Mars on tullut Rapuun, kotimerkkiini, voimanpahkuraani. Jupiter myös ja itse Aurinko siellä myös. Siis valtava pläjäys yhtymiä, kun vieläpä Merkuriuskin siellä on peruutellut ja nyt pysähtynyt. Ylikierroksillako? kysyi Astrologian Taika. - Kyllä! Tuntuu että tämä menohomma ei pysähdy ollenkaan. Tukka putkella. Ilman jarruja. Kaikkeen ei voi osallistua. Haluja olis. Onneksi on jo vanha!
Tässä on mielestäni oiva kuva tuohon värikkääseen vyyhteen, jossa Jupiterkin näyttää suurta osaa. Jotakin tuplaantuu.
Mietin tuota...kotimerkkiä. Onko Rapu minun kotimerkkini? Olen ajellut Suomea ympäriinsä ja katsellut kauniita koteja tai ainakin niiden ympärillä olevia puutarhoja, kesäkoteja. Kyllä minä olen ne jotenkin liittänyt 'koti-elementtiini' koko ajan; tutkaillen, vertaillen, kyseenalaistaen, ylpeillen, nöyrtyenkin, samaistuen. Miettinyt kovasti mitä koti ihmiselle merkitsee. Varsinkin suomalaiselle, jonka kotielementti kesällä laajenee välillä aivan hulvattomasti pihamaalle, metsiin jopa, niityille, vesirajaan saakka, veneellä vesille saakka! Suomalainen tarvitsee reviiriä ja sen reviirin pitää olla oman näköinen kaunis ja laaja! Jos ei laaja, niin runsas! Suomalainen maalailee ympäristönsä hurjan rikkaaksi ja vauraaksi kukilla, pensailla, puilla, kalusteilla...ollakseen hetken ruhtinaallisesti auringon kanssa, siinä alla kokemassa sitä. Siitä ahmitaan energiaa, jotta jaksetaan olla jälleen ahtaasti neljän seinän sisällä sen suurimman osan vuotta.
Koko Suomi tekee tai ainakin haaveilee, kurkistaa edes, sinne, jossa ihmisen keho on kodissa d-vitameineen ja unelmineen Ravun merkissä. Suomalaisen koti on itse luonto!
Huomaan kuinka suureellisesti olen matkannut tuota Suomen kotia ja kuinka suureellisesti siitä nytkin puhun. Mutta kun on se Jupiterinkin yhtymä stelliumiini!! Silloinhan kuuluu hehkuttaa, kuten metsätontun blogissani olen tehnyt. Puutarhurissa olen tavannut sitä myös, kaikissa puutarhureissa. He eivät unelmoi, he toimivat. Melkein vauhkoina, sillä kesä on lyhyt. He ovat kuin kevään huumassa irti päästetyt oriit suu vaahdoten kedolla juoksemassa. Mikä onnen riitti se onkaan!
En millään nyt pääse irti tästä rapumaisesta olotilasta. Lehtirannan Astrologisissa sykleissä todetaan Marsin yhtymä Aurinkoon olevan juuri tällainen vauhtitransiitti. Tässä siis todettu astrologian paikkansapitävyys taas! Näkeehän sen tässä! Kumma että olen pysynyt nahoissani, sillä tämä transiitti voi livetä tapaturmiin asti.
Jupiter yhtymässä Aurinkoon Lehtirannan mukaan suo myös henkistä kasvua (jota Mars vauhdillaan sokaisee) . Tämä transiitti on kuulemma niistä se yksi parhaimmista. Se suo henkisestikin jonkinlaisen kauniin keidaspaikan, lepopaikan, johon ei pidä jäädä vaan ottaa elämästä kiinni. Jotenkin tuo olotila tuntuukin kummasti huolista vapaalta.
Tällaista aikaa tarvitaan!
Enpä ihmettele tuollaisia 'koti'-analyyseja, sillä kuunvaihteeni on ravussa vielä parin vuoden ajan. Kotipesä keskipisteenä...
VastaaPoista...ja minulla on valtava tarve suojella sitä nyt. Nuo tuulivoimalat ovat kuin valtavia valkoisia lohikäärmeitä, tulta syökseviä ja maata järisyttäviä, metsiä ja maita runtelevia ja ne ahdistavat pienen kodin loukkoon, tukehduttavat.
VastaaPoistaEn minä tuulivoimaa vastaan ole! Yleensä. Mutta jos niitä tulee ympärille 30 ehkä 50, on se metsätontulle aivan liikaa, hurjan paljon liikaa!