Nauratti, kun kurkkasin transiittejani. Marshan se tuolla on yhtymässä jälleen omaan Neitsyt-Marsiini. Kaksi vuotta on siis taas kulunut. Tässä blogissani jo kolmas kerta.
Kun se teki saman noin kuusi vuotta sitten, se olikin aika voimakas, koska se yhtymä osui myös Marsin perääntymiselle. Mars sahasi Marsiani kolme kertaa. Silloin aloittelin ruusutarhaani ja kesäkahvilaani. Kun se teki saman neljä vuotta sitten, tein kivijalkaremontin taloni ympärille salaojineen. Kun se teki saman kaksi vuotta sitten, aloitin kirjoittamaan Ruusutarinoitani. Nyt olen tehnyt yhden vuodessa ja kolmannen pyrin kirjoittamaan tänä talvena. Siihen tarvitsen todella Marsin töytäisyä, sillä siitä pitää tulla hyvä. Liitän siihen mukaan myös kaiken sen, miten ruusu hoitaa ihmistä.
Mutta se mikä minua nauratti tuon transiitin osumalle, oli eräs uusi juttu, jonka juuri eilen löysin itsestäni. Sillä nimittäin minut kutsuttiin lausuntakurssille. Meninhän minä. Jooo! Mutta en kyllä lausujaksi rupea, vaikka kuinka kurssitettas tai Mars minua olisi tönimässä. En. Minulla on harrastuksia jo aivan tarpeeksi!
Siis kun tämä Mars on ollut painotettuna minun blogissani, voin kertoa, että olisin joskus toivonut, miten muut ovat kokeneet nämä Marsin paluut. Mihin se heitä on ollut tönimässä? Mitä laukaissut? Mutta ei koskaan ole kuulunut mitään koko aiheesta. Kuitenkin itselleni oli mielenkiintoinen kokemus seurata Marsin liikkeitä suhteuttaen niitä omaan elämääni. Aloin melkein uskoa astrologiaan. 😤
Vai pitäisikö sittenkin avata jokin uusi ovi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tosi iloinen kommenteistasi!