannissa tulee liikaa vettä, Kaliforniassa liian vähän. Lunta on siellä missä ei pitäisi. Tämä ei varmaankaan johdu Merkuriuksesta, enemmänkin noista risteistä kartalla.
 
Astrokalenterini on melkein tyhjä. En muista koskaan sen olleen niin transiton. Siis tuo Merkurius siellä vain tekee pieniä kulmiaan kuin välillä silmää iskien, välillä irvistäen ja välillä hymähtäen.
 
Ehkä tyhjien transiittien aikana, kun energialähetykset ovat hiljaisia, pitäisi itsekin olla hiljaisempana. Antaa maailman pyöriä ympärillä ja hengittää syvään. Tulee toinen hetki, jolloin voi ehkä jotakin vaikuttaa. Pitäisi kirjoittaa tärkeä kirje, mutta päivä on taas mennyt, enkä ole siihen tarttunut. On jotain mikä estää, joten annan rauhassa ajan kulua. Kirje on pelkkä asiakirje asiaan, johon uskon vaikuttavani. Mutta ei tällaisena hetkenä.
 
Onko tähän kaikkeen uskomista? Varottaako perääntynyt Merkurius 'harkitse vielä', vai onko se vain jalka joka vaivaa ja pysäyttää?
 
Toisaalta sitä on jo niin vanha ja kokenut, että sen vaistoaa. Sen, milloin on syytä odottaa omaa aikaa asioille. Se ei ole sitä, että jättää tai tulee jätetyksi. Se on sitä, että keskittyy kuuntelemaan jotakin ympärillä kehittyvää.
 
Tracy Marks (Astro Logos 86/20) kertoo avoinsanoina perääntyvälle Merkuriukselle mm. sisäänpäin kääntyneestä mielestä, oman seuran nauttimisesta, jolloin ei jaksa pinnallisia juttutuokioita. Tämä tarkoittanee kartan lukemisessa syntymähetkeä, mutta miksei se liittyisi yleiseenkin ilmiöön.
 
Merkuriushan ei mitään tällaisia jarrutuksia ja peruuttamisia tee, kuten autolla voi tehdä, vaan se on vain katseharhaa Maan ja Merkuriuksen erilaatuisissa pyörimiskuvioissa. Se ei kuitenkaan estä sitä, että energeettisesti se on toisenlaisessa  kulmassa Maahan ja ehkä vaikuttamassa siihen epäsovinnaisesti.
 
On pakko ottaa jonkinsorttinen mielikuva tähän mukaan: "Nurkan takaa tulee ystäväni ja kävelee minua vastaan iloisesti. Mukava, voimme vaihtaa kuulumisia ja katsoa miten voimme. Yhtäkkiä hän pysähtyy ja hivuttautuu takaisin nurkan taakse. Havahdun outoa käytöstä. Mutta menenkö hänen peräänsä? En. Vaan jään odottamaan mitä tuleman pitää."
 
Olisko perääntyvien planeettojen kanssa vähän sama asia? Ehkä tämä oli vähän hassu idea. Muistan kun tutkin perääntyvän Marsin kanssa näitä ilmiöitä pari vuotta sitten. Totesin, että se aika silloisille hommilleni oli aivan hyvä. Jouduin puntaroimaan tekemisiäni monesta näkökulmasta useaan kertaan.

Kuka on Tracy Marks? Hän on amerikkalainen astrologi ja on kirjoittanut useita kirjoja.

In my mailbox-videosta löytyi Tracy Marks kirjoineen. Kaikesta he videoita tekevät! Merkuriusta tämänkin!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Ymmärtää Saturnusta - ymmärtää toista? Yhtä vaikeaa!

Olen lukenut kirjoja ja etsinyt tietoa Saturnuksesta. Onhan siitä paljon tekstiä, mutta kun se ei oikein kolahda. Tahtoisin niin kovasti sen symboliikkaa ymmärtää. Se on jotakin niin perustavanlaatuista, jotakin kuin se, että olen yhteisön jäsen ja siinä pitäisi tulla toimeen. Tiedostaa itsen ja toisen ja se missä mennään ja miten mennään. Saturnus on Jupiterin kanssa toinen sosiaalinen planeetta. Ja se sosiaalisuus on joskus hiton vaikeaa! Se on kuin myrskyisellä merellä kulkeminen pienen purjeen kanssa; kruusata, kruusata ja sittenkin voi mennä kumoon tai jopa takaisin päin.


Varsinkin nyt, kun Saturnus pyörähtelee tuolla Skorpionin vesissä (22 astetta), sen pirullisuus korostuu, itsekritiikki korostuu, mustavalkoisuus...ota tai jätä, sen kaivaminen syvemmälle ja syvemmälle ja tulos: Ethän sinä mitään ymmärrä! Tai, totuus paljastuu! Saturnuksen vaikutus yhtymässä Kheironiini tuntuu nilkoissa asti! Mielen kulut tuntuvat skorpionin ollessa huoneessani 12. Näen kummallisia unia, jopa kuolemisisra ja tappamisista asti. Vanha egoko pitäisi tuhota?! Jotakin uutta oivaltaa.

Löysin viimein Kaarina Pääkkösen sivuilta varteenotettavaa tekstiä. Kopioin sen suoraan tähän:

Saturnus Antiikin maailmankuvan viimeisin planeetta. Toinen sosiaalinen planeettasymboli Jupiterin lisäksi. Freudilainen yliminä ei ole kaukana saturnuksen symboliikasta, ego tiivistyy minän eri voimien puristuksissa kiinteäksi minuudeksi, joka tietää rajansa, kykynsä ja rajoituksensa. Yhteiskunnallisella tasolla se symboloi sosiaalisen järjestyksen kiinteyttämistä laiksi. Saturnus viittaa kykyihimme luoda turvallisuutta ja pysyvyyttä elämäämme. Saturnuksen merkki viittaa laatuun, jonka kautta yksilöitymisen kehitys kulkee, ja huone ilmaisee minkälaisia kokemuksia tarvitsemme löytääksemme minuutemme rajat ja todelliset kykymme. Identiteettimme heikkoudet, samoin kuin sinnikkäiden ponnistusten tulokset kypsyvät Saturnuksen huonesijoituksen osoittamalla alueella. Yksilön kunnianhimo ja rakenteellinen organisointikyky ovat myös nähtävissä Saturnuksen asemassa. Väsymys, sairaudet ja tapaturmat ovat viestejä energiavarojemme ylittämisestä ( Karma ). Ellemme myönnä vastoinkäymisiä itseaiheutetuiksi, ne muuttuvat kovemmiksi ja kovemmiksi. 

Kiitos Kaarinalle tulkinnastaan!

Aika jännä ajatella, että viisaat antiikin ihmiset tunsivat planeetat vain Saturnukseen asti. Maailma oli pieni. Lähin yhteisö oli tärkeä. Se takasi elinehdot, turvallisuuden ja kaikki. Nyt se on jäänyt rajaamaan yksilön tarpeita ja energioita yhteisöön nähden. Kun maailmaa ja sen kautta ihmistä on järisyttämässä nyt myös Uranus, Neptunus ja Pluto, jotka omilta energioilta ovat myös vaikuttamassa universaalisesti siihen yhteisöön ja yksilöön ja jota kaikkea ihmisen tänään olisi myös ymmärrettävä. Mihin asti ihmisen tietoisuus vielä syveeneekään!

Siis jos syntymäkarttani Saturnus on Leijonassa, jonka laatu on kiinteä tuli, tiedostaen tietäen kurinalaisuuteni ja tahtoni, en voi odottaa sitä samaa muilta. Joustoa, joustoa. Ja kun Saturnus on huoneessa 8, uudistumisen ja itsen kehittämisen huoneessa, niin elämän kokemukset pitäisivat opettaa, missä kulkee itsen ja Saturnuksen kautta toisen rajat ja kyvyt. Jos tunnistankin omat rajat, miten voisin oppia tunnistamaan toisen rajat? Vaikeaa...kohtaavatko nuo rajat jossakin?

Olen ainakin 'funtsinut'!

Jotenkin tämä passaa niin hyvin tähän: Pelle Miljoona!