Jupiter avautuva sekstiili Venus. Kuvassa ihmeesti kaksi talvea näinkin pohjoisessa selvinnyt Lawinia-ruusuni. Ruusu kuin Venus itse!
Syntymäkarttani unelmoiva Venus, aistikas, aina kaunista odottaen, luoden, toivoen. Venus on kartallani kolmiossa Kalat-Kuuhuni. Venus valaisee keskeisesti nyt syyskesän maisemaani. Kiertävä Venuskin taivaalla tekee vuotuista perääntymistään Leijonaan. Menneitten päivien hohdetta! Liisa Taivaanmerkeissä tulkitsee tämän muistoihin vaipuneena aikana sekä matkalle omiin syviin tunteisiin.
Kirsi Halla-Seppälä luo tähän tilanteeseen syvempää räiskähtelyä: Sydänkeskuksesi räjähtää ammolleen, aivan kuin salaman lyömänä, ja sinusta tulee rakkauden värähtelyä. Värähtelyä, joka on niin paljon korkeampi kuin rakkaudeksi kutsumamme inhimillinen tunne, että maan kielet eivät sisällä riittävän eläviä sanoja sitä kuvaamaan." Ruby Nelson)
Venus lähti eilen perääntymään Neitsyessä, tekee sitä 40 päivän ajan n. 14 astetta Leijonaan 6.9 saakka.
Kirsi kysyy: - Millä meiningillä aiot kulkea tätä Venuksen matkaa? Kirsin blogisivulla Venuksesta enemmän tässä.
Vastaan: - Minä haluan herkistyä ihmisiin, luontoon ja ruusuihini. Haluan kuunnella ihmisiä, heidän parasta ja kauneinta ääntänsä, sitäkin missä ei ole ääntä tai sanaa. Ihmiset puhuvat sanoja suu tulvillaan. Haluan erottaa sieltä sen kauneimman, senkin, jota he eivät halua julki. Sillä se on usein sitä kauneinta. Haluan kuunnella heidän elämän arvojansa, sitä mitä he ymmärtävät parhaaksi omalle tielleen ja mitä se täyttää siellä, mitä se suojelee tai mitä se kasvattaa heissä.
- En halua kuunnella heidän pelkojansa ja siihen liittyviä negatiivisia ilmiöitä kuten katkeruus, kateus ja arvostelu. En halua heiltä näitä leimoja tarttuvan kehooni tai mieleeni. En halua nähdä heidän sairauttansa negatiivisena, vaan osana elämää ja heidän syvintä itseään, heidänlaisia askelia Maan päällä heidän tiellänsä.
- Haluan ymmärtää luontoa, jos se kärsii tässä harmaassa kesässä. Tuulee ja sataa päivät pääskytysten eikä kesää tule, vaikka siitä unelmoin. Kuitenkin tiedän, että tällainen luonto on paras mahdollinen jollekin osaa sitä (ainakin Valamon ruusulle). Haluan ymmärtää tätä kaikkea enemmän. Mitä kertovat tuulet? Mitä kertoo jatkuva sade? Mitä ne itkevät? Suomen sää tällaisena on hyvin surullinen, kyyneliä täynnä. Toivon, että yhä useampi ihmissydän heräisi luonnon kyyneliin, tajutakseen sitä enemmän, ymmärtääkseen, tehdäkseen jotakin, jota olemme väistäneet.
- Haluan kuunnella ruusujani? Niillä on omat surunsa, omat ilonsa vuosituhansien takaa ja tämän kesän ajalta. Ne kantavat sisällään Maan historiaa, kaiken sen mitä he ovat ympärillään nähneet, kaiken sen mitä ihminen on tehnyt sen maalla? Ihmisten tunteet; viha ja rakkaus on niiden sisältöä. Mutta myös unelmat ja toiveet, kipu saavuttamattomasta ja syyllisyys virheistä.
Ruusu on Venuksen kukka. Venus on itse vaelluksellaan kuin Aurinkokunnan ruusu. Sehän tekee kierrollaan paluineen ruusukuvion vanassaan. Venus herättää meissä kauneudenkaipuun ja halun välittää kaikesta ympärillämme.
Rapuenergisena en voi välttää menneen ihannointia enkä sen melankoliaa. En ihmettelisi, jos mennyt saapuu luokseni muistoineen. Ehkä joku ihminen. Ehkä joku erityinen muisto. Ehkä jokin, jonka olen unohtanut tai painanut piilotajuntaani. En ihmettelisi jos jokin seikka havahduttaisi uudella tavalla näkemään jotakin toisin. Haluan tätä.
- Haluan herkkyyttä. Haluan vielä kuumaa kesää, hellettä, hikoilua ja jälkilämpöä pimenevällä terassilla. Ruusun tuoksua. Lasi lämmintä punaviiniä. Toisiko Venus tämän vielä paluussaan anteeksi pyytäen, että unohti jotakin? Kesän.
Tätä toivon Venukseltani elämääni. Sekä sekstiilissä että tuolta perääntyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tosi iloinen kommenteistasi!