Merkurius ja Venus ovat Auringon edellä jo ylväässä Leijonassa. Täysikuu taisi syntyä Jousimiehessä. Jotakin kutkuttavaa ilmassa. Jotakin pitäisi tapahtua. Tämä kotona jöllötys sateen ropistessa terassinkattoa vasten, kahvilankattoa vasten, vinttihuoneen kattoa vasten ja kaikkea vasten saisi jo riittää. Suotta ei ole salaojia vedetty. Mutta ei ne vettä lopeta, se vain siirtyy muualle, täyttää muuta aluetta. Puutarhaani ilmestyi tässä alkukesästä valkoinen jääkarhupatsas, rouvisti puusta veistetty. Olen kertonut, että se on Julistaja muistuttamassa meitä maapallon muutoksesta. Ennen kaikkea muutoksesta, mitä tapahtuu pohjoisella napa-alueella. Rohkeasti se siinä olla jöllöttää ruusujeni rinnalla, kyynel silmästä valuen.
Leijonan tähti on itse Aurinko. Porrasvalo. Ilmentymä. Voima. Valo. Kuningas. Kuningatar.
Auringonpaluutulkinnassa minua pyydetään ottamaan leijonakuningattaren viitta harteille. Ilmankos olen suunnitellut jotain uutta kesäistä päälleni. Auringonpaluukartallani askendentti tulevalle vuodelle nousee Leijonan merkissä. Kolmen huoneen kärki on Leijonassa. Ihan puhtaana vain, ei muita seuralaisia. Muistan Emilian opetuksesta, että ascendentti on vahva, jos sillä on planeettoja seuralaisena. Ehkä Leijona-merkki on jo itsesään vahva.
Siis itsetietoinen vuosi tulossa. Pelkään, että myös itseriittoinen. Riippuu mistä kulmasta tätä tarkastelee. Luovaa energiaa on. Ideoita vaikka muille jakaa. Ja sen vastapuolella on aina kritiikki. Kun ihminen on aikuisiässä, vanhuuden kynnyksellä, ei minkään toisen tahdon tulisi jarruttaa persoonan sykkivää energiaa. On aika, paikka ja itsetietoisuus olemassa ja siitä pitää ottaa vaarin. Tämä elämä on vain yksi. Tämä persoona on vain yksi. Vaikka sitten elämiä olisikin tuhansia. Uskon niihinkin.
Minulla on Inga Löökin puutarhakalenteri, oikein oiva, jonne olen eri vuosina merkinnyt tärkeimpiä tapahtumia, itselle ja puutarhalle. Sen alkulehdillä on eräs viisaus, mikä iskee todella.
Thukydides on noin 400 vuotta ennen ajan laskumme alkua hoksannut:
ONNEN SALAISUUS ON VAPAUS.
VAPAUDEN SALAISUUS ON ROHKEUS.
Luonto on vapaa, vaikka sitä kuinka ihminen yrittää kahlita. Luonto on myös rohkea. Siinä on ihmisen osa olla aina nöyrä ja alistuva. Missä siis ihmisen vapaus? Ehkä toistensa keskuudesta se voi löytyä. Olla itse. Oma luonto. Eikä varmaankaan tarkoitus ole aina olla sitä, onhan hyvä sopeutua yhteisöön, senkin vaatimuksiin ja toiveisiin. Mutta oikeana hetkenä. Olisiko minulla nyt se hetki?
Varmaan tosi on, että kissamaisen tyytyväinen ihminen on hyvä ja rakastettava. Ärsyyntynyt ja itseensä pettynyt sitä vastoin on kamala Leijona, ja hänestä loittonevat kaikki.
Jos aikoo Leijonaviitan päällensa ottaa, on hyvä tarkistuttaa sydän. Aivan kuin joku tietäen tilani, sainkin sellaisen, jopa ultra-äänikuvauksenkin. Kunnossa on. Valmiinko johonkin?
Tässä tapauksessa on tärkeää myös huomioida Toinen (IC) ja vastamerkki Vesimies. Luen ja opiskelen yhä Buberin filosofiaa kirjassa 'Minä ja Sinä'. Suosittelen muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tosi iloinen kommenteistasi!