Varo tyttö pullistelua!

Tuli mieleen, että symbolina neliö on sellainen suuri kuvio, rajattu ja ahdettu aivan toisin kuin sekstiilit, kolmiot tai yhtymä. Se ei tahdo pysyä aina hallinnassa, rajoissansa ja siksikin kuvaa hyvin haastetta ympäristön ja itsen kanssa.

Astro-sivuilla tulkitaan tuota Marsin neliötä (avautuvana) Keskitaivaalle eli työn akselille haitallisena tympääntymisenä tottumuksille, rutiineille ja velvollisuuksille. En niinkään koe sitä omassa tilanteessa sellaisena, vaan jonkinlaisena pullisteluna. Aivan kuin pitäisi olla jotakin enemmän, jotakin muuta, jotakin vapaampaa.

Vähän kiukuttelin facebookissa tykkäämisiä kohtaan osoittaen inhoavani niitä (kait ne sitten rutiineja, hehheh) ja kärtin muuta. Pitäisi varmaan jättää koko Facebook. Nyt se toimii kuitenkin minulla kuvien varastotilana, koska en saa tänne mahtumaan kuvia. Taisin kuitenkin selvittää tuon kuvaproblemankin. Saas nähdä.

Tämä tällainen ei varmaankaan jää tähän, sillä tämä kuvio on koko viikon päällä. Pahinta se, että poika tulee käymään. Kun vain voisi pitää tuon ärhentelevän suuni nyt kiinni. 

Astrosta: ”Niin kuin vuorokausista lopulta muodostuu vuosi, niin mekin nousumerkkimme avulla lopulta löydämme tarkoituksen elämälle. Vuosi ei koskaan täyty, ellei hyväksy jokaista vuorokautta sen osaksi. Samoin emme koskaan voi saavuttaa henkistä tasapainoa, ellemme hyväksy ja oivalla omaa persoonallisuuttamme sen kaikissa muodoissa. Käsittelen näitä persoonallisuuden tekijöitä ikään kuin vuorokaudenaikoja, koska ihminen joutuu lopulta kohtaamaan ja sopeutumaan neljään hyvin erilaiseen osaan itseään. Nämä neljä osaa rakentuvat kahden akselin varaan astrologisella eläinradalla. Vuorokausirytmissä eläinrata jakautuu neljään osaan Auringon aseman mukaisesti. Aamuun (Aurinko nousee), iltaan (Aurinko laskee), keskipäivään ( Aurinko korkeimmillaan) ja keskiyöhön (yö pimeimmillään).”

Ymmärränköhän vieläkään noita? AC = persoonani, DC =t oisten kanssa, MC = toimessa,  IC = kotona

Tuo keskitaivaani kohta on täräytetty Auringon ollessa korkeimmillaan syntymäaikaani suhteuttaen Vaaka-merkin keskiössä. Tässä osassa akselia minun pyrin löytämään tasapainoa itseni ja tekemisieni kanssa ja sillä alueella, jossa työskentelen kodin ulkopuolella yhteisössä. Ehkä Neptunuksen yhtymä siinä on sekä antanut minulle rohkeutta joskus yltiöpäisyyksiinkin (tehnyt usein sitä mihin en ole ollenkaan pätevä) mutta myös luonut vaistonvaraisuutta selviytyä hengissä. 

Keskipäivää olen pähkäillyt myös täällä.  

En taida vieläkään ymmärtää hönkäsen pöläystä koko työnakselistani (siis Keskipäivän akseli). Enkä tavasta toimia muiden kanssa. Työtoverini voisivat ymmärtää paremminkin.

Mutta pienenä terveellisenä peilinä tämäkin osa tässä nyt toimi. Kiitos! Sylkäsen siihen, kiillotan peilipintaa hankaamalla reittä vasten ja tuikkaan sen taskuuni. Vastaisuuden varalta. 

Siis parasta ottaa viikko rauhallisesti ja askarrella vaikka joulukortteja. Mitähän syntyisi vanhoista joulupapereista ja vanhoista kynsilakoista, joissa on kimalteita?