Mitä on rakkaus?

Näin vanhempana sitä alkaa ihmettelemään itsestään selvyyksiä, kuten rakkauden määritelmää. Kyllähän lapsena tiedetään äidin- ja isänrakkaus. Joskus se on syliä. Joskus se on piiskaa. Nuorenakin se on itsestään selvää sisäistä kutinaa tai itse seksiä. Mutta jossakin vaiheessa sen sisältöä pysähtyy miettimään vähän enemmän. Ei se olekaan mikään itsestään selvyys! Ei se olekaan viisaiden määritelmiä.

Olen tullut siihen tulokseen, että rakkaus on usein hyvin yksilöllistä, hetkellisistä tunteista koottua ja laajemmasti hyvin yksilöllistä eri ihmisiä kohtaan. Usein sen taustalla on ihmisen ego ja itsekkyys, jopa usko, että tämä on oikeaa rakkautta. Mikä on sitten väärää rakkautta? Ja vielä enemmän uskon, että se on jokin sellainen laaja ilmiö, joka on koko ihmiskunnan ympärillä, eikä sen oikeaa merkitystä ymmärretä vielä ollenkaan, jota ihminen voisi alkaa vasta opiskelemaan. Ehkä se on itse jumaluutta, joka ihmisessäkin välähtää silloin tällöin.

Joskus se on kuin ruusu. Voi kun se täyttää päiviä ja jossakin vaiheessa alkaa rupsahtaa! Nyt kuitenkin, neliö kun on monisuuntainen, täytyy muistaa, että jos Venus onkin ihmissuhdemittari, se on myös kauneudentajun (rakastaa asioita ympärillä), luovuuden (yllättyä ja ihastua omiin ja toisten ulottuvuuksiin ja arvojen mittari. 

Tällaista ruusua pidän kämmenelläni.

Niistä neliöistä. Päällä on tarkasteltavana Jupiter avautuva neliö Venus! Avautuvana Venuksen käsitysmaailma voisi avartua tässä myös. Astrokalenterissani oli niin kaunis teksti, en tiedä onko se Sepon vai Kirsin käsistä, joka tapauksessa tässä siteerataan toisen sanoja. Olen maksanut kalenterini, joten voin sen laittaa tähän:

"Eräs viisas mies on sanonut, että rakkaus on todellista vasta silloin kun osaa rakastaa myös menettämisen tuskaa. Yksi Ihmisen suurimmista haasteista onkin rakkauden todellisen luonteen oivaltaminen, sillä rakkaus on kuin virtaava vesi, joka kauniina ja välkehtivänä virtaa pysähtymättä ohitsesi. Rakkautta ei voi omistaa yhtään enempää kuin kalliopuron kirkasta vettäkään, jonka kauneus ja ihanuus on juuri siinä, että se ei pysähdy. Jos otat tuota puhdasta ja kirkasta vettä isompaan tai pienempään sammioon, niin pian se on pilaantunutta ja juomakelvotonta. Näin käy myös kaikelle sellaiselle rakkaudelle, jonka haluat pysäyttää kohdallesi siinä muodossa kuin sen kohtaat. Jos olet pysäyttänyt jonkun asian tai ihmisen kohdallesi ja odotat aluksi kokemasi tunteen syttyvän päivä päivältä uudelleen, niin tämä Jupiterin jakso edustaa hetkeä, jolloin huomaat, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi.

Menossa on aika, jolloin kaikki sisäisen arvomaailmasi vastaiset asiat ja ihmiset saavat sinut tuntemaan tavanomaista suurempaa tyytymättömyyttä omaa elämääsi kohtaan. Tunne siitä, että sinua ei arvosteta ja että muut omilla toimillaan tekevät elämästäsi tarkoituksettoman ohdakepellon, kuuluu ajan kuvaan kuin sateet syksyyn. Sään syyttäminen omasta olotilasta on ihan yhtä älytöntä kuin syyn etsiminen lähimmästä ihmissuhteesta.

Ellet ole uskaltanut elää oman näkemyksesi mukaisesti ja rakastaa joka päivä uusia asioita, etkä siksi ole myöskään nauttinut nykyisestä elämästäsi, tunnet nyt syvää tyytymättömyyttä kumppaniasi kohtaan. Tähän löytyy lääke vain yhdeltä ihmiseltä maailmassa; itseltäsi. Tämä aika antaa sinulle mahdollisuuden kaataa pilaantunut vesi eli tyytymättömyyttä herättävät asiat pois elämästäsi. Tyytymättömyys syntyy vain siitä, että näet ohi virtaavissa asioissa jotain sellaista, jota kaipaisit myös omaan elämääsi. Tartu siis hetkeen ja nauti siitä mitä ympärilläsi koko ajan tapahtuu sen sijaan että odottaisit muiden tekevän elämästäsi ihanan ja onnellisen."